JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mis­tä juu­ri tä­nään kir­joit­tai­sin?

Nykyiset blogit
23.1.2020 6.05

Jos­kus kir­joit­ta­mi­nen on vai­ke­aa. On kuin ver­ho peit­täi­si mie­li­ku­vi­tuk­sen ja kaik­ki ne ai­heet, joi­ta elä­mä on pul­lol­laan. Näin tun­tuu ole­van juu­ri tä­nään. Van­hat kir­joi­tu­si­de­at­kaan ei­vät au­ta. Jo­kin idea ei vain is­tu het­ken tun­tee­seen, toi­sen aja­tuk­ses­ta en enää saa kiin­ni. Blo­gi­teks­ti pi­täi­si kui­ten­kin kir­joit­taa, jo­ten täy­tyy kek­siä, in­no­voi­da. On ai­ka ol­la luo­va, ku­ten ny­ky­ai­ka meil­tä usein edel­lyt­tää.

Mut­ta mi­ten ale­taan luo­vak­si? Ker­ran joku vii­sas sa­noi, et­tä kan­nat­taa ha­kea ide­oi­ta sii­tä, mikä on it­seä lä­hel­lä ja ajan­koh­tais­ta. Juu­ri nyt kaik­ki tun­tuu vain ko­vin ar­ki­sel­ta. Me­nos­sa ovat työn­täy­tei­set här­kä­vii­kot. Mitä sii­tä nyt kir­joit­ta­maan? Jos­tain on aloi­tet­ta­va, jo­ten suun­taan aja­tuk­se­ni omaan elä­mää­ni ja per­heem­me elä­mään.

Vii­me päi­vi­nä mie­les­sä­ni on pyö­ri­nyt se to­si­a­sia, et­tä opis­ke­lut ovat nyt lo­pul­li­ses­ti ohi. Yli­mää­räi­nen si­vu­ai­ne, ruot­sin kie­li, on se­kin lu­et­tu lop­puun. Päi­viä en­nen jou­lua sain myös var­mis­tuk­sen sii­tä, et­tä työl­lis­tyn opet­ta­ja­na koko lop­pu­ke­vään ajan. Syk­syi­nen her­moi­lu­ni epä­var­mas­ta työ­ti­lan­tees­ta oli tie­tys­ti tur­haa. Näin nii­tä asi­oi­ta on joh­det­tu en­nen­kin – pal­jon pa­rem­min kuin it­se olen ky­en­nyt suun­nit­te­le­maan. To­te­an kii­tol­li­se­na, et­tä en ole jou­tu­nut ole­maan päi­vää­kään toi­met­to­ma­na val­mis­tu­mi­se­ni jäl­keen.

Mie­li ha­keu­tuu muu­al­le. On isom­pia ja tär­ke­äm­piä asi­oi­ta kuin työ. Sitä ei kyl­lä tule usein­kaan unoh­ta­neek­si näin nel­jän pie­nen lap­sen isä­nä. Al­ku­ke­säs­tä meil­le syn­tyy vii­des lap­si. Aja­tus ke­säs­tä ko­to­na pie­nen vau­van kans­sa hy­myi­lyt­tää. Las­ket­tu ai­ka on juu­ri, kun työt ke­vääl­lä lop­pu­vat. Ih­meel­lis­tä, mi­ten tä­män lap­sen vas­taa­not­ta­mi­nen on ol­lut alus­ta as­ti jo­ten­kin hel­pom­paa kuin jos­kus ai­kai­sem­min.

Mie­tin vai­mo­a­ni, joka ur­hool­li­ses­ti kan­taa tu­le­vaa las­tam­me kaik­ki­ne ras­kau­teen liit­ty­vi­ne vai­voi­neen. Kyl­lä olen hyö­dy­tön tuki vai­mol­le­ni ras­kau­den ai­ka­na, ajat­te­len. Jos­kus va­li­tan huo­nout­ta­ni vai­mol­le­ni, joka va­kuut­te­lee mi­nul­le tar­peel­li­suut­ta­ni. Nyö­kyt­te­len ja olen kii­tol­li­nen puo­li­so­ni ar­mol­li­suu­des­ta.

Vil­kai­sen ka­len­te­ria. Tot­tu­ma­ton sil­mä yl­lät­tyy taas vuo­des­ta 2020: To­si­aan, se uu­si vuo­si­kym­men. Has­sua, mi­ten no­pe­as­ti ai­ka ku­luu. Vuo­des­ta 2010 ja Suo­men ru­mas­ta olym­pi­a­vä­lie­rä­tap­pi­os­ta USA:lle on jo kym­me­nen vuot­ta! Muis­tan kyl­lä, mi­ten sip­sit oli­vat men­nä vää­rään kurk­kuun poi­kien ki­sas­tu­di­os­sa.

Vuo­si 2010 tuo mie­leen muu­ta­kin. Aloim­me tuol­loin seu­rus­tel­la. Aja­tel­la, kym­me­nen vuot­ta sii­tä­kin! Mie­leen vyö­ry­vät ta­pah­tu­ma­rik­kaat vuo­det: Lu­kio, Ruot­siin muut­to, nai­mi­siin­me­no, Suo­meen muut­to, työ­e­lä­mä, opis­ke­lut, lap­sien syn­ty­mä, val­mis­tu­mi­nen… Kyl­lä voi to­de­ta, et­tä elä­mää­ni on siu­nat­tu suu­res­ti ja joh­da­tus tun­tuu yh­täk­kiä hy­vin konk­reet­ti­sel­ta.

Men­neet vuo­det tuo­vat mie­leen tu­le­vai­suu­den. Mi­tä­hän on lu­vas­sa? Mah­do­ton sa­noa. Jos vei­ka­ta pi­täi­si, niin muu­tok­set elä­mäs­sä ovat täl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä ver­rat­tain pie­nem­piä kuin ai­em­mal­la. Pa­rem­pi to­sin, et­ten veik­kaa. Met­sään me­ni­si kui­ten­kin. Mie­leen muis­tuu raa­ma­tun­koh­ta: "Minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von." Pää­tän suh­tau­tua tu­le­vai­suu­teen edel­leen luot­ta­vai­ses­ti. Juu­ri nyt se tun­tuu hel­pol­ta.

Luo­mi­sen tus­ka tun­tuu het­kek­si väis­ty­neen. Huo­maan, et­tä ar­ki­sen elä­män poh­dis­ke­lu on tuot­ta­nut mu­ka­vas­ti aja­tuk­sia. Eh­kä ai­na ei tar­vit­se­kaan yrit­tää mi­tään eri­tyis­tä.

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys