JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jou­lu­täh­det

Nykyiset blogit
8.12.2019 6.24

Sii­nä ne nyt vih­doin lois­ta­vat. En­nen tois­ta ad­vent­tia eh­din ne lait­taa. Nel­jä jou­lu­täh­teä, kak­si olo­huo­neen ik­ku­nois­sa ja kak­si keit­ti­ön puo­lel­la. Nii­den va­loon ajat­te­lin is­tah­taa lu­ke­maan ylel­li­ses­ti mui­ta va­lo­ja sy­tyt­tä­mät­tä nel­jän Päi­vä­mie­hen pi­noa. Kun täs­sä on nyt ai­kaa: kel­lo lä­hes­tyy kah­ta yöl­lä, ja sy­lis­sä­ni tu­hi­see mi­nun to­del­li­nen ne­li­kui­nen jou­lu­täh­te­ni, joka sin­nik­kääs­ti kuu­kau­si kuu­kau­del­ta kään­tää uni­ryt­mi­ään vää­rään suun­taan.

Minä ihan tyk­kään jou­lus­ta ja jou­lu­ko­ris­teis­ta­kin. Kun­han ne lei­jui­si­vat pai­koil­leen il­man suur­ta pon­nis­te­lua. Tai jos joku muu per­heen­jä­sen sai­si suu­ren ins­pi­raa­ti­on ha­lu­ta ne pai­koil­leen. Ja kun oi­ke­as­taan minä ha­lu­ai­sin, et­tä en­sin oli­si sii­vot­tu edes vä­li­sii­vous ja sit­ten ko­din kiil­tä­es­sä puh­taut­taan voi­sim­me juh­lal­li­ses­ti kak­ki yh­des­sä lau­la­en ja nau­ra­en ko­ris­tel­la ta­lon. Mut­ta ym­mär­rän kyl­lä, et­tä se on jon­kun muun unel­ma­e­lä­mää, ja mi­nun ha­lu­ni ei satu ole­maan ää­nek­kääm­pi kuin kän­ny­köi­den ruu­dut, kou­lu­teh­tä­vien pa­kot tai pa­la­pe­lien, le­go­jen ja pet­si­leik­kien maa­il­mat, jot­ka vuo­ron­pe­rään val­taa­vat kai­ken tyh­jän lat­ti­a­ti­lan. Vuo­sien saa­tos­sa on pi­tä­nyt hy­väk­syä oma luon­tee­ni­kin: jos it­se­ä­ni jään odot­te­le­maan, niin jos­kus sii­nä voi­si eh­tiä jo jou­lu­kin men­nä.

Mi­nun siis kan­nat­tai­si ot­taa mal­lia eka­luok­ka­lai­ses­ta, joka sin­nik­kääs­ti en­nen en­sim­mäis­tä ad­vent­tia haki jou­lu­ko­ris­te­laa­ti­kos­ta kynt­te­li­kön ja aset­te­li sen su­ju­vas­ti mu­rui­sel­le keit­ti­ön­ta­sol­le lai­pä­pus­sien ja pi­pa­ri­ra­si­oi­den vä­liin. En muis­ta ai­van var­mas­ti, pys­tyin­kö täy­sin vai­en­ta­maan pään si­säi­set ää­ne­ni, jot­ka väit­ti­vät et­tä "ei tä­hän kaa­ok­sen vie­lä saa tuo­da mi­tään jou­lu­ko­ris­tei­ta".

Mut­ta otin hä­nes­tä op­pia ja pää­tin ol­la yh­tä sin­ni­käs sii­nä, kun ha­lu­sin polt­taa elä­vää kynt­ti­lää keit­ti­ön ruo­ka­pöy­däl­lä. Tai oi­ke­as­taan kah­ta. Yh­tä ad­vent­ti­kynt­ti­lää ja tois­ta isoa kynt­ti­lää, jon­ka olin saa­nut ys­tä­vil­tä­ni. Päi­vien ku­lu­es­sa ad­ven­tis­ta eteen­päin pää­tin ar­mol­li­ses­ti mie­les­sä­ni, et­tä ei­vät­kö­hän nämä rii­tä tä­män jou­lun jou­lu­tun­nel­mak­si. Mut­ta suun­ni­tel­ma­ni me­ni­vät uu­sik­si, kun seit­sen­vuo­ti­aan lie­hu­vat hiuk­set ot­ti­vat kos­ke­tuk­sen elä­vään tu­leen, vaik­ka kak­si ai­kuis­ta oli kynt­ti­län vie­res­sä. Sel­vi­sim­me sa­nan­mu­kai­ses­ti säi­käh­dyk­sel­lä, mut­ta mi­nun kynt­ti­län­polt­ta­mi­sin­to­ni jou­tui pa­laa­maan nor­maa­lil­le lap­si­per­he­ta­sol­le. Eli har­voin ja va­li­koi­dus­ti. Ku­ten nyt kes­kel­lä yö­tä.

Kos­ka sitä siis­teyt­tä ei ole nä­ky­nyt il­mes­ty­vän it­sek­seen, vaik­ka jou­lu­kuu on eden­nyt, ajat­te­lin tä­nään, et­tä eh­kä nyt kui­ten­kin jo­ku­nen jou­lu­va­lo pi­tää lait­taa. Yri­tin hou­ku­tel­la lap­sia aut­ta­maan, ja muu­ta­ma in­no­kas löy­tyi­kin, kun­nes huo­ma­sin, et­tä it­se­a­si­as­sa pa­pe­ri­täh­det vaa­ti­vat­kin ai­ka­lail­la vart­tu­nut­ta kä­sit­te­ly­tai­toa py­sy­äk­seen eh­ji­nä. Al­kuil­las­ta oli jo edet­ty niin pit­käl­le, et­tä yh­den pa­pe­ri­täh­den joh­to oli kiin­ni­tet­ty ylös pis­to­ra­si­aan ja täh­ti va­lui pit­kin lat­ti­aa odot­ta­en jat­ko­toi­mia. Al­ku se oli se­kin.

No, jos ai­koo lait­taa täh­den, niin ei­hän nyt pääs­ky­set voi len­nel­lä ver­hos­sa. Eli seu­raa­vak­si pi­ti­kin vaih­taa ver­ho. Ei nyt sen­tään pes­ty ja si­li­tet­ty, mut­ta keit­ti­öön saa­tiin ver­ho il­man pääs­ky­siä. En­tis­tä ver­hoa ir­rot­ta­es­sa tuli vas­taan se ker­ta­vuo­ti­nen pak­ko pyyh­kiä ne pö­lyt siel­tä­kin kor­keu­del­ta. No, näi­den te­ke­mis­ten vä­lei­hin lo­mit­tui­vat il­ta­pa­lat, läk­syt, il­ta­pe­sut ja asi­at mo­nen­moi­set sekä tie­ten­kin kei­nu­tuo­li­het­ket nuo­rim­mais­ta­ni syöt­tä­es­sä­ni. Mies­kin ko­tiu­tui jo töis­tän­sä, ja leik­ki-ikäi­set kuk­ku­jat saa­tiin vii­mein pe­tei­hin­sä.

Sen jäl­keen sii­nä puo­le­nyön kor­vil­la sain vih­doin täh­det pu­jo­tel­tua, teip­pail­tua ja tai­teil­tua ver­ho­tan­koi­hin kiin­ni. Pääs­ky­set sai­vat vie­lä jää­dä olo­huo­neen puo­lel­le seu­rak­si len­te­le­mään – ei­vät­hän ne vii­me jou­lu­na­kaan ot­ta­neet sil­mään, niin hy­vin­hän nii­den kans­sa var­mas­ti nyt­kin pär­jää. (Var­sin­kaan kun ei oi­ke­as­taan ole mui­ta ver­ho­ja juu­ri noi­hin ik­ku­noi­hin.) Eli vih­doin seu­raa­van vuo­ro­kau­den puo­lel­la tämä pie­ni hom­ma ni­mel­tään nel­jä jou­lu­täh­teä oli val­mis.

Mut­ta ai et­tä kuin­ka niis­tä tuli jou­lu­mie­li. Minä it­se sain sit­ten­kin tänä jou­lu­na taas lai­tet­tua täh­det lois­ta­maan. Ja lap­set yl­lät­ty­vät var­mas­ti aa­mul­la. Ja tar­kem­min aja­tel­tu­na, jos sy­tyt­tää vain täh­tiin va­lot, niin kaik­ki kir­jas­ton kir­jat, pe­li­kor­tit, pii­rus­tus­pa­pe­rit, pik­ku­au­to, har­so ja pu­he­lin olo­huo­neen pöy­däl­lä näyt­tä­vät­kin lem­pe­än ys­tä­väl­li­sil­tä ja kaik­ki ai­em­min sot­kuk­si luo­ki­tel­tu on saa­nut pääl­leen jou­lui­sen hä­mä­rän ar­mol­li­sen va­lon. Sil­ti sii­nä va­los­sa näen vih­doin aloit­taa pos­ti­la­kon ai­ka­na jul­kais­tu­jen Päi­vä­mies­ten lu­ke­mi­sen.

So­pi­van kir­kas valo, so­pi­van ar­mol­li­nen valo. Täh­tien valo täyn­nä edel­lis­ten jou­lu­jen muis­to­ja.

Riit­ta Lui­ro

Päivämiehen Vierasblogi