JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Liik­ku­va lo­ma­ko­ti

Nykyiset blogit
27.6.2019 6.31

Ko­dis­tam­me läh­ti mer­kit­tä­vä osa, kun pyö­ril­lä liik­ku­va lo­ma­ko­tim­me ja ke­sä­mök­kim­me, asun­to­lin­ju­ri, myy­tiin enem­män tar­vit­se­val­le. Se oli ol­lut meil­lä mel­kein kak­si­kym­men­tä vuot­ta ja ihan olen­nai­nen osa ison per­heem­me ke­sä­e­lä­mää.

Koko per­heen voi­min suun­nit­te­lim­me ke­sän reis­su­ja lin­ju­ril­la: Su­vi­seu­roi­hin, Mai­toi­siin ja Jäm­sään sekä Hel­sin­gin, Por­voon ja Han­gon kau­pun­ki-me­ren­ran­ta­lo­mil­le, jos­kus häi­hin tai hau­ta­jai­siin.

Mo­ne­na ke­vää­nä olen jou­tu­nut poh­ti­maan, mi­hin ra­ha­ni ja voi­ma­ni käy­tän, jos ne näyt­tä­vät riit­tä­vän vain yh­teen mat­kaan, ja sitä, mikä on tär­kein­tä mi­nul­le ja per­heel­le­ni. On näyt­täy­ty­nyt kak­si va­loi­saa vaih­to­eh­toa: läh­dem­me Su­vi­seu­roi­hin tai kuun­te­lem­me ne ko­to­na.

Olen kii­tol­li­nen Ju­ma­lal­le, et­tä hän pi­tää meis­tä huo­len, oli­pa elä­män­ti­lan­teem­me mikä ta­han­sa. Ju­ma­lan sana on su­vi­seu­ra­saar­no­jen kaut­ta tar­jol­la kai­kil­le, jot­ka sitä ha­lu­a­vat kuul­la – vä­sy­neel­le, sai­raal­le, ra­hat­to­mal­le ja hä­nel­le, joka ei saa lo­maa seu­ro­jen ajak­si. Jee­suk­sen ää­ni kuu­luu su­mus­sa ja pi­me­äs­sä­kin, sil­loin kun ei jak­sa eteen­sä kat­soa tai näh­dä.

Seu­ra­pu­heet kii­ri­vät kaik­ki­al­le, ei vain sil­le kah­den sa­dan heh­taa­rin alu­eel­le, vaan koko Suo­meen ja maa­il­maan. On Kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan tah­to, et­tä su­vi­seu­rat ovat jo glo­baa­li ta­pah­tu­ma. Joka kolk­kaan kuu­lu­te­taan Jee­suk­sen pyyn­töä käy­dä si­sään Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, teh­dä pa­ran­nus.

Mi­nua pu­hut­te­lee vie­lä­kin vah­vas­ti, mi­ten äi­ti­ni ja isä­ni, jo tai­vaan asuk­kaat, ha­lu­si­vat maa­ta­lon hek­ti­sen ke­sän kes­kel­lä jär­jes­tää na­vet­taan lyp­sä­jän ja eläin­ten ruok­ki­jan, et­tä pää­sim­me läh­te­mään Su­vi­seu­roi­hin. äi­ti ha­lu­si eh­tiä jo ava­jai­siin. Läh­dim­me jos­kus aje­le­maan jo puo­li seit­se­mäl­tä per­jan­tai­aa­mu­na. Isä oli os­ta­nut mat­kak­si li­mo­naa­tia ja ka­ra­mel­le­ja. Seu­rois­sa söim­me au­ton pe­rä­kon­tis­ta äi­din te­ke­miä eväi­tä, ka­nan­mu­na­voi­lei­piä ja vii­ni­mar­ja­me­hua. Telt­ta ja ma­kuu­pus­sit kas­tui­vat jos­kus läpi ja yöl­lä saat­toi ol­la pak­kas­ta­kin.

Ker­ran kes­ken Su­vi­seu­ro­jen isä tuli ker­to­maan mi­nul­le, et­tä hän oli käy­nyt soit­ta­mas­sa ko­tiin ja siel­lä oli ol­lut tal­koot. Vet­tä rah­dat­tiin eläi­mil­le tyn­ny­reil­lä ky­lil­tä. Lyp­sä­jä oli jou­tu­nut soit­ta­maan su­vun apuun, kun uk­ko­nen oli rik­ko­nut kai­von säh­kö­pum­pun, ei­kä vesi nous­sut. Kau­his­te­lin ja har­mit­te­lin isäl­le asi­aa. Hän kat­soi mi­nua ja sa­noi, et­tä ol­laan ihan rau­has­sa seu­rois­sa, ko­to­na asi­at on jär­jes­tyk­ses­sä. Muis­tan vie­lä­kin isän on­nel­li­sen ole­muk­sen.

Lin­ju­ris­sa ei ma­kuu­pus­sit kas­tu­neet ja läm­mön saat­toi sää­tää mie­lei­sek­seen Ve­bas­to-läm­mit­ti­mel­lä, ruu­at säi­lyi­vät jää­kaa­pis­sa ja hel­lal­la pys­tyi teh­dä li­sää.

En tie­dä on­ko näyt­töä, et­tä uu­sis­sa asun­to­vau­nuis­sa nuk­ku­jat tai muo­ti­vaat­teis­sa kul­ke­vat per­heet oli­si­vat tyy­ty­väi­sem­piä. Mut­ta sen olen ko­ke­nut, et­tä köy­hem­pi­kin ra­kas­taa rie­pu­jaan ja ha­lu­aa nii­tä li­sää enem­män kuin tar­vit­see, ja yl­peys, ah­neus ja kär­si­mät­tö­myys kuu­lu­vat ih­mi­so­le­muk­seen.

Kent­tä­o­lo­suh­teis­sa kai­kil­la on luul­ta­vas­ti her­mo ko­e­tuk­sel­la, toi­sil­la enem­män ja toi­sil­la vä­hem­män. Vii­meis­tään sii­nä vai­hees­sa van­ha aa­ta­mi ak­ti­voi­tuu, kun huo­ma­taan, et­tä jää­kaa­pin kaa­su­pul­lo on tyh­jä juu­ri kun on pys­ty­tet­ty lei­ri seu­ra­ken­täl­le ja kaap­pi on pa­kat­tu­na täy­teen ju­kurt­tia, voi­ta ja juus­toa.

Ei tar­vit­se esit­tää jak­sa­vam­paa kuin on, kun on lap­si vat­sas­sa kas­va­mas­sa tai kun on vas­tuun rep­pu se­läs­sä Su­vi­seu­ro­jen or­ga­ni­saa­ti­os­sa. On vii­saut­ta tun­nis­taa ra­jal­li­suu­ten­sa, osa­ta va­roa en­nal­ta joi­ta­kin su­den­kuop­pia.

Ju­ma­lan edes­sä mi­nun ei tar­vit­se jak­saa, pär­jä­tä, osa­ta ei­kä näyt­tää jol­ta­kin. Vaik­ka kyl­lä on­ni nä­kyy naa­mas­ta, väi­tän. Se ei ka­don­nut Maa­nin­gan ve­si­vel­li­su­vi­seu­rois­sa­kaan. (Meil­lä oli sil­loin jo lin­ju­ri, mut­ta kat­se­lin ik­ku­nas­ta ohi­kul­ke­vien kas­vo­ja.)

Osaam­me mie­he­ni kans­sa jo naut­tia isois­sa seu­rois­sa sii­tä, kun kaik­ki lap­sem­me kä­ve­le­vät ja syö­vät it­se, kul­ke­vat it­se­näi­ses­ti seu­ra­ken­täl­lä tai me­ne­vät telt­taan las­ten­lau­lu­tuo­ki­oon, tuo­vat ka­ve­rei­taan ja puo­li­soi­taan tai omia lap­si­aan mum­min ja pa­pan luo. Odo­tam­me mie­len­kiin­nol­la, mitä lah­jo­ja elä­mä vie­lä an­taa. Ju­ma­la hy­väs­ti siu­nat­koon kaik­kien sa­nan­kuu­li­joi­den seu­rat.

Päi­vi Lin­nan­mä­ki

Päivämiehen Vierasblogi