JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435420190814065200

Kuka on hyvä ih­mi­nen? Ky­sy­mys on pii­nan­nut mi­nua ja il­mei­ses­ti mo­nia mui­ta­kin ih­mi­siä. Lap­suu­te­ni ko­ti­ky­läl­lä oli yk­si hen­ki­lö, jota ky­lä­läi­set pi­ti­vät ylei­ses­ti hy­vä­nä ih­mi­se­nä. Ih­mis­ten pu­heis­sa hä­nes­tä ker­rot­tiin mm. seu­raa­via seik­ko­ja: Hän on hyvä ih­mi­nen, kos­ka hän on vaa­ti­ma­ton, ei puhu pa­haa toi­sis­ta ih­mi­sis­tä, ei ki­roi­le, on hy­vän­tuu­li­nen ei­kä suu­tu. Hän kävi joka sun­nun­tai pyö­räl­lä kir­kos­sa. Työ­tä teh­des­sään hän ta­pa­si hy­räil­lä tai lau­lel­la vir­siä. He­vos­ta hän ei kuu­le­ma­ni mu­kaan kos­kaan lyö­nyt. Kun he­vo­nen ei jak­sa­nut ve­tää kuor­maan­sa, hän oli pu­hel­lut he­vo­sel­leen: ”Mik­si et ru­ven­nut kis­sak­si, sai­sit nyt­kin lais­ko­tel­la ja maa­ta uu­nin pan­kol­la. Sinä olet he­vo­nen, nyt sun pi­tää ve­tää kuor­ma pe­ril­le.” Vaik­ka tätä ih­mis­tä pi­det­tiin hy­vä­nä ja esi­mer­kil­li­se­nä ih­mi­se­nä, ylei­ses­ti aja­tel­tiin, et­tä vä­hem­pi­kin riit­tää. Ei­no Lei­non ru­non sa­noin ”Ei paha ole ken­kään ih­mi­nen, vaan toi­nen on hei­kom­pi tois­ta.”

Psy­ko­a­na­lyy­sin isä Sig­mund Freud oli sitä miel­tä, et­tä ih­mi­set ovat poh­jim­mil­taan it­sek­käi­tä ja oi­ke­as­ti kiin­nos­tu­nei­ta vain omas­ta sel­viy­ty­mi­ses­tään. Hy­viä te­ko­ja­kin ih­mi­nen voi teh­dä it­sek­käis­tä syis­tä. To­sin asi­as­ta ol­laan tois­ta­kin miel­tä. Mo­nis­sa us­kon­nois­sa ih­mi­sen aja­tel­laan ke­hit­ty­vän pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si vä­hi­tel­len, kun nou­dat­taa us­kon­non an­ta­mia oh­jei­ta, ”hen­gel­li­siä har­joi­tuk­sia”. Ny­ky­ään pu­hu­taan mie­lel­lään elä­män­hal­lin­nas­ta. Ih­mi­nen pyr­kii tie­toi­ses­ti jär­ken­sä avul­la hal­lit­se­maan omaa elä­mään­sä, elä­mään mah­dol­li­sim­man hy­vin yleis­ten hy­vä­nä pi­det­ty­jen eet­tis­ten oh­jei­den mu­kaan sa­mal­la nou­dat­ta­en ter­veel­li­siä elä­män­ta­po­ja. Vii­me päi­vi­nä sii­hen on tul­lut mu­kaan il­mas­ton­muu­tok­sen tuo­mat uu­det vaa­teet.

Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen on pe­ri­syn­nin täh­den ky­vy­tön te­ke­mään hy­vää. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa Roo­ma­lais­kir­jees­sä 3:12: ”Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.” Paa­va­lin an­ta­ma mai­ne­to­dis­tus ih­mi­sis­tä ei ole hää­vi.

Sii­tä huo­li­mat­ta on ih­mi­siä, jot­ka ku­vit­te­le­vat ole­van­sa hy­viä. Eräs nuo­ru­kai­nen tuli Jee­suk­sen luok­se ja pu­hut­te­li hän­tä: ”Opet­ta­ja, mitä hy­vää mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta sai­sin ian­kaik­ki­sen elä­män? Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: Mik­si sinä mi­nul­ta hy­väs­tä ky­se­let. On vain yk­si, joka on hyvä. Jos ha­lu­at pääs­tä si­säl­le elä­mään, nou­da­ta käs­ky­jä. Jee­suk­sen ja nuo­ru­kai­sen kes­kus­te­lu jat­kui käs­ky­jen pi­tä­mi­sen eh­dot­to­muu­del­la. Mies oli var­ma, et­tä hän oli kaik­kia käs­ky­jä nou­dat­ta­nut ja ky­syi: ”mitä vie­lä puut­tuu?” Jee­sus ke­hot­ti myy­mään omai­suu­ten­sa ja an­ta­maan ra­hat köy­hil­le sekä seu­raa­maan hän­tä. Hyvä ih­mi­nen tuli su­rul­li­sek­si ja läh­ti pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta (Matt.19: 16-22).

Opis­kel­les­sa­ni te­o­lo­gi­aa olin ker­ran sak­sa­lai­sen te­o­lo­gin lu­en­nol­la, joka pu­hui Mart­ti Lut­he­rin van­hurs­kaut­ta­mi­so­pis­ta. Sil­loin mi­nul­le en­si ker­ran vä­läh­ti, et­tä ih­mi­nen ei kos­kaan voi ol­la­kaan hyvä. Hän on omal­ta puo­lel­taan ai­na paha, mut­ta us­ko­es­saan Jee­suk­seen hän tu­lee Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­vak­si eli riit­tä­vän hy­väk­si. Ih­mi­nen on Lut­he­rin mu­kaan yh­tä ai­kaa omal­ta puo­lel­taan paha ja Kris­tuk­seen us­ko­es­saan pyhä.

Kun sain pa­ran­nuk­sen ar­mon ja löy­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, elä­mä­ni muut­tui. Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki tuli si­sim­pää­ni oh­jaa­maan elä­mää. Kään­ty­myk­sen he­del­mä­nä Ju­ma­la vai­kut­ti elä­män­pa­ran­nuk­sen. Mi­nul­le ei an­net­tu mi­tään hy­vän elä­män oh­je­kir­jaa, vaan ar­mo opet­ti luo­pu­maan ju­ma­lat­to­mas­ta elä­mäs­tä. Ne asi­at, jot­ka ai­kai­sem­min oli­vat tär­kei­tä, me­net­ti­vät mer­ki­tyk­sen. Pait­si, et­tä sain rau­han omal­le­tun­nol­le, en enää tar­vin­nut al­ko­ho­lia, tans­si­la­vo­ja en­kä viih­dy­tys­lait­tei­ta. Suu­rin ha­lu­ni oli ol­la us­ko­mas­sa Ju­ma­lan lap­se­na ja pääs­tä seu­roi­hin. Enää en kai­van­nut mui­ta hen­gel­li­syyk­siä, kun Tai­vaan Isä oli kuul­lut ru­kouk­se­ni: ”Tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si.”

Is­tu­es­sa­ni us­ko­vais­ten seu­rois­sa mi­nul­le uu­del­leen ja uu­del­leen kir­kas­tui tämä us­kon kal­leus. Jos­kus epäi­lin, et­tä on­ko Raa­ma­tus­sa to­del­la sa­not­tu niin kuin saar­na­mies saar­na­si. Tar­kis­tin ko­to­na omas­ta Raa­ma­tus­ta koh­dan, ja siel­lä to­del­la luki niin kun oli saar­nat­tu. Elä­vä us­ko poh­jau­tuu Ju­ma­lan sa­naan. Sa­mal­la sain ko­kea, et­tä Lut­he­rin us­kon­van­hurs­kau­den op­pi ei ole vain te­o­ri­aa, vaan se on käy­tän­nös­sä tot­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Olen saa­nut us­koa ai­van ar­mos­ta kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Se on kaik­ki lah­jaa ja vain Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Se on mi­nun­kin oma, kun Pyhä Hen­ki on an­ta­nut ym­mär­ryk­sen vas­taa­not­taa sen us­kon kaut­ta ja liit­tä­nyt mi­nut Ju­ma­lan lap­sek­si ar­mon­val­ta­kun­taan.

Kun sain ar­mon us­koa, ajat­te­lin, et­tä nyt mi­nus­ta tu­lee hyvä ih­mi­nen. Kun ar­mon tun­te­mi­set me­ni­vät ohi, huo­ma­sin, et­ten ole­kaan hyvä. Seu­rois­sa opin, et­tä mi­nun pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma ruu­mis ei teh­nyt­kään pa­ran­nus­ta. Paa­va­lin ta­voin tun­nen: ”En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta, jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee sitä enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti” (Room.7: 19-20). Meil­lä us­ko­vai­sil­la on koko ajan tais­te­lu si­sim­mäs­säm­me asu­van Py­hän Hen­gen ja ruu­miis­sam­me vai­kut­ta­van tur­mel­lun luon­tom­me vä­lil­lä. Paa­va­li huu­dah­taa tätä tais­te­lua ku­va­tes­saan: ”Minä kur­ja ih­mi­nen! Kuka pe­las­taa mi­nut täs­tä kuo­le­man ruu­miis­ta?” Hän tah­too sa­noa, et­tei ku­kaan ih­mi­nen ole hyvä Ju­ma­lan edes­sä. Me olem­me omal­ta puo­lel­tam­me pa­ho­ja. Sit­ten hän osoit­taa, mis­tä meil­le voi tul­la hyvä. ”Kii­tos ol­koon Ju­ma­lal­le Jee­suk­sen Kris­tuk­sen täh­den.” Myö­hem­min Paa­va­li opet­taa ai­van käy­tän­nöl­li­ses­ti: ”Jos elät­te luon­ton­ne mu­kaan, te kuo­let­te, mut­ta jos te Hen­gel­lä kuo­le­tat­te ruu­miin teot, niin saat­te elää”(Room. 8:13).

Syn­ti ja paha tart­tuu mei­hin ja jou­dum­me tah­to­mat­ta­kin syn­tiin. Pyhä Hen­ki neu­voo mei­tä pa­ran­nuk­seen. Kris­tit­ty ha­lu­aa­kin pääs­tä va­paak­si ja us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Evan­ke­liu­mi va­paut­taa ja an­taa voi­maa tais­tel­la syn­tiä vas­taan.

En­tä sit­ten, jos us­kos­ta huo­li­mat­ta eläm­me sa­mois­sa syn­neis­sä. Jos juop­po jat­kaa juo­pot­te­lua, avi­o­puo­li­so pa­hoin­pi­te­lee puo­li­so­aan tai va­ras jat­kaa va­ras­ta­mis­taan? Sil­loin evan­ke­liu­mis­ta on tul­lut pei­te ja lupa syn­nin te­ke­mi­sel­le. Ju­ma­lan hyvä ei saa­kaan to­teu­tua elä­mäs­sä. Ih­mi­nen ha­lu­aa elää syn­ti­sen luon­ton­sa mu­kaan, ei­kä ha­lua ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan Hen­gen ää­nel­le. Us­ko ja elä­mä ovat ris­ti­rii­das­sa. On nimi, et­tä elää, mut­ta on kuol­lut. Ju­ma­lan sa­nan neu­vo on sil­loin ol­la kuu­li­ai­nen Py­hän Hen­gen ää­nel­le, joka seu­ra­kun­nas­sa pu­huu: ”Niin ajat­te­le siis, kuin­ka sinä saa­nut ja kuul­lut olet, ja pidä se, ja tee pa­ran­nus” (Ilm.3:3).

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys