JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Len­tä­en pel­ko­jen yli

Nykyiset blogit
26.10.2020 6.15

Juttua muokattu:

20.10. 09:50
2020102009502720201026061500

Vaula Eskeli

Vaula Eskeli

Muis­tan edel­leen voi­mak­kaas­ti, kun ala­luo­kil­la kou­lus­sa ol­les­sa­ni kou­lu­mat­kat ai­heut­ti­vat mi­nul­le pai­na­jais­mais­ta pel­koa. Kou­luun men­nes­sä en­nen kir­kon­ky­lää erään van­han ta­lon pi­hal­la käys­ken­te­li kak­si mus­taa mel­ko isoa koi­raa, jot­ka seu­ra­si­vat tiel­lä kul­ki­joi­ta. Toi­nen koi­ris­ta oli säy­seä, mut­ta toi­sen koi­ran mu­ri­na ja ham­mas­ri­vit jäi­vät mie­lee­ni pit­käk­si ai­kaa.

En saa­nut kos­kaan kul­jet­tua ta­lon ohi niin, et­tei­vät koi­rat oli­si läh­te­neet seu­raa­maan mi­nua. Nois­ta ajois­ta läh­tien kär­sin pit­kän ai­kaa koi­ra­pe­los­ta. Pe­lon lie­ven­tä­mi­sek­si ko­tii­ni han­kit­tiin koi­ra, mikä aut­toi vä­hen­tä­mään pel­koa, vaik­ka tun­nis­tan edel­leen jon­kin ver­ran jän­nit­tä­vä­ni iso­ko­koi­sen koi­ran koh­taa­mis­ta var­sin­kin sil­loin, jos sen ul­koi­lut­ta­ja on ir­rot­ta­nut rem­min ja koi­ra kul­kee va­paa­na.

Kou­lu­vuo­sien jäl­keen olen jos­kus muis­tel­lut, kuin­ka sil­loin har­taas­ti toi­voin, et­tä voi­sin len­tää koi­ra­ta­lon ohi mus­ta kou­lu­lauk­ku se­läs­sä­ni niin kuin Ast­rid Lindg­re­nin sa­dun Kat­to Kas­si­nen!

Pe­lon teh­tä­vä on aut­taa mei­tä en­na­koi­maan vaa­ra­ti­lan­tei­ta ja va­lit­se­maan tais­te­le tai pa­ke­ne -re­ak­tio. Kou­lu­mat­koil­la yri­tin rau­hoi­tel­la it­se­ä­ni, vaik­ka pel­ko tun­tui usein saa­van yli­ot­teen mi­nus­ta.

Pel­ko on tun­ne, joka kuu­luu ih­mi­sen elä­mään sa­moin kuin ilon tai su­run tun­teet. Se on luon­nol­li­nen re­ak­tio, joka oh­jaa mei­dän toi­min­taam­me. Jo var­hain pie­nel­le lap­sel­le ke­hit­tyy vie­rai­den ih­mis­ten pel­koa hä­nen koh­da­tes­saan lä­hel­lään tun­te­mat­to­man ih­mi­sen. Isom­mil­la lap­sil­la voi ol­la eri­lai­sia pel­ko­ja, ku­ten pi­me­än pel­ko, mie­li­ku­vi­tu­so­len­to­jen pel­ko tai eläin­pel­ko. Ny­kyi­sin myös mo­net las­ten ja nuor­ten tie­to­ko­ne­pe­lien hah­mot voi­vat ol­la syy­nä le­vot­to­muu­teen ja pel­koi­hin, mis­tä seu­raa esi­mer­kik­si pel­koa nuk­kua omas­sa huo­nees­sa.

Nor­maa­li pel­ko es­tää te­ke­mäs­tä uh­ka­roh­kei­ta asi­oi­ta. Jos­kus pel­ko voi kui­ten­kin muut­tua huo­mat­ta­van suu­rek­si, elä­mää ra­joit­ta­vak­si re­a­goin­nik­si, jol­loin pu­hu­taan fo­bi­as­ta. Lii­al­li­nen pel­ko voi il­me­tä ah­dis­tus­re­ak­ti­o­na eli pa­niik­ki­häi­ri­ö­nä.

Ai­kui­sen teh­tä­vä on aut­taa las­ta hal­lit­se­maan pel­koa vä­lit­tä­mäl­lä lap­sel­le tur­vaa ja ym­mär­rys­tä. Usein pelk­kä ai­kui­sen lä­hei­syys ja läs­nä­o­lo vä­hen­tä­vät pel­koa ja li­sää­vät tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Vai­kea pel­ko ei tun­nu­kaan enää ylit­se­pää­se­mät­tö­mäl­tä ai­kui­sen rau­hoi­tel­les­sa las­ta.

Ai­kuis­ten pe­lot koh­dis­tu­vat enem­män ny­ky­het­keen, mut­ta usein tiet­tyyn pel­koon liit­ty­vät ko­ke­muk­set ovat pe­räi­sin lap­suu­des­ta. Tä­män het­ken maa­il­man­ti­lan­tee­seen osak­si tul­lut ko­ro­na­pel­ko ai­heut­taa ah­dis­tus­ta ja epä­var­muut­ta mo­nel­la ta­val­la. It­se­ä­ni sai­rau­den pel­ko on tul­lut lä­hel­le, kun kuu­lem­me uu­ti­sia pan­de­mi­an le­vi­ä­mi­ses­tä ja tar­tun­to­jen li­sään­ty­mi­ses­tä.

Pe­los­ta pu­hu­taan myös Raa­ma­tus­sa use­as­sa koh­taa. Ju­ma­la ei ke­ho­ta ih­mi­siä kui­ten­kaan elä­mään pel­ko­jen al­la vaan roh­ke­as­ti luot­ta­maan Va­pah­ta­jaam­me, jo­hon me saam­me tur­va­ta elä­mäm­me jo­kai­se­na päi­vä­nä.

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? PS.27:1

Her­ra it­se kul­kee si­nun edel­lä­si. Hän on si­nun kans­sa­si, hän ei jätä si­nua yk­sin ei­kä hyl­kää si­nua. Älä lan­nis­tu, älä pel­kää. 5. Moos. 31:8.

Kir­jal­li­suu­des­sa on pal­jon pel­koa ja eri­lai­sia tun­ne­ti­lo­ja kä­sit­te­le­viä te­ok­sia, jois­ta löy­tyy lu­et­ta­vaa jo­kai­sel­le. Olen­nais­ta on se, et­tä ei an­na pe­lol­le yli­val­taa ja ha­kee sii­hen tar­vit­ta­es­sa myös am­mat­ti­aut­ta­jan apua. Pel­ko­jen kä­sit­te­ly tuo elä­mään ta­sa­pai­noa ja va­paut­ta.

An­na vas­taus

mei­dän ki­puum­me

kun poh­joi­set tuu­let

käy­vät koh­ti,

tum­mat pil­vet

va­lah­ta­vat as­ke­liin

An­na lou­nais­ten sa­tei­den

kos­ket­taa kai­pauk­sen har­ti­oi­ta,

lä­he­tä le­vot­to­mil­le ok­sil­le

aa­mun ke­veys ja ilol­ta

tuok­su­vat tuu­let.

Vau­la Es­ke­li

Läh­teet:

https://mie­li.fi/fi/mie­len­ter­veys/it­se­tun­te­mus/tun­teet/pel­ko

https://www.ter­veys­kir­jas­to.fi/ter­veys­kir­jas­to/tk.koti?p_ar­tik­ke­li=lam00058&p_ha­ku­sa­na=Pel­ko

https://www.duo­de­cim­leh­ti.fi/duo92319

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys