JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ju­ma­la tie­tää ki­pu­ni

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
11.2.2017 6.15

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170211061500

”Va­li­tet­ta­vas­ti teil­tä on löy­ty­nyt syö­pä.” Py­säyt­tä­vät sa­nat ki­rur­gil­ta. Tuol­la het­kel­lä epä­tie­toi­suus ki­pu­jen syis­tä päät­tyi, mut­ta elä­mää­ni tuli pal­jon uut­ta huol­ta. On­nek­si ar­ki on pi­tä­nyt huo­len sii­tä, et­tä vai­ke­an sai­rau­den­kin kes­kel­lä olen saa­nut tun­tea pal­jon iloa ja ko­kea ihan ta­val­lis­ta elä­mää. To­si­a­sia kui­ten­kin on, et­tä sai­ras­ta­mi­sen kes­kel­lä on jos­kus teh­nyt myös mie­li huu­taa ulos ah­dis­tuk­sen tus­kaa. Vä­lil­lä olen epäil­lyt, et­tä on­ko Ju­ma­la hy­län­nyt mi­nut.

En­sin ah­dis­tus­ta ai­heut­ti­vat ki­vut ja epä­tie­toi­suus nii­den syys­tä, sit­ten ras­kas di­ag­noo­si – le­vin­nyt suo­lis­to­syö­pä. Myö­hem­min muu­tok­set ke­hos­sa sekä leik­kaus­ten jäl­kei­set ja sy­tos­taat­tien ai­heut­ta­mat pa­hoin­voin­nit ja ki­vut ovat ol­leet hy­vin vai­kei­ta kes­tää; on­ko elä­mäs­sä to­del­la ol­ta­va täl­lais­ta kär­si­mys­tä? Myös sai­rau­den ai­heut­ta­ma vä­sy­mys ja uu­pu­mus ovat ko­e­tel­leet mo­nin ta­voin. Tu­le­vai­suu­den ajat­te­le­mi­nen on ol­lut vai­ke­aa: pa­ra­nen­ko sai­rau­des­ta vai alam­me­ko suun­ni­tel­la hau­ta­jai­sia?

"Kyl­lä Tai­vaan Isä pi­tää si­nus­ta huo­len", on moni us­ko­nys­tä­vä mi­nua loh­dut­ta­nut. Tuo lau­sah­dus ei vain ole mi­nun kor­vis­sa­ni kuu­los­ta­nut loh­du­tuk­sel­ta. Asia vai­va­si mi­nua kau­an, kos­ka toi­saal­ta it­se­kin ajat­te­lin ai­van sa­moin, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää mi­nus­ta huo­len. Toi­sen sa­no­ma­na kuu­lin sen kui­ten­kin suu­rin piir­tein seu­raa­van­lai­se­na: "Si­nul­la ei ole oi­keut­ta tun­tea kär­si­mys­tä, huol­ta ja epä­toi­voa, kos­ka meil­lä on hyvä Ju­ma­la, joka pi­tää si­nus­ta huo­len." Ja kui­ten­kin olen ai­van var­mas­ti ja oi­ke­as­ti tun­te­nut kär­si­mys­tä, huol­ta ja epä­toi­voa! Vih­doin, sai­ras­tel­tu­a­ni lä­hes vuo­den, ym­mär­sin, mikä tuon huo­len­pi­to­vies­tin si­säl­tö on: Tai­vaan Isä on kans­sa­ni myös kaik­kein vai­keim­mil­la het­kil­lä. Vie­lä loh­dul­li­sem­mal­ta tun­tuu aja­tus sii­tä, et­tä sai­raa­la­vuo­tee­ni vie­rel­lä on it­se Jee­sus Kris­tus, joka on kär­si­nyt pal­jon enem­män kuin minä. Hän, jos joku, ym­mär­tää. Hän pai­naa kä­ten­sä ot­sal­le­ni ja sa­noo ole­van­sa sii­nä, vaik­ka mi­nul­le ta­pah­tui­si mitä. Hän yrit­tää va­laa us­koa tu­le­vis­ta, pa­rem­mis­ta päi­vis­tä, mut­ta ym­mär­tää, vaik­ka en sitä kaik­kein tus­kai­sim­mal­la het­kel­lä jak­sai­si us­koa. Hän ym­mär­tää, mikä saa mi­nut huu­ta­maan "Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit".

Huo­nos­ti nu­ku­tun sai­raa­la­yön jäl­jil­tä olo on epä­toi­voi­nen, kun ki­vut vain jat­ku­vat ja ko­tiin­pää­sy siir­tyy taas. On­nek­si mu­ka­na on tab­let­ti ja kuu­lok­keet ja Yo­u­Tu­bes­ta löy­tyy Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä. Yh­täk­kiä kuu­lok­kei­den kaut­ta kan­tau­tuu ru­kouk­sen omai­ses­ti juu­ri mi­nun aja­tuk­se­ni seu­ra­kan­san lau­la­ma­na:

Jäät­hän, Jee­sus, luok­se­ni, muu ei rii­tä tur­vak­se­ni.

Lem­pe­äl­lä kä­del­lä tus­kan pol­te lie­vi­tä.

An­na valo mat­kal­le­ni. Huo­mis­päi­vää tun­ne en,

sinä hoi­dat myös­kin sen. Jäät­hän, Jee­sus, luok­se­ni. (Vir­si 480:3.)

Ys­tä­väl­tä tu­lee vies­ti eräi­den seu­ro­jen jäl­keen sai­raa­laan: "Olit vah­vas­ti aja­tuk­sis­sa­ni, kun seu­rois­sa lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu 100."

Sy­lis­sän­sä Pai­men kan­taa pie­nim­mät­kin ka­rit­sat.

Hel­lään hel­maan­sa Hän nos­taa vä­sy­neim­mät kul­ki­jat.

Näen sil­mis­sä­ni lap­suu­te­ni ai­kai­sen py­hä­kou­lu­tau­lun, jos­sa Hy­vän Pai­me­nen ym­pä­ril­le ke­rät­tiin pie­niä ka­rit­so­ja. On tur­val­lis­ta aja­tel­la, et­tä minä olen yk­si niis­tä ja lii­maan it­se­ni ai­van Jee­suk­sen sy­liin.

Olen saa­nut sai­raa­las­sa hy­vää hoi­toa. Kaik­kein tus­kai­sim­mil­la ja vä­hä­voi­mai­sim­mil­la het­kil­lä se on oi­kein ko­ros­tu­nut. Saam­me ol­la kii­tol­li­sia täs­tä suo­ma­lai­ses­ta sai­raan­hoi­to­jär­jes­tel­mäs­tä. On ol­lut myös opet­ta­vais­ta, kun olen ym­mär­tä­nyt, et­tä hoi­to­ni laa­tu on pa­ran­tu­nut en­ti­ses­tään, kun olen it­se aset­tu­nut osak­si omaa hoi­to­tii­mi­ä­ni lää­kä­rien ja hoi­ta­jien seu­rak­si sen si­jaan, et­tä vain pas­sii­vi­ses­ti kuun­te­li­sin, mitä am­mat­ti­lai­set sa­no­vat. Jo­kai­sel­la meil­lä on tuos­sa tii­mis­sä oma, tär­keä roo­lim­me. Minä olen oman ke­ho­ni asi­an­tun­ti­ja.

Vie­lä kii­tol­li­sem­pi kuin sai­raan­hoi­to­jär­jes­tel­mäs­täm­me olen kui­ten­kin sii­tä, et­tä het­kel­li­sis­tä syn­kis­tä epäi­lyk­sen het­kis­tä huo­li­mat­ta mi­nul­la on saa­nut säi­lyä us­ko Ju­ma­lan hy­vyy­teen läpi use­an suu­ren leik­kauk­sen ja rank­ko­jen syö­pä­hoi­to­jen. Olen li­säk­si ko­ke­nut, mi­ten ko­ti­sii­o­ni on kan­ta­nut mi­nua ja per­het­tä­ni koko ajan. Olem­me saa­neet apua ja olem­me myös ope­tel­leet avun pyy­tä­mis­tä. Moni aut­taa mie­lel­lään, kun­han tie­tää min­kä­lais­ta apua tar­vi­taan. Ei ih­mis­tä ole tar­koi­tet­tu elä­mään yk­sin.

En ole käyt­tä­nyt ener­gi­aa­ni sii­hen, et­tä oli­sin miet­ti­nyt sai­ras­ta­mi­se­ni tar­koi­tus­ta. Vii­me su­vi­seu­rois­sa eräs kes­kus­te­lu­kump­pa­ni muis­tut­ti pu­hut­te­le­vas­ti, et­tä Ju­ma­la­han ei tee vir­hei­tä. Vaik­ka elä­mä on rank­kaa, niin se me­nee juu­ri niin kuin on tar­koi­tet­tu; se ei ole va­hin­gos­sa suis­tu­nut si­vu­rai­teel­le. Ju­ma­la tie­tää elä­mäm­me tar­koi­tuk­sen. Tot­ta on myös se, et­tä niin kuin Jee­sus jou­tui kan­ta­maan oman ris­tin­sä Gol­ga­tal­le, niin meil­lä jo­kai­sel­la on oma ris­tim­me kan­net­ta­va­na. Vaik­ka mi­nun ris­ti­ni tun­tuu ajoit­tain to­del­la ras­kaal­ta, en ole sil­ti vie­lä ta­van­nut sitä ih­mis­tä, jon­ka ris­tin vaih­tai­sin omaa­ni. Näin on kui­ten­kin mi­nul­le pa­ras.

Vuo­si sit­ten vai­kut­ti jo vä­hän sil­tä, et­tä elä­mä­ni päi­vät ovat vä­his­sä ja nel­jä pien­tä las­tam­me jäi­si­vät vää­jää­mät­tä ai­van lii­an ai­kai­sin äi­dit­tö­mik­si. Se ei kui­ten­kaan ol­lut Tai­vaan Isän tah­to. Nyt vai­kut­taa sil­tä, et­tä pian saan al­kaa elää koh­ti ter­vet­tä tu­le­vai­suut­ta. Yri­tän jak­saa us­koa sii­hen, et­tä syö­pä­ni ei uu­siu­du, ja sii­hen en­nen kaik­kea, et­tä jos se uu­siu­tuu, saan voi­mia asi­an hy­väk­sy­mi­seen ja vaa­ti­viin hoi­toi­hin. Ke­hos­sa­ni on asi­oi­ta, jot­ka koko lop­pu­e­lä­mä­ni muis­tut­ta­vat mi­nua täs­tä ran­kas­ta elä­män­vai­hees­ta, mut­ta toi­von, et­tä ne sa­mal­la muis­tut­ta­vat mi­nua ai­na sii­tä, et­tä kun mi­nul­la on voi­mia ja re­surs­se­ja, voin käyt­tää nii­tä tois­ten ih­mis­ten aut­ta­mi­seen ja sil­lä ta­val­la ja­kaa eteen­päin kaik­kea sitä hy­vää, mitä ran­kat sai­ras­ta­mi­sen ajat ovat tuo­neet tul­les­saan.

Vee­ra Lin­na

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys