JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hyvä ol­la

Nykyiset blogit
6.9.2018 6.31

Mil­loin on ol­lut hyvä ol­la? Tä­hän on var­mas­ti eri ih­mi­sil­lä eri­lai­sia vas­tauk­sia. Us­kon, et­tä jo­kai­sen elä­mäs­sä on jos­kus hy­viä het­kiä.

Kun it­se mie­tin tuo­ta ky­sy­mys­tä, aja­tuk­set siir­ty­vät vuo­si­kym­men­ten taak­se. Lap­suu­des­sa oli hyvä ol­la. Hy­vään oloon vai­kut­ti tur­val­li­suu­den tun­ne: van­hem­pa­ni oli­vat lä­hel­lä, ei­kä ol­lut mi­tään pel­ko­ja tai mur­hei­ta. Ai­van eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni ovat piir­ty­neet kirk­ko­mat­kat, joi­ta sain teh­dä äi­ti­ni ja isä­ni kans­sa. Ko­ti­kirk­ko­ni ka­tos­sa ole­vat maa­lauk­set lem­pe­ä­kas­voi­sis­ta en­ke­leis­tä ovat iäk­si pai­nu­neet muis­toi­hi­ni.

Lap­suu­den vuo­det ovat van­he­tes­sa­ni saa­neet po­si­tii­vi­sem­man nä­kö­kul­man kuin mitä ne eh­kä to­del­li­suu­des­sa oli­vat­kaan. Olen kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä ih­mi­sel­lä on kyky muis­taa hy­vät asi­at ja unoh­taa huo­not asi­at. Sik­si kai ne lap­suu­den ke­sät oli­vat ai­na niin läm­pi­mät ja au­rin­koi­set.

Vih­kies­sä­ni avi­o­pa­ria olen usein sa­no­nut: ”Ju­ma­la on aset­ta­nut tä­män avi­o­lii­ton teil­le, et­tä tei­dän oli­si hyvä ol­la.” Sii­tä huo­li­mat­ta, vaik­ka Ju­ma­la on avi­o­lii­ton aset­ta­nut avi­o­pa­ril­le hy­väk­si ja on­nel­li­sek­si asi­ak­si, ky­sy­tään heil­tä: ”Tah­dot­ko ol­la us­kol­li­nen ja osoit­taa rak­kaut­ta sekä hy­vi­nä et­tä pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan saak­ka?”

Tuo ky­sy­mys on tar­peel­li­nen. Me ih­mi­set em­me ole täy­del­li­siä, vaan heik­ko­ja ja syn­ti­siä. Avi­o­lii­tos­sa tar­vi­taan rak­kau­den li­säk­si myös tah­toa ra­kas­taa. Syn­nin täh­den se hyvä, jota Ju­ma­la tah­too meil­tä ja jota me ih­mi­set tah­dom­me elä­mäs­säm­me, ei ai­na pää­se to­teu­tu­maan. To­teu­tuu­kin usein se paha, jota em­me tah­do. Jot­ta hyvä to­teu­tui­si, tar­vit­sem­me myös Ju­ma­lan voi­maa, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen avuk­sem­me. Hä­net, joka an­taa meil­le syn­ti­sil­le ih­mi­sil­le syn­nit an­teek­si ja aut­taa pa­huu­des­ta hy­vyy­teen.

Hy­vää oloa ta­voi­tel­laan tääl­lä maa­il­mas­sa mo­nil­la kei­noil­la. Nau­tin­non­ha­lu on ny­ky­a­jas­sa yleis­tä. Ajal­li­set nau­tin­not tuo­vat het­ken tyy­dy­tyk­sen, mut­ta ne voi­vat jät­tää ih­mi­sen si­sim­män tyh­jäk­si. Pa­him­mil­laan ne te­ke­vät ih­mi­sen syn­nin or­jak­si. On toi­saal­ta myös pal­jon ilo­nai­hei­ta, jot­ka hoi­ta­vat miel­tä ja sy­dän­tä. Täl­lai­nen voi ol­la vaik­ka­pa tai­de-elä­mys. Ajat­te­len, et­tä ai­toa hy­vää oloa voi tun­tea eri­tyi­ses­ti sil­loin kun te­kee työ­tä, jos­sa saa to­teut­taa lah­jo­ja, joi­ta Ju­ma­la on meil­le an­ta­nut.

Luin vii­me syk­sy­nä Per­hon Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen his­to­ri­a­kir­jaa "Kor­ves­sa pi­tää ve­det vuo­ta­man", kun val­mis­te­lin alus­tus­pu­heen­vuo­roa erää­seen mies­te­nil­taan. Mai­nio kir­ja tem­pa­si mu­kaan­sa. Mi­nua eläh­dyt­ti siel­lä ole­va ker­to­mus, kuin­ka van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen kris­til­li­syys tuli Per­hoon. Lai­ti­lan Ant­ti -ni­mi­nen mies oli kaup­pa­mat­kal­laan Kok­ko­las­sa käy­nyt seu­rois­sa. Siel­lä hän oli saa­nut us­koa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Kun hän tuli kort­tee­ri­paik­kaan sa­noi hän ka­ve­ril­leen: ”Nyt mi­nul­la on hyvä ol­la, kun minä oon saa­nut syn­nit an­teek­si.”

Kok­ko­lan mat­kan jäl­keen sai naa­pu­rin Jaak­ko kuul­la, et­tä Ant­ti oli teh­nyt pa­ran­nuk­sen. Hän läh­ti heti aa­mul­la ta­pa­maan Ant­tia, ja hä­net ta­va­tes­saan ky­syi: ”On­ko si­nun nyt hyvä ol­la?” Ant­ti vas­ta­si: ”Joo, minä oon saa­nut syn­nit an­teek­si.” Jaak­ko oli jo kau­an ol­lut he­rän­neel­lä omal­la­tun­nol­la ja sa­noi An­til­le: ”Tee nyt kaik­ki tem­put mi­nul­le, mitä sul­le teh­tiin Kok­ko­las­sa.” Ant­ti pani kä­ten­sä Jaa­kon pään pääl­le ja saar­na­si syn­nit an­teek­si. Sen jäl­keen Jaak­ko läh­ti hy­pel­len ko­tiin­sa ja ker­toi myö­hem­min, et­tä hän juok­si ylä­mä­keä kuin vii­si­vuo­ti­as poi­ka, oli niin ke­vyt ja hyvä ol­la.

Elä­vä us­ko tuo si­sim­pään hy­vän olon, yh­tey­den Ju­ma­laan. Sen se toi per­ho­lai­sil­le An­til­le ja Jaa­kol­le. Sa­moin se on tuo­nut jo­kai­sel­le, joka on saa­nut Ju­ma­lal­ta lah­jan us­koa. Kun sain pa­ran­nuk­sen ar­mon, oli vai­kea py­syä rau­hal­li­se­na, kun tuli niin hyvä ol­la saa­des­sa­ni us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Tai­vaan Isä ava­si ai­van kuin uu­det sil­mät nä­ke­mään tätä elä­mää, kun hän aut­toi ar­mo­val­ta­kun­tan­sa yh­tey­teen.

Ei ole mi­kään ih­me, et­tä ih­mi­set ovat lii­kut­tu­neet saa­des­saan pa­ran­nuk­sen ar­mon ja tun­ties­saan Ju­ma­lan ar­mon kos­ke­tuk­sen. On tun­tu­nut hy­väl­tä, kun Ju­ma­lan an­ta­ma hyvä olo, rau­ha, on aset­tu­nut si­sim­pään asu­maan. Tätä Ju­ma­lan rau­haa ei­vät elä­män huo­not­kaan päi­vät, ah­dis­tuk­set tai mur­heet ota pois. Ar­mo­val­ta­kun­nan kes­kel­lä saa uu­del­leen ja uu­del­leen kuul­la tur­val­li­sen Hy­vän Pai­me­nen ää­nen, joka vah­vis­taa us­koa.

On­nen läh­de on se, et­tä saa elää Ju­ma­lan lä­hel­lä. Us­ko ei kui­ten­kaan rii­pu tun­teis­tam­me. Saam­me tur­val­li­ses­ti us­koa sil­loin­kin, kun elä­män huo­let ja mur­heet ko­et­te­le­vat. Riit­tää kun us­koo.

Pa­rem­paa on vie­lä lu­vas­sa. Sa­nan­las­ku­jen kir­jas­sa (4:18) lu­va­taan: ”Mut­ta van­hurs­kas­ten pol­ku on kuin aa­mu­rus­ko, joka kir­kas­tuu kir­kas­tu­mis­taan sy­dän­päi­vään saak­ka.”

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys