JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Miten usko tuli sukuuni?

Honkala Heikki
Nykyiset blogit
13.6.2019 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190613063000

Ker­roin vii­me ke­vää­nä su­ku­ni ta­ri­noi­ta blo­gi­teks­tis­sä Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä. Kä­sit­te­len täl­lä ker­taa su­ku­tee­maa sii­tä nä­kö­kul­mas­ta, mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni. Les­ta­di­o­lai­suu­del­la on ni­mit­täin erit­täin mer­kit­tä­vä roo­li sekä äi­din- et­tä isän­puo­lei­ses­sa su­vus­sa­ni. Roh­ke­nen sa­noa, et­tä il­man elä­vää us­koa mi­nua ei oli­si ole­mas­sa.

Kaik­ki iso­van­hem­pa­ni oli­vat us­ko­vai­sia. Hei­dän syn­ty­mä­paik­kan­sa - Ah­lai­nen, Jaak­ki­ma, Me­ri­kar­via ja Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vi - sat­tui­vat ole­maan nii­tä kun­tia, joi­hin 1800-lu­vul­la no­pe­as­ti le­vin­nyt les­ta­di­o­lai­suus ulot­tui. Niin­pä voin­kin tut­kia Sep­po Lo­hen te­ok­ses­ta Poh­jo­lan kris­til­li­syys, mil­lä ta­voin esi­van­hem­pa­ni ovat mah­dol­li­ses­ti tul­leet tie­toi­sik­si elä­väs­tä us­kos­ta.

äi­ti­ni isä Yr­jö Tam­me­lin syn­tyi ka­las­ta­ja­per­hee­seen Ah­lais­ten kun­taan, joka kuu­luu ny­ky­ään Po­rin kau­pun­kiin. Hä­nen isän­sä Jo­han­nes, jota kut­sut­tiin Ju­hok­si, oli myös syn­ty­nyt Ah­lai­sis­sa, ja äi­tin­sä Al­ma Sö­de­rudd naa­pu­ri­kun­nas­sa Me­ri­kar­vi­al­la. Tie­tä­mä­ni mu­kaan Al­ma toi­mi en­sin pii­ka­na les­kek­si jää­neen Jo­han­nek­sen ta­lou­des­sa, ja hei­dät vi­hit­tiin vuon­na 1894.

Mi­nul­la ei ole tie­toa, mi­ten Jo­han­nes tuli te­ke­mi­siin us­ko­vais­ten kans­sa, mut­ta luul­ta­vas­ti se liit­tyi pai­kal­li­seen seu­ra­toi­min­taan. Les­ta­di­o­lai­suut­ta on Ah­lai­sis­sa esiin­ty­nyt en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1876, ja rau­ha­nyh­dis­tys sin­ne pe­rus­tet­tiin vuon­na 1893. Si­tä­kään en tie­dä, oli­ko Al­ma us­ko­vai­ses­ta ko­dis­ta vai tu­tus­tui­ko hän us­koon vas­ta Ah­lai­sis­sa. Me­ri­kar­vi­al­la oli pai­kal­li­sen pa­pin mu­kaan tus­kin yh­tään ky­lää, jos­sa ei oli­si ol­lut les­ta­di­o­lai­suut­ta, jo­ten mah­dol­li­ses­ti hä­net oli va­lit­tu us­ko­vai­se­na töi­hin Jo­han­nek­sen ta­loon.

äi­ti­ni äi­ti Hel­mi Nur­mi näki päi­vän­va­lon Me­ri­kar­vi­al­la. Hä­nen ko­tin­sa ei ol­lut us­ko­vai­nen, mut­ta hä­nen äi­tin­sä ot­ti siu­nauk­sen vas­taan elä­män­sä eh­tool­la, en­nen kuo­le­maan­sa. Per­he muut­ti Sii­pyyn Skaf­tun­giin, kun mum­mo­ni oli vie­lä lap­si. Les­ta­di­o­lai­suus oli le­vin­nyt täl­le ruot­sin­kie­li­sel­le alu­eel­le pal­jol­ti Me­ri­kar­vi­al­ta muut­ta­nei­den per­hei­den mu­ka­na. Mum­mo­ni tuli nuo­rel­la iäl­lä te­ke­mi­siin Skaf­tun­gis­sa asu­nei­den us­ko­vais­ten kans­sa ja teki pa­ran­nuk­sen, mis­tä ei ko­to­na pi­det­ty. Hän muut­ti var­sin nuo­re­na Po­riin ja siel­lä hän pe­rus­ti myö­hem­min per­heen ah­lais­lai­sen Yr­jö Tam­me­li­nin - Jo­han­nek­sen ja Al­man po­jan - kans­sa. Per­he ot­ti sit­tem­min käyt­töön su­ku­ni­men Jyl­hä­saa­ri.

Isä­ni isän Mart­ti Ku­kon syn­ty­mä­ko­ti oli Vii­pu­rin lää­nin Py­hä­jär­vel­lä. Ker­roin ai­kai­sem­mas­sa su­ku­ju­tus­sa­ni, kuin­ka Suo­men ja Pie­ta­rin vä­liä mat­kan­nut saar­na­mies sat­tui poik­ke­a­maan isoi­sä­ni ko­ti­ta­loon, piti siel­lä seu­rat, ja sana sat­tui. Py­hä­jär­vel­lä oli hy­vin vä­hän mui­ta les­ta­di­o­lai­sia, mut­ta sin­ne oli aset­tu­nut eräs us­ko­vai­nen Hans­kin per­he, jon­ka isä oli Jaak­ki­mas­ta ja äi­ti Kä­ki­sal­men maa­lais­kun­nas­ta. Tä­män per­heen lap­sis­ta uk­ki­ni löy­si vai­mon­sa An­na-Ma­ri­an.

Mum­mo­ni An­na-Ma­ri­an isä Pek­ka Hans­ki oli ko­toi­sin Jaak­ki­man Kes­va­lah­des­ta. Lohi ker­too vii­den saar­na­mie­hen pi­tä­neen seu­ro­ja kah­den päi­vän ajan Kes­va­lah­den ky­läs­sä vuon­na 1882. Noin kol­mi­kymp­pi­nen Pek­ka on saat­ta­nut ol­la mu­ka­na run­saak­si sa­no­tus­sa kuu­li­ja­jou­kos­sa. Hän löy­si vai­mon­sa An­na Vuo­he­lai­sen Kä­ki­sal­men maa­lais­kun­nan Vuo­hen­sa­los­ta. Ko­si­o­mat­kas­ta ker­roin­kin edel­li­ses­sä su­ku­ju­tus­sa­ni. Mau­ri Kin­nu­nen on tut­ki­nut eri­tyi­ses­ti les­ta­di­o­lai­suu­den le­vin­nei­syyt­tä Kar­ja­las­sa ja ker­too löy­döis­tään te­ok­ses­saan He­rä­tys­lii­ke kah­den kult­tuu­rin ra­jal­la - Les­ta­di­o­lai­suus Kar­ja­las­sa 1870-1929. Hä­nen mu­kaan Kes­va­lah­den van­him­pia us­ko­vai­sia oli­vat Ma­ria Rapo sekä An­na ja Pek­ka Hans­ki. Myö­hem­min Hans­kit muut­ti­vat Py­hä­jär­vel­le.

Olen olet­ta­nut, et­tä Vuo­he­lai­set oli­vat us­ko­vai­sia. Tus­kin­pa Pek­ka muu­toin oli­si pää­ty­nyt ky­sei­seen ta­loon nois­sa asi­ois­sa. Kä­ki­sal­men ym­pä­ris­tös­sä on ol­lut mer­kit­tä­vä les­ta­di­o­lai­nen he­rä­tys, jon­ka kyl­vä­jä­nä toi­mi eri­tyi­ses­ti seu­dul­le vuon­na 1880 muut­ta­nut saar­naa­ja Juho Si­po­lai­nen. Kin­nu­sen mu­kaan hä­nen li­säk­seen pu­hu­ji­na toi­mi­vat ai­na­kin Kal­le Kor­ho­nen ja vuo­hen­sa­lo­lai­nen Juho Vi­ro­lai­nen. Eh­kä­pä vii­mek­si mai­nit­tu on tar­jon­nut evan­ke­liu­mia An­na-Ma­ri­an van­hem­mil­le.

Oli­si mie­len­kiin­tois­ta saa­da sel­vil­le vie­lä yk­si­tyis­koh­tai­sem­pia tie­to­ja elä­vän us­kon tu­los­ta su­ku­juu­ril­le­ni. Se ei eh­kä ole mah­dol­lis­ta. Us­ko kul­kee sy­dä­mes­tä sy­dä­meen ei­kä sen liik­keis­tä ai­na jää kir­jal­li­sia mer­kin­tö­jä.

Us­ko syn­tyy kuu­los­ta. Van­hem­pa­ni sekä iso- ja esi­van­hem­pa­ni ovat kuul­leet elä­vää sa­naa joko ko­to­naan tai ko­tin­sa lä­hi­seu­dul­la. Tämä siu­naus on pe­riy­ty­nyt pol­ves­ta pol­veen. Moni on to­sin luo­pu­nut us­kos­ta, mut­ta us­ko­vai­nen su­ku­ni on yhä laa­ja. Van­hem­mil­la­ni on us­ko­vai­sia lap­sia, las­ten­lap­sia, las­ten­las­ten­lap­sia ja las­ten­las­ten­las­ten­lap­sia.

On­nek­si us­ko ei ole kui­ten­kaan pe­rin­tö­oi­keus vaan se on tar­jol­la kai­kil­le, jot­ka sitä et­si­vät. Us­ko­vai­nen su­ku­taus­ta ei tuo yh­tään kun­ni­a­merk­kiä rin­nuk­siin. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen. äs­ken us­ko­nut voi kä­sit­tää us­kon pal­jon suu­rem­pa­na lah­ja­na kuin us­ko­vai­seen ko­tiin syn­ty­nyt.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys