JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

Honkala Heikki
Nykyiset blogit
23.7.2019 6.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190723060400

Kä­vin äs­ken su­ku­seu­ra­mat­kal­la Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la. Vie­rai­lim­me isä­ni ko­ti­kun­nas­sa Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vel­lä ja vä­hän muu­al­la­kin.

Isä­ni men­nei­syys on eri­tyi­nen, kos­ka hän on evak­ko. Sen vuok­si mi­nun­kin taus­ta­ni on eri­tyi­nen; olen pa­ko­lai­sen lap­si. Isä­ni ei voi muut­taa syn­nyin­seu­dul­leen. Ul­koi­ses­ti se oli­si eh­kä ny­ky­ään mah­dol­lis­ta, mut­ta hä­nen ko­ti­seu­tu­aan ei ole enää ole­mas­sa, kos­ka ih­mi­set siel­lä ovat vaih­tu­neet.

Mat­ka oli mi­nul­le kol­mas. Isä­ni Ran­ta­ky­läs­sä ol­lut ko­ti­ta­lo on ka­don­nut jo en­nen näi­tä mat­ko­ja. On vain tien var­res­sa ole­va niit­ty. Edel­li­sel­lä mat­kal­la löy­sim­me ta­lon nurk­ka­ki­vet hei­nien se­as­ta. Nyt em­me pen­ko­neet nii­tä esiin. Vii­me mat­kal­la löy­sim­me myös siis­tis­ti ko­koon ka­sat­tu­ja maa­ta­lous­työ­ka­lu­ja, jot­ka isä­ni tun­nis­ti heil­tä jää­neik­si. Enää nii­tä ei nä­ky­nyt.

Kaik­ki muut­kin ym­pä­ris­tön suo­ma­lais­ta­lot ovat ka­don­neet. En­nen so­tia ta­lon luo­ta nä­kyi Laa­tok­ka, jo­hon isä­ni ko­ti­ti­la ra­joit­tui. Nyt vä­li­a­lu­eel­la kas­vaa met­sää. Laa­tok­ka to­sin vie­lä pil­kot­taa, kos­ka uu­sien ve­nä­läis­ta­lo­jen ton­teil­ta on kaa­det­tu pui­ta.

Kä­vim­me kat­so­mas­sa isä­ni per­heen ka­la­sa­ta­maa. Tämä pie­ni ki­vik­koi­nen pou­ka­ma an­toi suo­jaa Laa­to­kan jyrk­kiä aal­to­ja vas­taan. Nyt isä­ni kou­lun pai­kal­la on jo­kin lo­ma­kes­kus.

Iso­van­hem­pie­ni tila Riis­kan ky­läs­sä on yhä jäl­jel­lä. Ta­lon toi­nen pää­ty oli nyt pu­ret­tu ja sen ti­lal­le oli ra­ken­net­tu uu­si osa. Ka­don­nees­sa osas­sa oli vie­lä isoi­so­äi­ti­ni uu­ni tal­lel­la. Pi­ha­pii­ris­sä on yhä van­ho­ja ra­ken­nuk­sia. Myös isoi­so­van­hem­pie­ni ul­ko­ves­sa ”fins­ki toi­let” on yhä käyt­tö­kun­nos­sa.

Ve­nä­läi­set suh­tau­tu­vat mei­hin ys­tä­väl­li­ses­ti. Yh­tei­sen kie­len puut­tu­mi­nen on kui­ten­kin on­gel­ma. Ve­nä­läi­set ei­vät yleen­sä puhu eng­lan­tia ja jos pu­hu­vat, vain aut­ta­vas­ti. Me suo­ma­lai­set­kaan em­me voi reh­vas­tel­la ve­nä­jän kie­len tai­dol­la.

Ase­tel­ma on hie­man ou­to. Hy­vin suu­ri osa ve­nä­läi­sis­tä asuu syn­nyin­seu­dul­laan. On vai­kea ku­vi­tel­la, mil­tä heis­tä tun­tuu, kun vie­ras­maa­lai­set ih­mi­set kul­ke­vat hei­dän nur­kis­saan et­si­mäs­sä jäl­kiä su­kun­sa men­nei­syy­des­tä. On­gel­ma se ei kui­ten­kaan tun­nu ole­van.

Ha­lu­ai­sin pääs­tä eril­li­syy­des­tä yh­tei­söl­li­syy­teen. Ha­lu­ai­sin voi­da elää nor­maa­lia vuo­ro­vai­ku­tus­ta ve­nä­läis­ten kans­sa. Ve­nä­jän kie­len op­pi­mi­nen oli­si kui­ten­kin hy­vin suu­ri haas­te. Vaa­ti­si pal­jon vai­vaa, et­tä voi­si kom­mu­ni­koi­da luon­te­vas­ti. Tek­niik­ka on mo­nes­ti avuk­si, mut­ta nyt en voi­nut käyt­tää Goog­le-kään­tä­jää, kos­ka ope­raat­to­ril­la­ni ei kai ol­lut so­pi­vaa pai­kal­lis­ta yh­teis­työ­kump­pa­nia.

Py­hä­jär­vi on Ve­nä­jän ta­ka­maa­ta. Alue on ke­hit­ty­nyt hy­vin hi­taas­ti ja sik­si suo­ma­lai­sil­le on säi­ly­nyt pit­kään näh­tä­vää. Mai­se­ma kui­ten­kin muut­tuu vä­hi­tel­len. Suo­ma­lai­set oli­si­vat var­mas­ti ra­ken­ta­neet uut­ta kai­ken van­han ti­lal­le. Suo­ma­lai­suu­den jäl­jet ka­to­a­vat vää­jää­mät­tö­mäs­ti. Useim­mat plo­do­vo­je­lai­set tus­kin tie­tä­vät juu­ri mi­tään men­neen ajan suo­ma­lai­sa­suk­kais­ta. Vas­taa­vas­ti suo­ma­lais­vie­rai­li­jat vä­he­ne­vät evak­ko­su­ku­pol­ven har­ve­tes­sa ja muis­to­jen käy­des­sä kau­kai­sik­si.

Elä­vä us­ko tuli isoi­soi­so­van­hem­pie­ni per­hee­seen Riis­kaan 1880-lu­vul­la, kun ohi­kul­ku­mat­kal­la ol­lut saar­na­mies ky­syi, sai­si­ko ta­los­sa pi­tää seu­rat. Eh­kä toh­din jos­kus ky­syä ta­lon ny­kyi­sil­tä hal­ti­joil­ta, voi­tai­siin­ko ta­pah­tu­maa muis­tel­la jär­jes­tä­mäl­lä seu­rat pi­ha­pii­ris­sä.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys