JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jah­ti­kamp­peet esil­le

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
12.8.2017 11.25

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170812112500

Mo­nis­sa suo­ma­lais­ko­deis­sa 20. päi­vä elo­kuu­ta on odo­tet­tu ja jän­ni­tet­ty päi­vä. Näin myös meil­lä. Odo­tus­tun­nel­mat nou­se­vat pik­ku­hil­jaa. Sor­san­met­säs­tyk­sen aloi­tus­päi­vää edel­tä­vä­nä yö­nä jah­ti­ve­ri kuo­huu niin, et­tei­vät in­nok­kaim­mat mal­ta nuk­kua lai­sin­kaan.

Ai­kai­nen he­rä­tys ei tun­nu yh­tä vai­ke­al­ta kuin työ- tai kou­lu­aa­mu­na. Aa­mu­pa­la­pöy­däs­sä odo­tus­tun­nel­mat ovat kor­ke­am­mal­la kuin sor­sat il­ta­len­non ai­kaan. Ker­ra­taan vie­lä, on­ko kaik­ki re­pus­sa: vesi, kah­vi, mai­to­pul­lo, pus­si­keit­to, lei­vät ja mak­ka­rat? Suk­laa­ta hä­tä­va­rak­si, jos ener­gia mei­naa al­kaa lop­pu­maan.

Met­säs­tys­kamp­peis­ta pel­mah­taa tut­tu ha­ju­jen se­ka­mels­ka: hien, aseen, koi­ran ja met­sän haju. Koi­ril­le kamp­peet ovat sel­vä merk­ki: nyt men­nään! Nou­ta­ja­koi­ran elä­mäs­sä ei var­mas­ti ole mi­tään au­voi­sem­paa kuin jy­säyk­sen jäl­keen kuul­tu isän­nän jän­nit­ty­nyt käs­ky: ”Nou­da!” Tai no, on eh­kä sit­ten­kin: ruo­ka.

Olen ol­lut pari ker­taa mu­ka­na met­säl­lä, ka­na­lin­tu­jah­dis­sa. Hom­ma on sekä tyl­sää pas­sis­sa­o­loa et­tä hir­vit­tä­vän jän­nit­tä­viä, no­pei­ta ti­lan­tei­ta. Pa­ras­ta koko tou­hus­sa on ym­pä­ril­lä ole­va luon­to, koh­mei­nen suo ja aa­mu-us­va. Ja mik­sei­vät ne kah­vi ja suk­laa­kin.

Tu­lim­me suol­le ai­kai­sin, en­nen au­rin­gon­nou­sua. Tee­ren­ku­vat ase­tel­tiin hou­kut­te­le­vas­ti maa­han ja suol­la kas­va­viin nä­rei­siin. Sit­ten et­sim­me so­pi­van, hie­man suo­jai­sen pai­kan suon reu­nal­ta ja jäim­me sii­hen pas­siin.

Pas­sin ai­ka­na, suon reu­nal­la is­tu­es­sam­me nau­roim­me hil­jaa koi­ral­le, joka vä­räh­te­li pie­nin vä­li­a­join kuin sai­raus­koh­tauk­sen kou­ris­sa. Koi­ran her­mot oli­vat ää­rim­mil­leen pin­got­tu­neet; ront­ti jän­nit­ti var­mas­ti enem­män kuin mie­he­ni ja minä.

Tun­nus­tan, et­tä eh­din ot­taa pas­sin ai­ka­na unet. Ne ka­ri­si­vat sii­ve­nis­kua no­pe­am­min, kun mies kuis­ka­si vie­res­tä: ”Nyt se tu­lee!” Eh­din näh­dä tee­ren pro­fii­lin tai­vaal­la en­nen kuin lau­kaus läh­ti. Koi­ra sai sa­man tien lu­van nou­taa, ei­kä men­nyt kau­aa, kun se tuli py­ris­te­le­vän lin­nun kans­sa ta­kai­sin. Mies lo­pet­ti lin­nun tus­kat ja suo­lis­ti sen.

Poi­kam­me ovat osoit­ta­neet suur­ta, jopa ra­sit­ta­van suur­ta kiin­nos­tus­ta met­säs­tys­tä koh­taan. Mie­he­ni ei tar­vit­se kos­kaan läh­teä yk­sin jah­tiin, el­lei hän kai­paa hil­jais­ta, yk­si­näis­tä reis­sua. Tus­kin hän pää­see töis­tä ko­tiin, kun tu­lee jo ky­sy­mys­tä met­säl­le läh­dös­tä.

Tun­tuu hy­väl­tä, et­tä lap­set läh­te­vät mie­lel­lään met­sään. Se­kin on mie­les­tä­ni hie­noa, et­tä he op­pi­vat hank­ki­maan ruo­kaa Suo­men suh­teel­li­sen puh­taas­ta luon­nos­ta. Isäl­le ja po­jil­le met­säs­tys­reis­sut ovat har­vi­nais­ta mies­ten­kes­keis­tä ai­kaa. Vaik­ka saa­lis­ta ei ai­na tu­le­kaan, reis­sus­ta voi jää­dä mon­ta unoh­tu­ma­ton­ta ja haus­kaa­kin muis­toa.

Las­ten kans­sa on tul­lut pu­het­ta myös met­säs­tyk­seen liit­ty­vis­tä nur­jis­ta puo­lis­ta ja lie­veil­mi­öis­tä. Eri­tyi­sen ikä­vää on sel­lai­nen met­säs­tys, jos­sa ei kun­ni­oi­te­ta luon­toa ei­kä saa­lis­ta. Lii­an vaa­ti­mat­to­mal­ta tun­tu­va saa­lis na­ka­taan met­sään mä­dän­ty­mään, sa­mal­la kun luon­toon hei­te­tään muu­ta­kin ros­kaa.

Nur­jien jut­tu­jen sar­jaan kuu­luu piit­taa­mat­to­muus la­kia koh­taan. Met­säs­tä­jäl­lä voi ol­la suu­ri kiu­saus am­pua alas rau­hoi­tet­tu hauk­ka, joka is­kee omien kyyh­kyn­ku­vien kimp­puun. Kur­jal­ta tun­tuu myös ah­neus; tur­ha tu­li­tus ti­lan­tees­sa, jos­sa saa­lis on mel­ko var­mas­ti lii­an kau­ka­na. Vas­tuul­li­nen met­säs­tä­jä pyr­kii var­mis­ta­maan, et­tei haa­va­koi­ta jää met­sään.

Eri­tyi­ses­ti nuo­ril­la met­säs­tä­jil­lä jah­ti­pol­te on kou­lu- ja työ­vii­kon päät­ty­es­sä niin kova, et­tä pelk­kä lau­an­tai­päi­vä ei tun­nu jah­tiin riit­tä­vän. Opas­tam­me omia lap­sia kui­ten­kin sii­hen, et­tä käy­täm­me py­hä­päi­vän mie­luum­min rau­hoit­tu­mi­seen, seu­roi­hin ja ky­läi­lyyn kuin met­säs­tyk­seen.

Lut­he­rin mu­kaan py­hä­päi­vä­nä on syy­tä teh­dä vain ne työt, jot­ka ”kris­til­li­nen rak­kaus ja vält­tä­mä­tön tar­ve vaa­ti­vat”. Voi­ko tätä oh­jet­ta so­vel­taa met­säs­tyk­seen? Jah­dis­sa ei toki ole enää ny­kyi­sin ky­sy­mys työn­te­os­ta vaan har­ras­tuk­ses­ta. Py­hä­nä lenk­keil­lään ja ui­daan – mikä ne erot­taa met­säs­tyk­ses­tä? Eh­kä met­säs­tys on täs­sä mie­les­sä rin­nas­tet­ta­vis­sa esi­mer­kik­si mar­jas­tuk­seen?

Tänä vuon­na sor­sa­jah­din aloi­tus­päi­vä osuu sun­nun­tail­le. Ai­hees­ta kes­kus­tel­laan var­maan mo­nes­sa per­hees­sä. Nuo­ren ja in­nok­kaan met­säs­tä­jän kans­sa on hyvä ol­la mal­til­li­nen ja an­taa hä­nen ker­toa oma tun­te­muk­sen­sa met­säl­le me­nos­ta. Hy­vin luul­ta­vaa on, et­tä enin jah­ti-in­to ta­saan­tuu vuo­sien mit­taan. Sa­mal­la kart­tuu ym­mär­rys­tä sii­tä, mikä on elä­mäs­sä tär­ke­ää, ja mikä on ren­tout­ta­van ja rau­hal­li­sen py­hä­päi­vän mer­ki­tys.

Kat­ri Iso­pah­ka­la

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys