JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ent­re Ami­gos

Nykyiset blogit
24.3.2019 6.47

– Sin­ne len­si es­pan­jan pa­pe­rit!

Vai­mo­ni ko­et­ti il­moit­tau­tua kan­sa­lai­so­pis­ton es­pan­jan kurs­sil­le. Kun kes­ki­viik­ko, om­pe­lu­seu­rail­ta ei käy­nyt, sai­vat il­moit­tau­tu­mis­pa­pe­rit kyy­tiä.

– Elä­hän hät­täi­le, os­ta vain hyvä op­pi­kir­ja, niin ale­taan opis­kel­la ka­hes­taan, minä tuun ka­ve­rik­si, ehä­tin loh­dut­ta­maan.

Niin­pä os­tet­tiin Ent­re Ami­gos (Ys­tä­vien kes­ken), lu­ki­on op­pi­kir­ja. Rai­ja-vai­mo­ni luki en­sin al­keet ja opet­ti ne sit­ten mi­nul­le – niin pääs­tiin al­kuun! Toki mi­nä­kin tut­kin op­pi­kir­jaa ja pänt­tä­sin sa­no­ja. Yh­des­sä tai­vut­te­lim­me ver­be­jä, jois­sa on muu­ten yk­si­kön ja mo­ni­kon en­sim­mäi­nen, toi­nen ja kol­mas per­soo­na niin kuin suo­mes­sa­kin!

Olim­me jo eng­lan­tia opis­kel­leet yh­des­sä: kak­si, kol­me ker­taa vii­kos­sa kä­ve­lim­me yh­des­sä noin puo­len tun­nin työ­mat­kan ja pu­huim­me eng­lan­tia. Tä­hän pääs­tiin mo­nen aloi­tuk­sen jäl­keen, kun vii­mein so­vim­me, et­tä jos toi­nen sa­noo jo­tain eng­lan­nik­si, on toi­sen ai­na­kin vas­tat­ta­va sii­hen sa­mal­la kie­lel­lä. Nyt vaih­tui kie­li. Aloim­me jan­ka­ta ly­hyi­tä lau­sei­ta es­pan­jak­si. Kun toi­nen ei muis­ta­nut jo­tain sa­naa, toi­nen sa­noi al­ku­kir­jai­men ja usein sana sit­ten muis­tui toi­sel­le­kin. Nä­pit sil­ti mei­na­si­vat vä­lil­lä jää­tyä, kun sa­na­kir­jaa tar­vit­tiin. Lois­to­me­ne­tel­mä – suo­sit­te­len avi­o­pa­rien tai ys­tä­vien yh­tei­sek­si har­ras­tuk­sek­si! Sa­no­vat, et­tä uu­si kie­li aut­taa myös, kun juok­sem­me van­huut­ta pa­koon.

Pari ker­taa in­nos­tuim­me läh­te­mään vii­kon kie­li­kurs­sil­le Es­pan­jaan. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la oli opis­kel­tu jo pari päi­vää. Mie­so­pet­ta­ja oli tosi hyvä, in­nos­ta­va. Sit­ten hän ereh­tyi ky­se­le­mään per­heis­tä, ja ker­roim­me, et­tä meil­lä on yk­si­tois­ta las­ta, on­ce hi­jos (lue: on­se ihos). Hän jär­kyt­tyi, hauk­koi hen­ke­ään, näyt­ti sor­mil­laan yh­tä­tois­ta, ja kun yhä nyök­käi­lim­me, kir­joit­ti tau­lul­le 11 var­mis­tel­len, et­tä olim­me op­pi­neet lu­ku­sa­nat! Sen tun­nin ope­tus oli oi­ke­as­taan sii­nä. Hän tus­kin ym­mär­si, et­tä meil­lä on nel­jä tyt­töä ja seit­se­män poi­kaa! Hei­dän työs­tään tai am­ma­teis­taan ei ku­kaan ol­lut enää kiin­nos­tu­nut.

– Ois­ko hyvä idea lä­het­tää si­nut Ecu­a­do­riin?

Soit­ta­ja oli Hän­ni­sen Tuo­mas SRK:lta vuo­den 2011 lo­pul­la.

– Sai­sit siel­lä tes­ta­ta es­pan­jan tai­to­ja­si!

En oi­kein us­ko­nut ide­aa hy­väk­si, kun en ol­len­kaan ol­lut val­mis­tau­tu­nut saar­naa­maan uu­del­la kie­lel­lä.

Aloin kuun­nel­la Uut­ta Tes­ta­ment­tia es­pan­jak­si (Rei­na Va­le­ra 1960, Play-kau­pas­ta äly­pu­he­li­meen il­mai­sek­si). Mat­ka lä­hes­tyi, va­ral­ta val­mis­te­lin pari saar­naa es­pan­jak­si. Mind map, tie­dät­hän: sii­hen asi­at ja ou­dot sa­nat es­pan­jak­si eri vä­reil­lä omil­le sa­ka­roil­leen.

Kun tam­mi­kuus­sa 2013 en­sim­mäi­nen saar­na­ni siel­lä Chi­quic­han pa­ra­tii­si­laak­sos­sa lä­hes­tyi, sa­noin Bloom­quis­tin Jus­sil­le:

– Jos ai­on yrit­tää es­pan­jak­si, on aloi­tet­ta­va nyt.

– An­na men­nä, sa­noi Jus­si.

Niin sit­ten än­ky­tin tuon saar­nan Apos­to­lien te­ko­jen 3. lu­vun alus­ta. Tulk­kim­me Pau­lus Mik­ko­la, sa­noi pu­heen ol­leen täy­sin ym­mär­ret­tä­vä. Ja oli­vat vä­häi­set kuu­li­jat­kin nau­raa hö­räh­tä­neet oi­ke­as­sa pai­kas­sa!

Täyt­tyi jäl­leen Ju­ma­lan lu­paus:

– Avaa suu­si, niin minä sen hy­vyy­del­lä­ni täy­tän.

SRK:n es­pan­jan kie­li­kou­lu­tuk­sen alus­ta saak­ka olem­me saa­neet ol­la mu­ka­na. Kun la­ti­not ja suo­ma­lai­set­kin kie­len tai­ta­jat pää­si­vät kes­kus­te­lun vauh­tiin, ti­puin alus­sa heti. Vai­mo­ni näki sen il­mees­tä­ni ja pa­rem­min ym­mär­tä­vä­nä kuis­kai­li, jot­ta tie­sin suun­nil­leen, mis­tä pu­hut­tiin. Olen saa­nut pi­tää siel­lä ly­hyi­tä har­tauk­sia ja alus­tuk­sia ja sil­loin mää­rään tah­din it­se: on hel­pom­paa, an­toi­saa. Saam­me ol­la mu­ka­na ar­vok­kaas­sa työs­sä: pik­kuo­sal­ta to­teut­ta­mas­sa Va­pah­ta­jam­me lä­he­tys­käs­kyä.

Eläk­keel­le jää­ty­äm­me pu­hum­me aa­mu­pa­lal­la useim­mi­ten es­pan­jaa, jot­ta ar­ki­kie­li tu­lee tu­tuk­si. Toi­si­naan jat­kam­me niin, et­tä mo­lem­mat kir­joit­ta­vat 5-10 lau­set­ta suo­mek­si edel­lis­ten päi­vien sat­tu­muk­sis­ta. Sit­ten kään­näm­me tois­tem­me lau­seet ja ko­e­tam­me yh­des­sä löy­tää oi­ke­at il­mai­sut. Ent­re Ami­gos- ja 600 es­pan­jan ta­val­li­sin­ta ver­biä -kir­jat ovat hii­ren­kor­vil­la!

Tam­mi­kuun 2019 lä­he­tys­mat­kal­la Ecu­a­do­riin koim­me jäl­leen, et­tä vaik­ka em­me it­se ym­mär­tä­neet har­ras­tuk­sem­me tar­koi­tus­ta, Tai­vaan Isä sen kyl­lä tie­si. Ei­vät ole is­tu­ma­li­hak­sem­me tur­haan ol­leet lu­jil­la. Ju­ma­la on siu­nan­nut aher­ruk­sen. Saa­toin tuo­da tai­vaan ter­vei­siä ha­jal­laan asu­vil­le, vai­keuk­sis­sa­kin ole­vil­le Ju­ma­lan lap­sil­le hei­dän omal­la kie­lel­lään. Jopa kuo­lin­vuo­teel­la ole­val­le sain ol­la tulk­kaa­mas­sa Lo­hen Mar­kuk­sen (MN, USA) har­tau­den ai­van evan­ke­liu­min ydin­tä myö­ten.

Mat­kan ai­ka­na Mar­kus, alun­pe­rin Ra­nu­an poi­kia, seu­ra­si vai­mo­ni ju­tus­te­lu­ja eten­kin pai­kal­lis­ten nais­ten kans­sa ja viit­to­en hä­neen päin sa­noi:

–Tuol­la sitä var­si­nais­ta lä­he­tys­työ­tä teh­dään!

Mai­nio mat­ka­kump­pa­nim­me ky­se­li vä­lil­lä:

– On­ko­han se vää­rin, et­tä lä­he­tys­mat­kal­la on näin mu­ka­vaa?

La Mer­ce­dis­sä Ha­cien­dal­la olin saar­na­vuo­ros­sa, kun lä­hem­mäs 60 in­ti­aa­nia oli pai­kal­la. Sa­noin jo­tain paa­vis­ta, mut­ta es­pan­jan sana oli hu­kas­sa. Vil­kui­lin Rai­jaa apua saa­mat­ta ja ky­syin sit­ten kuu­li­joil­ta eng­lan­nik­si.

Sana on Papa, mut­ta hyvä ys­tä­väm­me ja au­ton­kul­jet­ta­jam­me Mil­ton Mar­ti­nez sa­noi:

– Pa­pas fri­tas! (rans­kan­pe­ru­nat!).

Mar­kus tyrs­ki ja kävi vä­hän jää­hyl­lä­kin.

En tie­dä, pää­sem­me­kö van­huut­ta pa­koon, mut­ta tule mu­kaan, yri­te­tään ai­na­kin!

Teks­ti ja ku­vat: Vesa Tah­ko­la

Lähetystyössä
18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys