JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Niin kuin lintu sineen taivaan

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
6.6.2018 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180606062200

Olem­me il­ta­ky­lä­po­ru­kal­la Van­jär­ven ää­rel­lä kii­ka­roi­mas­sa lin­tu­ja. Lin­tu­bon­gaus on mi­nul­le ja mo­nel­le muul­le meis­tä ai­van vie­ras laji, mut­ta ar­ki­vii­kon jäl­keen sun­nun­tai­aa­mu­na on iha­na rau­hoit­tua luon­non kes­kel­le.

Lin­tu­tor­ni on ajan pa­ti­noi­ma. Se tuok­suu mä­räl­le puul­le. Pu­nai­seen sa­det­tak­kii­ni ro­pi­see ai­ka-ajoin sa­de­pi­sa­roi­ta.

– Tuo on silk­kiu­ik­ku.

– Hie­no!

Nä­em­me kau­nii­ta suo­kuk­ko­ja, peip­po­ja, val­koi­sia jout­se­nia ja mo­nia mui­ta lin­tu­ja. Ne len­te­le­vät po­ru­kal­la ym­pä­riin­sä, las­keu­tu­vat taas ja nou­se­vat uu­del­leen. Niis­tä läh­tee kova lin­nun ää­ni, joka kai­kuu jär­ven­se­läl­le saak­ka.

Kat­se­len mus­taa haa­ra­pääs­kyä. Se py­räh­te­lee en­nem­min kuin len­tää. Kau­nis eläin. Luo­ja pi­tää luo­ma­kun­nas­taan huo­len, tu­lee mie­lee­ni.

Otan järk­kä­rin ja ka­pu­an alas lin­tu­tor­nis­ta. Lenk­ka­rit lä­säh­tää mär­kään maa­han. Muok­kaan ka­me­ran ase­tuk­sia ja hiip­pai­len va­ro­vas­ti lä­hel­le ri­suk­koa, jos­sa is­tuu väs­tä­räk­ki. Se vah­taa vä­hän ai­kaa kirk­kail­la mus­til­la sil­mil­lään, to­te­aa mi­nut tur­val­li­sek­si ja an­taa tul­la lä­hem­mäs. Näyt­tää on­nel­li­sel­ta sii­nä mis­sä on. Sit­ten jal­ka­ni lii­kah­taa liuk­kaal­la maal­la ja lin­tu py­räh­tää mat­koi­hin­sa. älä mene, oli­sin ha­lun­nut sa­noa.

Kat­se­len sen me­noa. Se lii­hot­taa kau­em­mas, kun­nes hä­vi­ää mui­den jär­ven­ran­nal­la me­kas­ta­vien lin­tu­jen se­kaan. Ne käys­ken­te­le­vät so­pu­soin­nus­sa.

Jos­kus toi­von ole­va­ni lin­tu. Sil­loin, kun tun­tuu vai­ke­al­ta ja ajan mur­heet pai­na­vat. Sai­sin len­tää vail­la mur­het­ta ja huol­ta, luot­ta­en Luo­ja­ni voi­maan ja joh­da­tuk­seen.

Mut­ta niin­hän minä saan­kin, muis­tan. Ei­hän us­ko­vai­se­na tar­vit­se ol­la ras­kain mie­lin. Mie­tin raa­ma­tun­koh­taa, jos­sa sa­no­taan: “Mi­täs mu­reh­dit sie­lu­ni, ja olet niin le­vo­ton mi­nus­sa? Tur­vaa Ju­ma­laan; sil­lä minä vie­lä nyt­kin hän­tä kii­tän, et­tä hän mi­nua aut­taa kas­voil­lan­sa." (Ps. 42:6,10.)

Sul­jen sil­mä­ni ja hen­gi­tän sy­vään sa­teis­ta il­maa. Lin­tu vi­ser­tää. Tu­lee kii­tol­li­suus.

Isä, täs­sä minä ha­lu­an ol­la, täs­sä us­kos­sa py­syä. Sinä tie­dät päi­väm­me ja an­nat voi­mia nii­den mu­kaan. Nii­tä saa pyy­tää, jos tun­tee uu­pu­van­sa.

Muis­te­len sitä, kuin­ka rip­pi­kou­lu­lei­rin en­sim­mäi­se­nä il­ta­na erään ri­pa­ri­lai­sen äi­ti sa­noi van­hem­pien pu­heen­vuo­ros­sa: “Ru­koil­kaa rak­kaat nuo­ret. Jee­sus ei oli­si opet­ta­nut mei­tä ru­koi­le­maan, el­lei Ju­ma­la kuun­te­li­si mei­tä.” Tu­lee hyvä ja tur­val­li­nen olo.

Lin­tu len­näh­tää ohit­se­ni. Niin kuin lin­tu si­neen tai­vaan, len­tää sii­vin rie­muk­kain, nou­sen tai­vaan kirk­kau­teen, aa­muun iki­sun­nun­tain.

Sil­via Lau­ri­la

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys