JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Minkälainen olen?

Nykyiset blogit
14.4.2021 7.00

Juttua muokattu:

14.4. 10:25
2021041410253420210414070000

Ky­syin lap­sil­ta­ni vink­ke­jä seu­raa­vaa blo­gi­teks­ti­ä­ni var­ten. Yk­si heis­tä eh­dot­ti kir­joit­ta­maan ai­hees­ta "min­kä­lai­nen minä olen".

Ryh­dyin tuu­mas­ta toi­meen. Olen­han fik­su, tren­di­käs, ko­mea, nuo­ri, me­nes­ty­vä, äly­käs, so­si­aa­li­nen, pu­he­li­as, su­vait­se­vai­nen, ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­nen ja ulos­päin­suun­tau­tu­nut.

Ei­kö ole­kin hie­no­ja omi­nai­suuk­sia? Pys­tyt­kö sinä pis­tä­mään pa­rem­mak­si? En­pä oi­kein us­ko, sil­lä jä­tin vie­lä par­haim­mat kor­tit jem­maan sil­tä va­ral­ta, et­tä joku yrit­täi­si päi­hit­tää mi­nut.

Täs­sä vai­hees­sa jou­dun kui­ten­kin tun­nus­ta­maan, et­tä en eh­kä ole­kaan niin "huip­pu tyyp­pi" kuin aluk­si ker­roin. Jos­kus voi tul­la sa­not­tua jo­tain sel­lais­ta, mitä ei tar­koi­ta ihan kir­jai­mel­li­ses­ti. Pois­tai­sin tuos­ta lis­tas­ta­ni pari koh­taa. En luul­ta­vas­ti ole ko­vin­kaan fik­su ja tren­di­käs.

Tai­dan tar­kis­taa vie­lä nuo muut­kin koh­dat. Vil­kais­tes­sa­ni äs­ken pei­liin, huo­ma­sin et­tä ai­na­kin tuon ko­meu­den ja nuo­ruu­den jou­dun sa­noit­ta­maan uu­del­leen.

Mitä sit­ten tu­lee me­nes­tyk­see­ni… Voi­daan­ko ih­mi­sen to­del­li­ses­ta me­nes­tyk­ses­tä ve­tää oi­ke­an­suun­tai­sia joh­to­pää­tök­siä ar­vi­oin­nin pe­rus­tu­es­sa yk­si­no­maan poik­keuk­sel­li­sen kor­ke­as­ta elin­ta­sos­ta tai eri­no­mai­sis­ta saa­vu­tuk­sis­ta ja an­si­ois­ta ker­to­viin tun­nus­lu­kui­hin? Näi­den mit­ta­rei­den va­los­sa lis­tas­sa­ni ole­van me­nes­ty­vä-sa­nan pääl­le voi­si piir­tää henk­se­lit.

Älyk­kyy­den jou­dun tois­tai­sek­si pois­ta­maan lu­et­te­los­ta, kos­ka en ole vie­lä käy­nyt tes­teis­sä. To­sin kog­ni­tii­vi­nen suo­riu­tu­mi­nen on vain yk­si nä­kö­kul­ma älyk­kyy­den ar­vi­oin­tiin, ei­kä har­joit­te­lun­kaan mer­ki­tys­tä sovi unoh­taa. Ih­mi­nen­hän op­pii mitä tah­too!

En­tä­pä so­si­aa­li­suus ja pu­he­li­ai­suus, ovat­ko nuo pe­ru­so­mi­nai­suuk­si­a­ni? En voi ol­la var­ma. Jos ne ovat­kin vain osa suo­ja­kuor­ta­ni. Mie­ti­tään­pä nii­tä­kin uu­del­leen.

Voi­ko ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä ko­ros­ta­es­sa­ni su­vait­se­vai­suut­ta ja ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­syyt­tä mi­nul­ta jää­kin huo­maa­mat­ta jo­tain hy­vin tär­ke­ää ja oleel­lis­ta? Täl­lä het­kel­lä nuo tee­mat tun­tu­vat niin mo­ni­säi­kei­sil­tä, et­tä va­ral­ta jät­täi­sin ky­sei­set omi­nai­suu­det vie­lä kyp­sy­mään, vaik­ka hie­no­ja asi­oi­ta si­nän­sä ovat­kin.

Ulos­päin­suun­tau­tu­mi­nen on se­kin ihan kiva jut­tu, mut­ta oli­si­ko sit­ten­kin vä­hin­tään yh­tä tär­ke­ä­tä kään­tyä si­sään­päin ja tse­ka­ta mitä sin­ne kuu­luu ja kuin­ka me­nee? Eh­kä­pä to­tuus löy­tyy­kin en­nem­min si­sä­puo­lel­ta kuin ul­ko­nais­ten omi­nai­suuk­sien jou­kos­ta.

Si­sään­päin­kään­ty­mi­nen ei kui­ten­kaan tar­koi­ta vain omien ra­joit­tei­den ar­vi­oi­mis­ta tai on­gel­mal­li­sen elä­män­ti­lan­teen poh­ti­mis­ta. Par­haim­mil­laan se on oven avaa­mis­ta elä­mäl­le si­ten, et­tä "mör­kö" pää­see pi­hal­le ja valo si­sään.

Ei tain­nut omi­nai­suus­lu­et­te­lo­ni löy­tää ihan maa­liin­sa. On­ko mah­dol­lis­ta­kaan, et­tä ad­jek­tii­veis­ta koos­tu­vat sa­na­jo­not tai eri­lai­set kir­jai­nyh­dis­tel­mät pys­tyi­si­vät ta­voit­ta­maan ja mää­rit­tä­mään ih­mi­sen ole­mus­ta, tai edes muo­dos­ta­maan sii­tä to­tuut­ta vas­taa­van ku­van?

Vas­taus­ta tä­hän odo­tel­les­sa­ni voin ai­na­kin hy­väk­syä ai­nut­laa­tui­sen ole­muk­se­ni ja ar­vos­taa sitä sel­lai­se­naan. Tämä tar­jo­aa läh­tö­koh­dan myös ai­dol­le vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le ja toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­sel­le.

Saan myös hyö­dyn­tää kaik­ki ky­ky­ni ja käy­tet­tä­vis­sä­ni ole­vat mah­dol­li­suu­det haas­ta­es­sa­ni it­se­ä­ni te­ke­mään työ­tä, op­pi­maan uut­ta, ke­hit­ty­mään ja saa­vut­ta­maan ta­voit­tei­ta omak­si ilok­se­ni ja lä­him­mäis­te­ni par­haak­si.

Löy­tyi­kö lo­pul­ta ai­no­a­ta­kaan mi­nua ku­vai­le­vaa sa­naa, jota ei tar­vit­si­si myö­hem­min muut­taa ja joka täy­sin var­mas­ti pi­tää paik­kan­sa?

Yh­den ai­na­kin löy­sin. Olen ih­meel­li­nen.

Olen kap­pa­le suur­ta elä­män ih­met­tä, jos­ta psal­mis­sa ker­ro­taan. "Minä olen saa­nut hah­mo­ni nä­ky­mät­tö­mis­sä, muo­to­ni kuin sy­väl­lä maan al­la, mut­ta si­nul­ta ei pie­nin­kään luu­ni ole sa­las­sa" (Ps. 139:15).

Olen myös yk­si lu­ke­mat­to­mis­ta vii­ni­puun ok­sis­ta, jot­ka ovat kaik­ki kes­ke­nään eri­lai­sia, mut­ta joil­le jo­kai­sel­le on us­kot­tu sama elin­tär­keä teh­tä­vä: "Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa." (Joh. 15:4.)

Min­kä­lai­nen muu­ten sinä olet? Kir­joi­ta mi­nul­le vaik­ka­pa sii­tä, niin jat­ke­taan kes­kus­te­lua!

JoonasMajuri
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys