JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180501060400

Ai­ko­jen alus­sa Ju­ma­la loi koko maa­il­man kuu­des­sa päi­väs­sä. Seit­se­mäs päi­vä oli luo­mis­työn pää­tös­päi­vä, jol­loin Ju­ma­la le­pä­si. Näin Ju­ma­la an­toi meil­le ih­mi­sil­le esi­mer­kin työn ja le­von vaih­te­lus­ta. Myös kol­man­nes­sa käs­kys­sä Ju­ma­la osoit­taa le­po­päi­vän mer­ki­tyk­sen.

Ju­ma­la ei luo­nut mei­tä ko­neik­si. Tar­vit­sem­me sekä ak­tii­vis­ta toi­min­taa et­tä pas­sii­vis­ta toi­met­to­muut­ta. Jos­kus saa­tam­me aja­tel­la, et­tei lepo ole niin tär­ke­ää; nyt on pais­kit­ta­va töi­tä, kun on voi­mia ja in­toa. Jos jat­ku­vas­ti lai­min­lyöm­me le­von ja nu­kum­me lii­an vä­hän, eli­mis­töm­me al­kaa re­a­goi­da ja saa­tam­me sai­ras­tua.

Eläm­me ai­kaa, jota lei­maa kii­re. Työs­sä on ol­ta­va te­ho­kas, ja yli­töi­tä­kin voi ker­tyä. Va­paa-ai­ka­na­kin on niin pal­jon mie­len­kiin­toi­sia har­ras­tuk­sia ja ta­pah­tu­mia, et­tei mil­lään tah­do eh­tiä kaik­kiin osal­lis­tua. Mo­nil­la van­hem­mil­la on kii­re, ja yh­des­sä­o­lo per­heen kans­sa voi jää­dä lii­an vä­häi­sek­si. Lap­sil­la taas on kii­re eri­lai­siin har­ras­tuk­siin. Juok­sem­me kel­lon kans­sa kil­paa. Voi tul­la ah­neus­kin: omai­suut­ta pi­täi­si saa­da yhä enem­män ja enem­män.

Työ­e­lä­mäs­sä ol­les­sa­ni tun­nis­tin si­sim­mäs­sä­ni syy­tök­set: Kun tein pal­jon töi­tä ja olin pois­sa ko­toa, tun­sin lai­min­lyö­nee­ni per­hee­ni. Kun olin enem­män per­hee­ni kans­sa ko­to­na, tun­sin lai­min­lyö­nee­ni työ­ni.

Joku sa­noi mi­nul­le en­nen eläk­keel­le jää­mis­tä­ni: ”älä jää eläk­keel­le, sit­ten si­nul­le vas­ta kii­re tu­lee.” Toi­saal­ta mi­nul­ta on usein ky­syt­ty, on­ko ol­lut kii­rei­tä. Kun vas­taan, et­tä ei­pä ole, sa­no­taan: ”No si­nul­la­han on sit­ten ai­kaa tul­la…” Ja sit­ten on vai­kea kiel­täy­tyä teh­tä­väs­tä. äk­kiä on ti­lan­tees­sa, et­tä se elä­ke­läi­sen kii­re on­kin tot­ta.

Olen nyt elä­ke­päi­vi­nä ope­tel­lut käy­mään kun­to­sa­lil­la las­te­ni suos­tut­te­lun jäl­keen. Ta­voit­tee­na­ni on, et­tä sen avul­la voi­sin pi­tää kun­toa yl­lä niin, et­tä lii­kun­ta­ky­ky säi­lyi­si hy­vä­nä. Olen kuul­lut, et­tä kun­toi­lus­sa­kin on tär­keä pi­tää le­po­päi­viä. Le­vä­tes­sä li­hak­set kas­va­vat. Jos kun­toi­lee joka päi­vä, on vaa­ra, et­tä vä­syy ja tu­lee ”yli­kun­toon”.

Tun­tuu kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, et­tä elä­ke­läi­sen­kin pi­täi­si vie­lä kii­reh­tiä. Jos kaik­ki te­ke­mät­tö­mät työt on teh­tä­vä en­nen kuo­le­maan­sa, niin kii­re­hän sii­tä tu­lee. Olen nyt ope­tel­lut jär­jes­tä­mään omaa ajan­käyt­tö­ä­ni. Sii­nä on aut­ta­nut pari leik­kaus­ta ja toi­pu­mi­nen niis­tä. On ol­lut pak­ko le­vä­tä. Ajat­te­len, et­tä kii­reen ta­ka­na on ai­na joku asia, joka saa kii­reh­ti­mään.

Olen usein kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä evan­ke­liu­min eteen­päin vie­mi­sel­lä on kii­re. Kui­ten­kin Ju­ma­lal­la on oma ai­kan­sa. Jee­suk­sen ver­taus Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta on pu­hut­te­le­va: ”Niin on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, kuin jos mies kyl­vää sie­me­nen maa­han; ja hän nuk­kuu, ja hän nou­see, öin ja päi­vin; ja sie­men oras­taa ja kas­vaa, hän ei tie­dä, mi­ten” (Mark. 4:26–27).

Ju­ma­la on se, joka avaa sy­dä­met us­ko­maan. Ih­mis­ten voi­mal­la ei työ kan­na he­del­mää. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti, et­tä ei ole ih­mis­ten va­lit­ta­vis­sa, kuka us­koo: ”Niin se ei siis ole sen val­las­sa, joka tah­too, ei­kä sen, joka juok­see, vaan Ju­ma­lan, joka on ar­mol­li­nen” (Room. 9:16). Mut­ta kun joku pyy­tää luok­seen ja ha­lu­aa kuul­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia, us­ko­vai­set ei­vät vii­vyt­te­le vaan rien­tä­vät vie­mään hä­tään­ty­neel­le elä­män sa­naa.

Jee­sus toi le­von uu­pu­neil­le ih­mi­sil­le. Kun kii­re mei­na­si täyt­tää ope­tus­las­ten elä­män, Jee­sus sa­noi heil­le: ”Läh­te­kää mu­kaa­ni jo­hon­kin yk­si­näi­seen paik­kaan, niin saat­te vä­hän le­väh­tää” (Mark. 6:31). Jee­sus myös näki, kuin­ka ih­mi­set yrit­ti­vät suo­rit­taa elä­mään­sä ja täyt­tää Ju­ma­lan vaa­ti­vaa la­kia. Hän sa­noi: ”Tul­kaa mi­nun ty­kö­ni, kaik­ki työ­tä te­ke­väi­set ja ras­kau­te­tut, niin minä an­nan teil­le le­von” (Matt.11:28). Ju­ma­lan sa­nan ää­res­sä voim­me le­väh­tää ja saam­me uut­ta voi­maa kil­voi­tuk­sen mat­kal­le. Us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mi­nen on yk­kö­sa­sia.

Us­ko on le­poa Her­ras­sa. Syn­nit ovat an­teek­si an­ne­tut, Jee­sus on teh­nyt kai­ken puo­les­tam­me, saa ol­la hy­väs­sä tur­vas­sa. Ju­ma­la pi­tää Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta huol­ta omis­taan. Sik­si seu­rois­sa sa­no­taan: ”Saat jää­dä us­ko­maan rau­haan, iloon ja va­pau­teen saak­ka.”

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys