JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kun haa­ve to­teu­tuu

Stång Tuula
Nykyiset blogit
14.9.2019 6.31

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190914063100

On­ko si­nul­la täl­lä het­kel­lä jo­kin suu­ri haa­ve, konk­reet­ti­nen ja ihan to­teu­tu­mis­kel­poi­nen? Ole va­ruil­la­si: sii­tä saat­taa tul­la tot­ta. Ei eh­kä ihan suo­rin­ta tie­tä ja ki­vut­to­mas­ti, mut­ta lo­pul­ta kui­ten­kin sii­tä voi tul­la to­ti­sin­ta tot­ta.

Mi­nul­la­kin oli haa­ve vä­hän al­le vii­si­kymp­pi­se­nä jää­ty­ä­ni vuo­dek­si vuo­rot­te­lu­va­paal­le. Sain voi­mak­kaan pää­hän­pint­ty­män: on saa­ta­va van­han ko­ti­ta­lon pi­hal­le pik­kui­nen tal­vi­mök­ki. Van­ha talo rö­tis­köi­tyi ko­vaa kyy­tiä ha­ta­rak­si, nuo­hoo­ja aset­ti lei­vi­nuu­nin­kin läm­mi­tys­kiel­toon. Tal­vi­o­los­ta ei tu­li­si mi­tään.

Aloi­tin kuu­mei­sen et­sin­nän. Mök­ki oli saa­ta­va sa­mal­le syk­syl­le, ei­kä se saa­nut mak­saa pal­jon. Sel­lai­nen löy­tyi­kin leh­ti-il­moi­tuk­sen avul­la Suo­mus­sal­men syr­jä­ky­läl­tä. Mui­den ih­mis­ten mie­les­tä se ei var­mas­ti ol­lut pal­jon mi­kään, jot­kut pi­ti­vät sitä ken­ties sur­ku­hu­pai­sa­na il­mes­tyk­se­nä – olin nä­ke­vi­nä­ni sen hei­dän il­mees­tään. Mut­ta mi­nus­ta se oli hie­no, ja se riit­ti.

Mök­ki tai pa­rem­min­kin kont­ti oli toi­mi­nut al­ku­ai­koi­naan tie­työ­maal­la työn­joh­ta­jan toi­mis­to­na ja se oli ra­ken­net­tu te­räk­si­sel­le kuor­ma-au­ton la­val­le. Suu­ret ren­kaat­kin oli­vat pai­koil­laan siir­toa var­ten. Se­päs sat­tui!

Mö­kis­sä oli muis­to­ja mo­nen­lai­sis­ta ker­ros­tu­mis­ta: oli ka­mi­nan sa­vu­tor­vi, kaa­su­let­kun pät­kä kaa­su­a­joil­ta, läm­min­ve­si­boi­le­ri ja kyl­mä­ve­si­säi­liö, kä­si­pum­pun kah­va, tis­ki­pöy­tä la­vu­aa­rei­neen, jos­ta joh­ti vie­mä­ri­put­ki suo­raan ken­täl­le mö­kin vie­reen, lan­ka­pu­he­lin­pis­to­ke ja vii­mei­sim­pä­nä vi­ri­tyk­se­nä säh­köl­lä toi­mi­va kes­kus­läm­mi­tys, jon­ka lu­kui­sis­sa pat­te­reis­sa ja put­kis­sa kier­si pak­kas­nes­te. Kuu­lui ilois­ta pu­ron so­li­naa – nes­te oli vuo­ta­nut lii­an vä­häk­si. Nes­tet­tä li­sää­mäl­lä pu­ron so­li­na vai­ke­ni so­mak­si li­rah­te­luk­si. Kau­pas­sa tuli mu­ka­na säh­kö­hel­la, jää­kaap­pi ja pal­jon muu­ta­kin ka­maa. Myy­jä jär­jes­ti mök­ke­röi­sel­le kul­je­tuk­sen sa­mal­le vii­kol­le.

Oli pi­meä lo­ka­kuun päi­vä. Odo­tin kul­je­tus­ta tu­le­vak­si. Ajan ku­luk­si aloin rai­va­ta ti­he­ä­nä pus­ke­vaa ve­sak­koa. Al­koi hä­mär­tää ja sa­taa ti­huut­taa vet­tä. Olo oli an­kea ja huo­les­tu­nut. Vii­mein kuor­ma-au­to tul­la ry­my­si ko­li­nan ja pauk­keen kans­sa kuop­pais­ta mök­ki­tie­tä pit­kin. Mö­kin räys­täät kar­ra­si­vat kuu­se­nok­siin. Tun­sin suun­na­ton­ta epä­toi­voa. Mik­si täl­lai­seen piti ryh­tyä? Oli­si täs­sä mie­his­tä älyä ja voi­maa­kin tar­vit­tu!

Kul­jet­ta­ja pe­ruut­te­li, kään­te­li, vään­te­li ja täl­lä­si mök­kiä pai­koil­leen – se­hän jäi­si ren­kait­ten­sa va­raan, tar­vit­tiin vain kasa tii­li­hark­ko­ja ve­to­ak­se­lin al­le. Hom­ma on­nis­tui lo­pul­ta. Kul­jet­ta­ja läh­ti pe­ruut­ta­maan au­to­aan tiel­le. Tai siis yrit­ti läh­teä. Au­ton ren­kaat syrt­tä­si­vät sa­teen peh­mit­tä­mäl­lä pi­hal­la ja up­po­si­vat niil­le si­joil­leen.

Hal­lit­se­ma­ton epä­toi­vo ei ol­lut kau­ka­na. Soi­tin naa­pu­ris­ta trak­to­rin apuun. Mi­nua hä­vet­ti ja har­mit­ti. Läh­ti­hän se kuor­ma-au­to siel­tä lie­ju­kos­ta ai­ka hel­pos­ti, mut­ta kau­nis piha oli kyn­nös­pel­to­na. Oli­sin voi­nut ok­sen­taa vä­sy­myk­ses­tä. Tönö jäi suu­rien ren­kait­ten­sa va­raan vi­noon ja näyt­ti kam­mot­ta­val­ta sam­mu­vaa päi­vän­ka­joa vas­ten. Kuin up­po­a­va Ti­ta­nic. Tuli mie­lee­ni, et­tä oli­si­pa dy­na­miit­ti­pöt­kö, an­tai­sin kyy­tiä koko haa­veit­te­ni py­tin­gil­le.

Seu­raa­va päi­vä val­ke­ni au­rin­koi­se­na, ai­na­kin jol­tain osin.Tuli tal­koo­lai­sia, lap­sia ja ai­kui­sia, van­ha äi­ti­kin tuo­tiin hel­lan läm­pi­mään naut­ti­maan yh­des­sä­o­los­ta. Kol­me rius­kaa su­ku­lais­mies­tä ru­pe­si­vat ir­rot­ta­maan ren­kai­ta la­van al­ta. Taas mi­nuun is­ki kova huo­li ja pel­ko, eten­kin kun kuu­lin erään mö­kin al­la tou­hu­a­van mie­hen sa­no­van:

– Täm­möi­sis­sä hom­mis­sa on mo­nel­la men­nyt hen­ki.

Kau­hu oli la­maan­nut­taa mie­le­ni. Jos tä­män hul­lun pää­hän­pis­to­ni ta­kia sat­tuu vie­lä on­net­to­muus! Kä­ve­lin her­mo­na ym­pä­riin­sä. Kai minä jo­tain keit­to­kat­ti­laa­kin kä­vin vä­lil­lä häm­men­tä­mäs­sä, en muis­ta.

Lo­pul­ta työn­täy­tei­nen päi­vä kaar­tui il­taan. Mök­ki oli saa­tu be­to­ni­hark­ko­jen va­raan. Tal­koo­lai­set läh­ti­vät ko­tiin­sa. Mi­nun oli läh­det­tä­vä vie­mään äi­ti kau­pun­kiin le­väh­tä­mään. Kis­sa jäi löy­ty­mät­tä. Se tie­si sa­mal­le il­lal­le uut­ta reis­sua. En ha­lun­nut jät­tää kis­sa­ruk­kaa il­ves­ten ja ah­mo­jen ar­moil­le.

Kun pa­la­sin ha­ke­maan kis­saa­ni, ve­ren­pu­nai­nen suu­ri kuu nou­si jär­ven ta­kaa. Hu­hui­lin ja kaa­hui­lin kyl­män­huu­rui­sel­la pi­hal­la. Yh­täk­kiä jy­säh­ti pää­hä­ni: en­tä jos lap­set jät­ti­vät kai­von kan­nen au­ki ja kis­sa on pu­don­nut van­haan sau­na­kai­voon. Me­nin pi­me­äl­le kai­vol­le ja ava­sin luu­kun: Se­ve­riii! hu­hui­lin kai­von ko­le­aan sy­vyy­teen, niin kuin se nyt siel­tä oli­si vas­tan­nut, et­tä tääl­lä ol­laan. Lo­pul­ta kuo­le­man­vä­sy­nee­nä ja toi­vot­to­ma­na me­nin pirt­tiin ja jä­tin oven au­ki. Yh­täk­kiä näin tu­tun hah­mon vi­lah­ta­van ovi­au­kon ohi. Jäl­leen­nä­ke­mi­sen rie­mu oli suu­ri.

Kun pää­sin ko­tiin, ris­tin kä­te­ni kii­tok­seen. Tai­vaan Isä aut­toi ja ar­mah­ti: kaik­ki oli­vat ter­vei­nä ja hen­gis­sä, mök­ki­kin kö­nöt­ti pai­koil­laan.

Haa­vees­ta­ni tuli tot­ta. Ju­ma­la siu­na­si mi­nua suu­rel­la lah­jal­la. Mök­ki on ol­lut tal­vi­sin to­del­la tar­peen. Sis­kon tyt­tä­re­ni per­he­kin käyt­tää sitä ah­ke­ras­ti. Se on kä­te­vä, kom­pak­ti, pe­rus­läm­mös­tä no­pe­as­ti kuu­men­tu­va pik­ku pesä. Niin ko­vaa pak­kas­ta ei ole vie­lä ol­lut, et­tei­kö siel­lä oli­si mu­ka­va ol­la. Jou­lun­seu­tu pak­su­jen ki­nos­ten ja lu­mis­ten kuus­ten kes­kel­lä, hui­kai­se­van täh­ti­tai­vaan al­la on pik­ku mö­kin kul­ta-ai­kaa.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys