JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200227061000

Syk­syl­lä 1975 kä­ve­lin aja­tuk­sis­sa­ni Hel­sin­gin ka­dul­la. Äk­kiä etee­ni tuli nai­nen leh­tis­ten kans­sa ja sa­noi:

– Olet­ko kuul­lut, et­tä Jee­sus on tul­lut ta­kai­sin maan pääl­le?

Minä vas­ta­sin:

– En ole kuul­lut, en­kä us­ko, et­tä hän oli­si tul­lut.

– Mi­ten niin, nai­nen ti­va­si.

– Jee­sus on tul­lut Ame­rik­kaan, hän väit­ti.

Minä pe­rus­te­lin kan­taa­ni ja sa­noin:

– Jos Jee­sus oli­si tul­lut ta­kai­sin maan pääl­le, oli­sim­me näh­neet ja ko­ke­neet sen myös tääl­lä Suo­mes­sa. Me em­me enää kä­ve­li­si tääl­lä Hel­sin­gin ka­duil­la. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan, et­tä se nä­kyy kuin sa­la­man vä­läh­dys tai­vaan ää­res­tä ää­reen ja kaik­ki kan­sat koo­taan hä­nen val­tais­tui­men­sa eteen (Luuk.17:24, Matt. 25:32).

Jä­tim­me toi­sem­me, ja mie­len­kiin­nos­ta luin, mitä nai­sen ja­ka­mas­sa leh­ti­ses­sä luki. To­den tot­ta, sii­nä sa­not­tiin, et­tä ko­re­a­lai­nen en­ti­nen hel­lun­tai­saar­naa­ja Moon oli Ame­ri­kas­sa pe­rus­ta­nut uu­den us­kon­nol­li­sen liik­keen ja ker­to­nut, et­tä hän on ta­kai­sin tul­lut Jee­sus.

Tuli mie­leen Jee­suk­sen sa­nat, et­tä vää­riä mes­si­ai­ta ja vää­riä pro­feet­to­ja il­maan­tuu en­nen hä­nen tois­ta tu­lo­aan ja he te­ke­vät suu­ria tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä, joil­la joh­ta­vat ih­mi­siä har­haan, jopa va­lit­tu­ja­kin (Matt. 24:24).

Sa­ma­na syk­sy­nä käy­des­sä­ni ko­ti­ky­läs­sä eräs naa­pu­ri tuli luok­se­ni ja ky­syi:

– Tu­lee­ko maa­il­man­lop­pu pian? Si­nä­hän sen tie­dät, kun luet pa­pik­si.

Minä sa­noin hä­nel­le:

– En tie­dä. Raa­ma­tus­sa Jee­sus sa­noo: ”Sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei Poi­ka­kaan, vaan Isä yk­sin” (Matt. 24:36).

Tämä mies ker­toi ol­leen­sa kai­va­mas­sa pe­ru­noi­ta pel­lol­la, ja sin­ne hä­nen työn­sä ää­reen oli tul­lut kak­si nuor­ta mies­tä, jot­ka sa­noi­vat:

– Maa­il­man­lop­pu tu­lee tänä syk­sy­nä. Ei kan­na­ta teh­dä tur­haa työ­tä. Lo­pe­ta pe­ru­nan­kai­vuu niin me ker­rom­me si­nul­le li­sää maa­il­man lo­pus­ta.

Naa­pu­ri­ni oli kui­ten­kin ker­to­nut kai­va­van­sa kaik­ki pe­ru­nat maas­ta, tu­li­pa maa­il­man­lop­pu tä­nään tai myö­hem­min.

Raa­ma­tun mu­kaan kaik­ki ne, jot­ka en­nus­ta­vat vuo­sia, kuu­kau­sia tai päi­viä, ovat vää­riä en­nus­ta­jia. Ju­ma­la yk­sin tie­tää päi­vän. ”Jos se, mitä pro­feet­ta pu­huu Her­ran ni­mis­sä, ei to­teu­du, se ei ole Her­ran sa­naa, vaan vää­rän pro­fee­tan röyh­ke­ää pu­het­ta. Äl­kää kuul­ko sitä.” (5. Moos. 18:22.)

Vuo­si­kym­me­niä sit­ten luin pa­ri­kin kir­jaa, jois­sa en­nus­tet­tiin maa­il­man­lo­pun ole­van ai­van ovel­la. Toi­ses­sa en­nus­tet­tiin, et­tä Neu­vos­to­liit­to mie­hit­tää Suo­men, jol­loin kaik­ki kir­kot sul­je­taan ja ku­kaan ei saa pu­hua Ju­ma­las­ta mi­tään. Tä­mä­kin en­nus­tus, jota Il­mes­tys­kir­jan en­nus­tuk­sil­la pe­rus­tel­tiin, meni täy­sin pie­leen. Ve­nä­jäl­lä­kin ovet ovat päin­vas­toin avau­tu­neet evan­ke­liu­min työl­le, ja Suo­men kir­kois­sa saa va­paas­ti ker­toa us­kon vies­tiä.

To­sin täs­sä ajas­sa voi näh­dä myös lo­pu­na­jan en­tei­tä. Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, et­tä sil­loin mo­net ih­mi­set luo­pu­vat us­kos­ta ja seu­raa­vat ek­syt­tä­viä hen­kiä. He luot­ta­vat te­ko­py­hiin va­leh­te­li­joi­hin, jot­ka kiel­tä­vät me­ne­mäs­tä nai­mi­siin ja syö­mäs­tä ruo­kia, jot­ka Ju­ma­la on luo­nut sitä var­ten. (1. Tim. 4:1–3.)

Apos­to­li Paa­va­li opet­taa, et­tä lo­pu­na­jan ih­mi­nen ra­kas­taa vain it­se­ään ja ra­haa. ”He ovat re­hen­te­le­viä ja pöyh­kei­tä, he her­jaa­vat ja ovat van­hem­mil­leen tot­te­le­mat­to­mia. – – He ra­kas­ta­vat enem­män nau­tin­to­ja kuin Ju­ma­laa.” (2. Tim. 3.) Jee­sus opet­taa, et­tä en­nen hä­nen tu­lo­aan on maan pääl­lä suu­ri ah­dis­tus, mut­ta va­lit­tu­jen täh­den päi­vät ovat ly­hen­ne­tyt (Matt. 24: 21–22).

Myös Is­ra­e­lin kan­san ti­lan­ne on yk­si lo­pu­na­jan merk­ki. Siel­lä­kin tu­lee ole­maan evan­ke­liu­min ja et­si­kon ai­ka. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa sa­lai­suu­des­ta, joka koit­taa Is­ra­e­lin kan­sal­le sen jäl­keen, kun evan­ke­liu­mi on saar­nat­tu muil­le kan­soil­le ja muis­ta kan­sois­ta koot­ta­va mää­rä on tul­lut täy­teen (Room. 11:25–32). Is­ra­e­lin pe­las­tuk­sen ai­ka koit­taa.

Mo­net suh­tau­tu­vat maa­il­man­lop­puun kuin se oli­si sa­tua. Me eläm­me kui­ten­kin lo­pu­nai­kaa, joka al­koi sii­tä, kun Jee­sus tuli tä­hän maa­il­maan en­sim­mäi­sen ker­ran. Sen jäl­keen alet­tiin odot­taa hä­nen ta­kai­sin­tu­lo­aan.

Kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten Raa­ma­tun kir­joit­ta­jat kir­joit­ti­vat, et­tä Jee­sus tu­lee ta­kai­sin pian. Jot­kut ovat sitä miel­tä, et­tä he ereh­tyi­vät, kos­ka Jee­sus ei ole vie­lä­kään tul­lut. Raa­ma­tus­sa on tä­hän­kin vas­taus: ”Mut­ta äl­kää te, rak­kaat ys­tä­vät unoh­ta­ko tätä: Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä. Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­taan, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä. Päin­vas­toin hän on kär­si­väl­li­nen tei­tä koh­taan, kos­ka ei ha­lua ke­nen­kään tu­hou­tu­van, vaan tah­too, et­tä kaik­ki kään­tyi­si­vät.” (2. Piet. 3:8–9.)

On siis Ju­ma­lan ar­moa, et­tei maa­il­man­lop­pu ole vie­lä tul­lut. Ju­ma­la ko­ko­aa va­lit­tun­sa kaik­ki­al­ta ja saar­naut­taa evan­ke­liu­min­sa kai­kil­le kan­soil­le. On ih­meel­lis­tä, et­tä evan­ke­liu­mi le­vi­ää yhä uu­sil­le alu­eil­le maa­il­mas­sa.

Sain ol­la Kyy­jär­vel­lä Kar­ja­las­ta läh­dön muis­to­juh­las­sa. Siel­lä mo­net muis­te­li­vat evak­koon läh­töä ja evak­ko­reis­sua. Eräs rou­va ker­toi ol­leen­sa nuo­ri tyt­tö, kun sota al­koi. Hän sa­noi, et­tä he lap­set oli­vat aa­mul­la he­rän­neet tyk­kien jy­li­nään ja pe­lois­saan nous­seet vuo­tees­ta. Heil­le oli ker­rot­tu, et­tä sota oli al­ka­nut. Pa­koon oli läh­det­tä­vä no­pe­as­ti ja mu­kaan otet­ta­va vain vält­tä­mät­tö­mät ta­va­rat. Lap­set läh­ti­vät pa­pan kans­sa aja­maan leh­miä pois. Sa­vu­a­vat ta­lot jäi­vät taak­se ja so­dan ää­net kuu­lui­vat kaik­ki­al­la.

Tuo rou­va ker­toi aja­tel­leen­sa sil­loin, et­tä maa­il­man­lop­pu on tul­lut. Se oli­kin hä­nel­le ja mo­nel­le muul­le Kar­ja­las­ta läh­te­neel­le sen elä­män­vai­heen lop­pu. Läh­det­tiin koh­ti uut­taa ja tun­te­ma­ton­ta elä­mää.

Meil­le kai­kil­le on tut­tua et­tä elä­mäs­sä ta­pah­tuu muu­tok­sia, ki­pei­tä­kin. Voim­me jou­tua ero­a­maan rak­kaas­ta ko­ti­seu­dus­ta, työs­täm­me, lä­hei­sis­tä ih­mi­sis­tä. Näi­tä ero­ja voi sa­noa myös pie­nik­si kuo­le­mik­si. Lo­pul­ta mei­dän jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä päät­tyy kuo­le­maan, tu­lee siis ajal­li­sen elä­mäm­me maa­il­man­lop­pu.

Yh­tä var­mas­ti kun me jo­kai­nen ker­ran kuo­lem­me, myös täl­le maa­il­mal­le tu­lee lop­pu. Mei­dän ei tar­vit­se yrit­tää en­nus­taa sitä, mikä on yk­sin Ju­ma­lan tie­dos­sa. Meil­le ih­mi­sil­le on Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan tär­kein­tä et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan.

Kun us­kom­me, saam­me tur­val­li­sin ja luot­ta­vai­sin mie­lin kat­soa tu­le­vai­suu­teen ja meil­lä on Jee­suk­sen tul­les­sa ja tä­män maa­il­man lop­pu­es­sa vain hy­vää lu­vas­sa. Kris­ti­nop­pi ku­vaa, et­tä täl­löin koit­taa ”Ju­ma­lan las­ten sa­no­ma­ton au­tuus ja kirk­kaus tai­vaas­sa, Ju­ma­lan luo­na” (KO 111).

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys