JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171231065700

Mi­nul­ta on ky­syt­ty pa­pin­vir­ka­ni ai­ka­na mo­nes­ti, et­tä pää­si­kö pois­läh­te­nyt tai­vaa­seen. Usein ky­sy­jä on ol­lut lä­hi­o­mai­nen, jos­kus joku muu ih­mi­nen. Vaik­ka ky­sy­mys on sel­keä, sii­hen ei ai­na ole ol­lut help­po vas­ta­ta. Pap­pi­na en lä­hes­kään ai­na ole tien­nyt pois­läh­te­neen elä­mäs­tä juu­ri mi­tään. Tuo­mi­on sa­nan lau­su­mi­nen ei kuu­lu meil­le, ei­kä ole kan­nat­ta­vaa teh­dä lii­an hä­ti­köi­ty­jä pää­tel­miä ke­nen­kään pois­läh­te­neen sie­lun­ti­las­ta.

Täs­tä hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on seu­raa­va ta­pah­tu­ma. Olin vuo­rol­la­ni pi­tä­mäs­sä sai­raa­la­har­taut­ta. Hoi­ta­ja tuli har­tau­den jäl­keen pyy­tä­mään, et­tä voi­sin­ko käy­dä kat­so­mas­sa po­ti­las­ta, joka tah­toi­si ta­va­ta pa­pin. Mie­lel­lä­ni ha­lu­sin. Kun me­nin hä­nen huo­nee­seen­sa, näin hau­raan ih­mi­sen. Hän ei enää pal­jon jak­sa­nut pu­hua. Ker­roin hä­nel­le, kuka olen ja mitä mi­nul­la oli­si hä­nel­le Tai­vaan Isäl­tä tar­jot­ta­va­na. Ky­syin hä­nel­tä: ”Ha­lu­at­ko sinä us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si.” Hän vas­ta­si hil­jai­sel­la ää­nel­lä: ”Sitä minä ha­lu­an.” Iha­na oli saar­na­ta hä­nel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Jä­tim­me toi­sem­me ly­hy­en kes­kus­te­lun jäl­keen Ju­ma­lan rau­haan. Ko­ti­mat­kal­la mie­lee­ni tu­li­vat epäi­lyk­set: Mi­ten ih­mi­nen voi noin hel­pos­ti us­koa? Ym­mär­si­kö hän to­del­la evan­ke­liu­min mer­ki­tyk­sen?

Ta­pah­tu­mas­ta ku­lui joi­ta­kin ai­ko­ja, ja olin erään tu­tun pu­hu­jan kans­sa seu­ra­mat­kal­la. Mat­kal­la hän ker­toi ole­van­sa mur­heel­li­nen, kun hä­nel­le tut­tu us­kon­sa ai­koi­naan kiel­tä­nyt si­sar kuo­li sai­raa­las­sa. Hän oli­si ha­lun­nut käy­dä vie­lä tätä ys­tä­vää kat­so­mas­sa, mut­ta ta­paa­mi­nen ei ol­lut jär­jes­ty­nyt. Kun hän ker­toi ys­tä­vän ni­men, saa­toin muis­taa, kuin­ka ta­pa­sin tä­män hen­ki­lön sai­raa­las­sa ja sain ju­lis­taa hä­nel­le evan­ke­liu­min. Meil­le mo­lem­mil­le tuli iloi­nen mie­li. Pa­ras­ta oli, et­tä pois­läh­te­nyt pää­si tai­vaan iloon.

Tie­tää­kö pap­pi, lä­hi­o­mai­set tai ku­kaan saat­ta­jis­ta, pää­see­kö pois­läh­te­nyt tai­vaa­seen? En pap­pi­na ole kos­kaan voi­nut ol­la var­ma, mitä pois­läh­te­neel­le on ta­pah­tu­nut en­nen kuo­le­maa. Olen aja­tel­lut, et­tä tär­kein­tä on kes­kit­tyä pu­hu­maan läs­nä ole­vil­le, elä­vil­le ih­mi­sil­le, pa­ran­nuk­sen ja us­kon tar­peel­li­suu­des­ta. Siu­naus­ti­lai­suus avaa­kin sii­hen hie­not nä­kö­a­lat. Olem­me jo­kai­nen sil­loin konk­reet­ti­ses­ti elä­män ja kuo­le­man edes­sä pu­hu­tel­ta­va­na.

Kun us­ko­vai­nen ih­mi­nen kuo­lee, lä­hei­sil­lä on ero­ni­kä­vä, mut­ta toi­saal­ta myös ilo sii­tä, et­tä hän pää­si tai­vaa­seen. Kun olen toi­mit­ta­nut us­ko­vai­sen ih­mi­sen siu­naus­ti­lai­suut­ta, en ole voi­nut vai­e­ta tuos­ta ilos­ta. Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja. Ju­ma­la kut­suu oman­sa jos­kus yk­si­näi­sel­tä ja unoh­de­tul­ta pai­kal­ta, jos­kus mo­nien tut­tu­jen ar­mo­las­ten kes­kel­tä, jol­loin us­kos­ta jää to­dis­tus Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan.

Usein mi­nul­le on su­ru­ta­los­sa mo­nel­la suul­la to­dis­tet­tu, kuin­ka hyvä ih­mi­nen pois­läh­te­nyt oli. On voi­tu to­de­ta, et­tä hän, jos kuka, pää­si tai­vaa­seen. Hyvä ih­mi­nen hän on voi­nut ol­la­kin lä­hei­sil­leen. Hy­vil­lä te­oil­lam­me em­me kui­ten­kaan pää­se tai­vaa­seen. Jos näin oli­si, tur­haan Ju­ma­la oli­si lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­tä syn­ti­siä ja pa­ho­ja ih­mi­siä pe­las­ta­maan.

Vain Ju­ma­lan ar­mos­ta pää­sem­me tai­vaa­seen. Apos­to­li muis­tut­taa, et­tä il­man us­koa on mah­do­ton kel­va­ta Ju­ma­lal­le (Hebr. 11:6). Kun rip­pi­kou­lu­lai­sil­ta olen ky­sy­nyt, mik­si kan­nat­taa us­koa, lä­hes jo­kai­ses­sa la­pus­sa lu­kee: ”Et­tä pää­si­sin tai­vaa­seen.” Sik­si to­del­la kan­nat­taa us­kol­la tur­vau­tua Ju­ma­lan ar­moon, elää Ju­ma­lan lap­se­na ja kul­kea Ju­ma­lan jou­kon mu­ka­na.

Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan erääs­tä kes­kus­te­lus­ta, jos­sa Jee­sus oli mu­ka­na. Ih­mi­set kau­his­te­li­vat Pi­la­tuk­sen sur­maut­ta­mien ga­li­le­a­lais­ten koh­ta­loa. Jee­sus ky­syi heil­tä: ”Luu­let­te­ko, et­tä he oli­vat suu­rem­pia syn­ti­siä kuin kaik­ki muut ga­li­le­a­lai­set, kos­ka sai­vat tuol­lai­sen lo­pun? Ei­vät suin­kaan – sa­mal­la ta­voin te kaik­ki olet­te tu­hon omia, el­let­te kään­ny” (Luuk. 13:2–3). Jee­sus tah­toi kään­tää ih­mis­ten mie­len­kiin­non tär­keim­pään asi­aan, eli sii­hen oma­koh­tai­seen ky­sy­myk­seen, et­tä pää­sen­kö minä tai­vaa­seen.

Mei­dän ei tule lii­ak­si miet­tiä kuo­le­vien ih­mis­ten koh­ta­loa, tär­ke­äm­pää on val­voa, et­tä on it­se mat­kal­la tai­vaa­seen. Ju­ma­lan lap­si iloit­see jo tääl­lä tu­le­vas­ta ja tah­too pi­tää evan­ke­liu­mia esil­lä myös heil­le, jot­ka kai­paa­vat pääs­tä tai­vaan ko­tiin.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys