JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

Piirainen Aulikki
Nykyiset blogit
31.3.2018 6.58

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180331065800

Olen­ko jou­lu- vai pää­si­äi­sih­mi­nen? Tätä pun­ta­roim­me jos­kus ys­tä­vä­ni kans­sa.

Jou­lu on ilon juh­la, las­ten juh­la, per­he­juh­la. Sik­si jou­lu saat­taa ai­heut­taa per­heet­tö­mäl­le ja yk­si­näi­sel­le vie­rau­den tun­net­ta. Voi tun­tua, et­tä juh­la ei ole tar­koi­tet­tu mi­nul­le. Tai ai­na­kin oman juh­lan puit­teet ovat eri­lai­set kuin pe­rin­tei­ses­ti jou­lul­la aja­tel­laan ole­van.

Per­hee­tön­tä voi ah­dis­taa aja­tus, et­tä mis­sä viet­tää jou­lun­py­hät. Kau­pun­git hil­je­ne­vät, ih­mi­set ve­täy­ty­vät ko­tei­hin­sa, lä­heis­ten­sä pa­riin. Ul­ko­na saat­taa ol­la ko­va­kin pak­ka­nen ja ai­na­kin on pi­me­ää. Kaik­ki vai­ke­nee, tun­tuu, et­tä elä­mä­kin. Yk­si­näi­syyt­tä voi ol­la vai­kea kes­tää. On toki tar­jol­la yk­si­näis­ten jou­lu­a­te­ri­oi­ta ja lei­ri­kes­kuk­sis­sa on jou­lu­lei­re­jä. Mut­ta kaik­ki ei­vät ha­lua osal­lis­tua oh­jel­moi­tuun jou­luun.

Pää­si­äi­nen so­pii pa­rem­min yk­si­näi­sen juh­lak­si. Sen viet­toon ja sii­hen val­mis­tau­tu­mi­seen ei lii­ty pai­nei­ta ei­kä odo­tuk­sia. Sitä voi viet­tää ul­ko­na, luon­nos­sa, liik­ku­en. Ke­vään valo on ke­ve­ää, au­rin­gon voi­ma vah­va. En koe pää­si­äis­tä ah­dis­ta­vak­si, vaik­ka sen juh­lan sa­no­mas­sa on myös su­rua ja tus­kaa.

Ko­ti­maa-leh­des­sä oli vuo­si sit­ten jut­tu, jos­sa ky­syt­tiin, kum­pi on tär­ke­äm­pi juh­la, jou­lu vai pää­si­äi­nen. Ti­las­to­jen mu­kaan jou­lu on joh­dos­sa esi­mer­kik­si kir­kos­sa­käyn­ti­lu­vuis­sa. Jou­lua pi­de­tään iloi­se­na ja elä­män­myön­tei­se­nä juh­la­na, pää­si­äis­tä ras­kaa­na, kuo­le­man sä­vyt­tä­mä­nä. Mik­si pu­hu­taan jou­lust­res­sis­tä, mut­ta ku­kaan ei tun­ne pää­si­äis­st­res­siä?

Olen haa­veil­lut, et­tä voi­sin viet­tää jos­kus pää­si­äis­tä py­säh­ty­en. Kä­vi­sin kir­kos­sa kuun­te­le­mas­sa ah­ti­saar­nat, pol­vis­tui­sin eh­tool­li­sel­le Jee­suk­sen vii­mei­sen ate­ri­an muis­tok­si. Kii­ras­tors­tai­na kuun­te­li­sin Mat­teus­pas­si­o­ta. Py­hi­nä kä­vi­sin seu­rois­sa. Tois­tai­sek­si suun­ni­tel­ma­ni ei ole täy­del­li­ses­ti to­teu­tu­nut. Jos­kus olen en­nät­tä­nyt kii­ras­tors­tai-il­lan vai­kut­ta­vaan eh­tool­lis­kirk­koon, jol­loin alt­ta­ri pu­e­taan mus­taan. Mat­teus­pas­si­o­ta­kin olen kuun­nel­lut puo­lel­la kor­val­la teh­des­sä­ni ar­ki­hom­mia en­nen pit­kä­per­jan­tai­ta. Seu­rois­sa py­säh­ty­mi­nen­kin on niin ja näin, kun halu on myös käy­dä mö­kil­lä ja hiih­tää kirk­kail­la han­gil­la. Eh­kä haa­vee­ni to­teu­tuu, kun jään eläk­keel­le.

Kun olin nuo­ri, oli­vat Ro­va­nie­men hil­jai­sen vii­kon seu­rat alus­tuk­si­neen suu­ri ta­pah­tu­ma. Sin­ne saa­pui nuo­ria ym­pä­ri Poh­jois-Suo­men. Sin­ne piti pääs­tä! Niis­sä seu­rois­sa koin elä­vä­ni pää­si­äis­tä sen sa­no­man ää­res­sä. Jos­kus jat­koim­me siel­tä Lap­piin hiih­tä­mään.

Jos­kus lei­kit­te­len aja­tuk­sel­la, et­tä en­tä jos jou­lu oli­si­kin ke­vääl­lä ja pää­si­äi­nen pi­meim­pään vuo­de­nai­kaan. Mi­ten juh­lan ko­ki­sin? Mut­ta ei, näin on hyvä. Ylös­nou­se­mus on va­loa, ylös­nou­se­mus on uu­den al­ku, se kuu­luu ke­vää­seen. Syn­ty­mä on ilo, se so­pii va­lai­se­maan pi­me­ää vuo­de­nai­kaa. Toi­si­naan mie­tin sitä, et­tä jos jou­lu oli­si juu­ri nyt, pys­tyi­sin­kö ta­voit­ta­maan sen tun­nel­man. En pys­tyi­si. Jou­luun kuu­lu­vat omat puit­teen­sa, lumi, pi­meys, ad­vent­ti, jot­ka täy­tyy elää, jot­ta jou­lu voi saa­pua.

Ar­vaat, et­tä vas­taus ky­sy­myk­see­ni on pää­si­äi­nen. Pää­si­äi­sen raa­ma­tul­li­set ta­pah­tu­mat, vir­ret ja lau­lut pu­hut­te­le­vat sy­väs­ti. Ne ku­vaa­vat juu­ri sitä, mitä kris­tit­ty­nä koen. Ope­tus­las­ten epäi­lyk­set, epä­tie­toi­suus on tut­tua. Jee­suk­sen kär­si­mys­tien ta­pah­tu­miin on hel­pom­pi sa­mais­tua kuin lap­sen syn­nyt­tä­mi­sen iloon, jota en it­se ole saa­nut ko­kea. Kär­si­myk­ses­tä huo­li­mat­ta valo on pää­si­äi­se­nä kirk­kaim­mil­laan. Ylös­nou­se­muk­sen valo.

Pää­si­äis­tä ei ole il­man jou­lua ei­kä jou­lua il­man pää­si­äis­tä. Eh­kä nii­tä ei tar­vit­se­kaan ver­ra­ta. Kuo­le­maa ei ole il­man syn­ty­mää. Elä­mä päät­tyy kuo­le­maan, se on uu­den ajan al­ku, syn­ty­mä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys