JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ko­ke­muk­si­a­ni ai­kuis­lin­jal­ta

Opistoblogi
Nykyiset blogit
11.3.2018 8.50

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180311085000

Iha­naa, et­tä tämä ai­ka me­nee hi­taas­ti, ajat­te­lin jos­kus syk­syl­lä, kun opis­toa oli ku­lu­nut vas­ta pari kuu­kaut­ta. Iha­naa, kun ei tar­vi vie­lä pit­kään ai­kaan läh­teä pois tääl­tä!

Vaan on­pas ai­ka sit­ten­kin juos­sut. Al­ku­vuo­si on hu­rah­ta­nut yh­des­sä sil­män­rä­päyk­ses­sä. Ta­ju­sin vas­ta sit­ten, et­tä oi­ke­as­ti, opis­toa on enää pari kuu­kaut­ta jäl­jel­lä, kun yk­si meis­tä ai­kuis­lin­ja­lai­sis­ta sa­noi: “Miet­ti­kää, ku tul­laan hiih­to­lo­man jäl­keen, me­nee kuu­kau­si niin men­nään Roo­maan ja sit­te ihan koh­ta lop­puu opis­to.”

Opis­ke­lut ja elä­mä tääl­lä ai­kuis­lin­jal­la ovat su­ju­neet nor­maa­lis­ti ren­nois­sa mer­keis­sä. Fy­si­o­te­ra­pi­an, mo­ni­kult­tuu­ri­suu­so­pin­to­jen, lii­kun­na­noh­jauk­sen, vies­tin­nän ja va­lin­nai­sai­nei­den tun­nit ovat tul­leet tu­tuik­si ja luon­nol­li­sek­si osak­si opis­to­e­lä­mää jo ai­ko­ja sit­ten. Ar­ki ja kou­lu se on tääl­lä­kin, vaik­ka op­pi­mi­sym­pä­ris­tö on tääl­lä nor­maa­liin kou­luun ver­rat­tu­na vä­hän eri­lai­nen ja eri­tyi­nen. Koen, et­tä meil­lä kai­kil­la, niin opis­to­lai­sil­la kuin hen­ki­lö­kun­nal­la­kin on sa­mat ar­vot ja olem­me kuin yk­si iso per­he, opis­to­per­he.

Meil­lä ai­kuis­lin­ja­lai­sil­la on vä­hän enem­män vas­tuu­ta kuin muil­la opis­to­lai­sil­la. Kos­ka olem­me täy­si-ikäi­siä, voim­me toi­mia esi­mer­kik­si ui­ma­val­vo­ji­na ja opis­to­bus­sin kus­kei­na. It­se ajan pal­jon opis­to­bus­sia ja kus­ki­na toi­mi­mi­nen on­kin ol­lut mie­len­kiin­tois­ta ja va­paut­ta­vaa työ­tä. Olen saa­nut tu­tus­tua usei­siin opis­to­lai­siin pa­rem­min mat­ko­jen ai­ka­na, ja pik­ku­reis­sut ovat ol­leet ter­veel­li­siä ir­ti­ot­to­ja opis­ton ar­jes­ta. Mo­net ajo­kei­kat ovat tuo­neet mu­ka­via muis­to­ja, ja on­han sitä kus­ki­na­kin ke­hit­ty­nyt.

Meil­lä on oma opin­to­mat­ka ke­vääl­lä, ja tänä vuon­na mei­dän mat­ka­koh­tee­nam­me on Roo­ma. Olem­me suun­ni­tel­leet reis­sua in­nol­la, sil­lä ha­lu­am­me teh­dä sii­tä juu­ri mei­dän nä­köi­sem­me. Mat­kaa var­ten ke­rääm­me ra­haa jää­mäl­lä kurs­si­vii­kon­lop­pui­sin opis­tol­le töi­hin ja toi­mi­mal­la vuo­ro­vii­koin eri­tyis­lin­ja­lais­ten so­lus­sa yö­vah­tei­na.

Meistä on tullut tiivis porukka, ja toivon hartaasti, että nämä ihmissuhteet kestävät koko elämän ajan.

Meistä on tullut tiivis porukka, ja toivon hartaasti, että nämä ihmissuhteet kestävät koko elämän ajan.

Me ai­kuis­lin­ja­lai­set eli al­lit olem­me kak­si­kie­lis­tä kan­saa. Meil­lä on ni­mit­täin asuk­kai­ta Suo­men li­säk­si myös Poh­jois-Ame­ri­kas­ta. Aluk­si mi­nul­la oli kau­he­an kor­kea kyn­nys al­kaa pu­hu­maan eng­lan­tia, mut­ta nyt koko kyn­nys­tä ei enää ole. Vaik­ka jenk­ki­läi­set ym­mär­tä­vät jo hy­vin suo­mea, on en­kun pu­hu­mi­nen sil­ti mu­ka­vaa ja an­taa haas­tet­ta so­lu­e­lä­mään. Opim­me päi­vit­täin uu­sia sa­no­ja toi­sil­tam­me, ja huo­no kie­li­ta­to­ni on pa­ran­tu­nut, kun kaik­ki esi­tel­mät, pu­heet ja alus­tuk­set on täy­ty­nyt kään­tää toi­sel­le kie­lel­le. Meil­le on muo­dos­tu­nut syvä ys­tä­vyys­suh­de, jota pi­dän ar­vos­sa, ja olem­me­kin jo miet­ti­neet mui­den al­lien kans­sa, jos me­ni­sim­me joku kesä käy­mään Ame­ri­kas­sa!

Muu­ten­kin ys­tä­vien mer­ki­tys on kas­va­nut opis­to­vuo­den ai­ka­na. Olem­me ko­ke­neet ris­ti­aal­lok­ko­ja ja päi­viä, joi­hin mah­tuu it­kua ja tus­kaa, mut­ta myös ty­ve­niä, rau­hal­li­sia päi­viä sy­väl­li­si­ne kes­kus­te­lui­neen, nau­rui­neen ja iloi­neen. Voin sa­noa re­hel­li­ses­ti, et­tä opis­tos­sa olen saa­nut tun­tea suur­ta on­nel­li­suut­ta.

Opis­to on tuo­nut tur­val­li­suut­ta mi­nun us­ko­ne­lä­mää­ni. Tun­tuu hel­pom­mal­ta ol­la us­ko­mas­sa, kun ym­pä­ril­lä on mui­ta us­ko­vai­sia ja seu­ro­ja pi­de­tään joka viik­ko. Olen saa­nut kes­kus­tel­la us­ko­na­si­ois­ta, olen saa­nut pyy­tää ja an­taa an­teek­si.

Opis­toa voi­si kut­sua erään­lai­sek­si le­väh­dys­pai­kak­si, py­sä­kik­si, jos­sa saa eri­tyi­ses­ti tun­tea, kuin­ka tur­val­lis­ta on elää Ju­ma­lan lap­se­na. Voi ko­kea, kuin­ka hän pi­tää meis­tä huo­len ja siu­naa tai­vas­mat­kam­me.

Teks­ti: Sai­ja Ki­vi­o­ja, Reis­jär­ven opis­to

Ku­vat: Pau­la Hei­no

Opistoblogi
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys