JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Nöyryyttä oppimassa

28.11.2024 6.20

Juttua muokattu:

27.11. 12:31
2024112712311920241128062000

Eri ta­voin me­nes­ty­neet ih­mi­set tuo­vat mo­nes­ti esil­le, et­tä he ovat teh­neet asi­oi­ta nöy­räs­ti. Niin te­rä­vim­pien tie­teen­te­ki­jöi­den, suo­si­tuim­pien ar­tis­tien kuin huip­pu-ur­hei­li­joi­den­kin ylei­nen hyve tun­tuu ole­van nöy­ryys. Saa­te­taan sa­noa, et­tä hy­viin tu­lok­siin pääs­tiin nöy­räl­lä te­ke­mi­sel­lä ja et­tä hyvä saa­vu­tus ve­tää nöy­räk­si. Tuol­lai­sen nöy­ryy­den ym­mär­rän ole­va lä­hin­nä ku­ri­na­lai­suut­ta; huip­puun­sa hi­o­tus­sa te­ke­mi­ses­sä ta­voit­teet ovat ai­na kor­ke­al­la ja nii­hin on pääs­tä­vä.

Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa nöy­ryys ei vai­ku­ta ole­van pääl­lim­mäi­nen hyve. Esi­mer­kik­si po­liit­ti­set puo­lu­eet tai edun­val­von­ta­jär­jes­töt pro­fi­loi­tu­vat enem­män­kin pe­rää­nan­ta­mat­to­mik­si kuin nöy­rik­si. Nöy­ryy­del­le ei ole ti­laa; mi­tä­pä te­ke­mis­tä nöy­räl­lä toi­mi­jal­la on neu­vot­te­lu­pöy­däs­sä, jon­ka toi­sel­la puo­lel­la is­tuu kova ja pe­rik­si­an­ta­ma­ton taho. Sil­loin on it­se­kin ol­ta­va tiuk­ka ja pää­mää­rä­tie­toi­nen. Nöyr­ty­mi­nen on heik­kou­den merk­ki. Pe­rik­si an­ne­taan vain, jos ja kun vas­ta­puo­li­kin an­taa pe­rik­si ja komp­ro­mis­sin on näy­tet­tä­vä voi­tol­ta ai­na­kin omas­sa lei­ris­sä.

Nöy­ryy­den kans­sa sa­maa su­kua on kuu­li­ai­suus. Esi­mer­kik­si niin, et­tä meil­tä kan­sa­lai­sil­ta odo­te­taan lain­kuu­li­ai­suut­ta. Kun lii­ken­ne­merk­ki il­moit­taa kiel­let­tyä ajo­suun­taa, niin lain­kuu­li­ai­nen au­toi­li­ja ei aja sii­hen suun­taan. Tämä saat­taa joh­tua sii­tä­kin, et­tä kiel­to­mer­kin huo­man­nut au­toi­li­ja pi­tää elä­mään­sä ar­vok­kaa­na. Kun lii­ken­ne­merk­ki il­moit­taa no­peus­ra­joi­tuk­sen pu­to­a­van tie­työn koh­dal­la sa­das­ta en­sin kah­dek­saan­kymp­piin ja sit­ten vii­teen- ja sit­ten kol­meen­kymp­piin, niin kuu­li­ai­nen au­toi­li­ja pu­dot­taa no­peu­den. Siis kuu­li­ai­nen pu­dot­taa, mut­ta lu­ke­ma­ni tut­ki­mus­tu­lok­sen va­los­sa val­ta­o­sa au­toi­li­jois­ta ei. Täs­sä koh­taa kuu­li­ai­suus muut­tuu suh­teel­li­sek­si kä­sit­teek­si, kos­ka it­sel­le syn­ty­vä vaa­ra ei ole­kaan niin il­mei­nen, kuin aja­mi­nen moot­to­ri­tiel­lä vas­taan­tu­li­joi­den kais­tal­la.

Raa­ma­tus­sa­kin pu­hu­taan nöy­ryy­des­tä ja sen vas­ta­koh­das­ta, yl­pey­des­tä. Tämä on sik­si tär­keä asia, et­tä Ju­ma­la vi­haa yl­peyt­tä mut­ta ra­kas­taa nöy­riä; "Ju­ma­la on yl­pei­tä vas­taan, mut­ta nöy­ril­le hän an­taa ar­mon" (Jaak. 4:6). Mi­nul­le tämä on tär­key­den li­säk­si vai­kea ky­sy­mys, kos­ka tun­nen si­sim­mäs­sä­ni ole­va­ni enem­män yl­peä kuin nöy­rä. Olen jou­tu­nut nöyr­ty­mään mo­nes­ti, ja se on ol­lut jos­kus rai­vos­tut­ta­va, jos­kus hä­vet­tä­vä ja jos­kus ki­peä ko­ke­mus. On­ko tämä sitä it­sen­sä kiel­tä­mis­tä ja ris­tin ot­ta­mis­ta, jo­hon Jee­sus mei­tä ke­hot­ti (Matt. 16:24)?

Muis­tat var­mas­ti Van­han Tes­ta­men­tin ker­to­muk­sen Is­ra­e­lin ku­nin­gas Sau­lis­ta, joka ot­ti saa­liik­seen kar­jaa ja van­gik­seen kan­san ku­nin­kaan voi­tet­tu­aan so­ta­tan­te­reel­la Ama­le­ki­lai­set, vaik­ka Ju­ma­la oli ni­me­no­maan käs­ke­nyt sur­ma­ta kaik­ki vi­hol­li­set ja vi­hol­li­sen kar­jan. Asi­as­ta ky­sy­väl­le pro­feet­ta Sa­mu­e­lil­le Sau­lil­la oli jär­keen­käy­pä vas­taus, mut­ta se ei le­pyt­tä­nyt Ju­ma­laa. Ju­ma­la odot­ti Sau­lil­ta kuu­li­ai­suut­ta, ei mie­lis­te­le­viä se­li­tyk­siä ei­kä uh­re­ja. Saul me­net­ti us­kon­sa ja ku­nin­kuu­teen­sa yl­pey­ten­sä vuok­si. (1. Sam:15.)

En­sim­mäi­nen ih­mis­pa­ri Aa­dam ja Ee­va ha­lu­si­vat ol­la ei vain Ju­ma­lan kal­tai­sia, vaan Ju­ma­lan ylä­puo­lel­la. Mää­räys ol­la syö­mät­tä Pa­ra­tii­sin kes­kel­lä ole­vas­ta puus­ta al­koi näyt­tä­mään ou­dol­ta ja jär­jen­vas­tai­sel­ta, kun käär­mee­nä esiin­ty­vä sie­lu­jen vi­hol­li­nen toi uut­ta nä­kö­kul­maa. Adam ja Ee­va ru­pe­si­vat ajat­te­le­maan omil­la ai­voil­laan, he var­mas­ti ha­lu­si­vat näh­dä mää­räyk­sen yli ja taak­se, sel­vit­tää it­sel­leen sen taus­tat ja ym­mär­tää sitä pa­rem­min. He ha­lu­si­vat toi­mia it­se­näi­ses­ti, oli­han heil­le an­net­tu jär­ki ja ajat­te­le­mi­sen lah­ja. Sa­no­taan, et­tä tuo hei­dän te­ke­män­sä ih­mis­kun­nan en­sim­mäi­nen syn­ti oli yl­peyt­tä.

Tänä päi­vä­nä me Aa­da­mit ja Ee­vat pai­nim­me sa­mo­jen asi­oi­den kans­sa kuin tu­han­net su­ku­pol­vet en­nen mei­tä. Sie­lu­jen vi­hol­li­nen, se van­ha käär­me, ky­syy edel­leen vää­ris­tel­len meil­tä, et­tä sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin, et­tä et­te saa syö­dä mis­tään Pa­ra­tii­sin puus­ta. Käär­me saat­taa ky­syä nuo­rel­ta kas­va­van per­heen äi­dil­tä, et­tä sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin, et­tä si­nun pi­tää luo­pua omas­ta elä­mäs­tä­si näi­den kaik­kien syn­ty­vien las­ten täh­den ja et­tä si­nul­le ei an­ne­ta kos­kaan ti­lai­suut­ta puh­je­ta to­del­li­sen osaa­mi­se­si kuk­kaan ja me­nes­tyä am­ma­tis­sa­si. Hy­lä­tyk­si tai muu­ten it­sen­sä yk­si­näi­sek­si tun­te­val­le ky­sy­mys voi kuu­lua, et­tä sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin, et­tä si­nut on tuo­mit­tu yk­si­näi­syy­teen; on­ko rak­kau­den Ju­ma­la to­del­la tuo­min­nut si­nut elä­mään lo­pun elä­mä­si il­man rak­kaut­ta? Ja niin edel­leen, kul­le­kin meil­le ky­sy­mys kuu­luu elä­män­ti­lan­teem­me mu­kaan eri ta­voin. Sie­lu­jen vi­hol­li­nen tie­tää hei­kot koh­tam­me tar­kas­ti, aset­te­lee so­pi­vas­ti vää­ris­tä­vän pei­lin eteem­me ja muut­taa nä­kö­kul­maa niin, et­tä olem­me val­mii­ta kat­so­maa asi­aa uu­del­la ta­val­la. Vää­ris­ty­neen ku­van pe­rus­teel­la olem­me val­mii­ta muo­dos­ta­maan oman la­kim­me, jon­ka mu­kaan ha­lu­am­me ojen­tau­tua. Ajat­te­lem­me, et­tä en toki aja vas­taan­tu­le­vien kais­taa, mut­ta täs­sä koh­taa voin ajaa hie­man ko­vem­paa kuin mitä mer­kis­sä lu­kee. Ja olem­me vää­räs­sä.

Raa­ma­tun mu­kai­nen vas­taus tuol­le van­hal­le käär­meel­le on, et­tä ei, Ju­ma­la ei sa­no­nut mi­tään tuol­lais­ta. Ju­ma­la sa­noi, et­tä hän on elä­män ja kuo­le­man her­ra. Ju­ma­la lu­pa­si nos­taa, kan­taa ja pe­las­taa, hän lu­pa­si an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Ju­ma­la sa­noi, et­tä hän an­taa jo­kai­sel­le voi­mia päi­vien­sä mu­kaan ja et­tä yk­si­näi­sel­le hän an­taa enem­män lap­sia kuin äi­deil­le ja isil­le. Ian­kaik­ki­suut­ta var­ten luo­mal­leen ih­mi­sel­le Ju­ma­la sa­noi, et­tä mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa. Kaik­kein tär­keim­pä­nä asi­a­na Ju­ma­la sa­noi, et­tä hän uh­ra­si oman rak­kaan poi­kan­sa, et­tä sinä ja minä pää­si­sim­me tai­vaa­seen. Meil­le kai­kil­le Ju­ma­la aset­ti us­ko­mi­sen esi­ku­vak­si mi­tään ym­mär­tä­mät­tö­män lap­sen.

En­sim­mäi­sen ad­ven­tin lä­hes­ty­es­sä saam­me kat­sel­la to­del­lis­ta nöy­ryy­den op­pi­tun­tia. Sii­nä kul­kee uh­ri­tien­sä pää­te­pis­tet­tä koh­den pe­las­ta­jam­me. Hän rat­sas­taa aa­sin var­san se­läs­sä ja­lat maat viis­tä­en, maa­il­man sil­mis­sä nau­ret­ta­va­na ja sur­ke­a­na. Hän ei vä­lit­tä­nyt sii­tä, kos­ka hän tun­si si­nut ja mi­nut, jot­ka em­me it­ses­säm­me voi ol­la riit­tä­vän nöy­riä, kuu­li­ai­sia ja täy­del­li­siä. Hän oli täy­del­li­sen nöy­rä ja kuu­li­ai­nen Isäl­leen ai­na ris­tin kuo­le­maan as­ti, jos­sa mei­dän kel­vot­to­muu­tem­me pai­noi hän­tä. Vie­lä tai­vaas­sa­kin Jee­sus on nöy­rä. Siel­lä hän ru­koi­lee mei­dän puo­les­tam­me, et­tä jak­sai­sim­me pe­ril­le as­ti.

Kun ai­ka on päät­ty­nyt, hän luo­puu nöy­ryy­des­tään ja tu­lee täy­des­sä kun­ni­as­saan. Hän ei tule ker­to­maan neu­vot­te­lus­sa syn­ty­nees­tä komp­ro­mis­sis­ta, kos­ka mi­tään neu­vot­te­lua ei ole ol­lut ei­kä tule ole­maan. Niin­pä hän tu­lee ja ko­rot­taa kun­ni­an­sa val­tais­tui­men vie­rel­le kaik­ki, jot­ka ovat jak­sa­neet luot­taa hä­neen, nöyr­tyä pa­ran­nuk­seen ja us­koa. Sik­si omis­ta­kaam­me sy­dä­mil­lem­me nämä ad­vent­ti­vir­ren sa­nat:

1. Val­mis­tu, Her­ran kan­sa,

nyt vas­taa­not­ta­maan,

kun saa­puu tai­vaas­tan­sa

ku­nin­gas pääl­le maan.

On hä­net maa­il­maan

val­keu­dek­si suo­nut,

Va­pah­ta­jak­si tuo­nut

Ju­ma­la ar­mos­saan.

2. Suu­rel­le vie­raal­len­ne

nyt tie­tä rai­vat­kaa

ja por­tit sy­dän­ten­ne

hä­nel­le au­kais­kaa.

Tie teh­kää suo­rak­si.

Te laak­sot, ko­hot­kaat­te,

te vuo­ret, vai­pu­kaat­te

au­keik­si, si­leik­si.

3. Nöy­ryyt­tä, hil­jai­suut­ta

Ju­ma­la ra­kas­taa,

ei kär­si ko­peut­ta,

yl­pei­tä vas­tus­taa.

Kun sy­dän ha­lui­nen

Her­raan­sa odot­taa­pi,

se tie­tä val­mis­taa­pi

tu­lol­le Jee­suk­sen.

4. Oi Jee­sus, ar­mon tuo­ja,

nyt sy­dän ava­ja,

ja uu­den mie­len luo­ja,

tie it­se val­mis­ta.

Voi, jos­pa mi­nä­kin

huo­nee­si ol­la voi­sin,

niin kii­tok­se­ni toi­sin

si­nul­le, ar­moi­sin.

VK 7

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Liputuspäivä avioliitolle

24.10.2024 5.25
MarkkuKamula

Istuttaisitko vielä omenapuun?

1.10.2024 9.10
MarkkuKamula

Pikalähtö puheen pidosta

31.8.2024 6.35
MarkkuKamula

Elämän tarkoituksesta

26.7.2024 15.25
MarkkuKamula

Mielessä Pudasjärven Suviseurojen viimeinen puheenvuoro

26.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys