Opistoja sanotaan usein rakkaiksi opistokodeiksi. Minulle, talvikurssia käymättömälle, opisto on ennemminkin mummola tai serkkula. Jokin tuttu ja turvallinen sukulaispaikka kuitenkin.
Reisjärven opisto on suuren osan elämästäni ollut lähellä. Siitä on tullut se mummola tai serkkula, johon liittyy paljon muistoja nuoruudesta. Perinteinen vesisade ei opistoseurojen tunnelmaa häirinnyt, ei edes teltassa nukkumista. Kielileirikesä oli aurinkoinen ja iloinen. Vaikka en kaikkia henkilökuntaan kuuluvia tunnekaan, tuntuvat he melkein kaukaisilta sukulaisilta.
Jämsän opisto on eksoottinen etelän serkkujen koti. Se oli aiemmin niin kaukana, että siellä tuli käytyä harvoin. Vasta aikuisena olen käynyt etelän serkuilla enemmän ja outous on vaihtunut lämpöisiin kesäseura- ja kurssikokemuksiin.
Pohjoisen serkut asuvat Ranualla. Niin kaukana, että melkein pitää porolla mennä loppumatka. Perille päästyä huomaa kiireen jääneen matkan varrelle. Pohjoisen serkutkin pitävät vieraastaan hyvää huolta, järjestävät kurssiolosuhteita ja kotailtoja. Ja kun siellä hiljennymme tärkeimmän matkaevään äärelle, kääntyy katse välillä Lapin rauhallisiin maisemiin.
Sukulaisten kanssa on joskus myös arkista. On myyjäisiä ja talkoita ja sekin pitäisi kestää, etteivät serkkujen kesäiset pihapiirit ole loputonta asvalttia. Auto jää kauas ja kumpparit vievät lähelle. Silti sitä pihapiirin väkeä haluaa mennä tervehtimään. Haluaa jakaa sen sukulaisuuden ja kuulla saman turvallisen puheenparren uudelleen ja uudelleen.
Joskus joku kohtaaminen on ihan erityinen. Vuosia sitten elämässäni oli menossa sellainen marraskuu-vaihe. Kovin oli pimeää ja kaikki tuntui olevan niin kaukana. Silloin opiston levyprojektiin tarvittiin laulajia. Ehkä he olisivat sen levyn saaneet tehtyä ilman minuakin, mutta minulle kuorokutsu oli lyhdyn valo siihen marraskuuhun.
Johdatusta, niin olen jälkeenpäin ajatellut. Joukossa ei ollut kovin monta tuttua, mutta ystävälliseen ilmapiiriin oli helppo sujahtaa. Vielä vuosienkin jälkeen sen levyn lauluista välittyy minulle ilo ja toivo ja lohtu. Vielä vuosienkin jälkeen saatan sanoa jostakusta, että lauloimme samassa opiston kuorossa. Mieleen leviää lämmin tunne. Ihan kuin olisin tärkeän sukulaiseni esitellyt.
Salla Sonninen
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.