JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pala tut­tua kat­toa

Nykyiset blogit
24.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

18.6. 17:14
2020061817145120200624060000

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys­tä taas kuun­nel­les­sa­ni löy­sin kir­joi­tuk­se­ni ke­säl­tä 2016. Sen myö­tä jäin miet­ti­mään ai­kaa noin kol­me­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, kun Su­vi­seu­ro­jen ra­di­oin­ti oli vain kah­den pu­heen mit­tai­nen.

Muis­tan kuin­ka tär­keä tuo lä­he­tys oli iso­van­hem­mil­le­ni, jot­ka ei­vät lä­hes­kään ai­na pääs­seet Su­vi­seu­roi­hin. Ra­di­oin­nin ajak­si kes­key­tet­tiin muut hom­mat ja is­tut­tiin kuun­te­le­maan. Oli­han se py­hä­päi­vä­kin.

Nyt kun net­ti- ja ra­di­o­seu­rat mah­dol­lis­ta­vat kuun­te­lun lä­hes koko ke­sän ajan ja mis­sä vain kuu­lu­vuut­ta on, mie­tin, tun­tuu­ko seu­roi­hin läh­te­mi­nen tur­hal­ta. On­ko hel­pom­pi jää­dä ko­tiin, kun kuun­te­le­mi­nen on mah­dol­lis­ta mis­sä vaan? Ja sa­mal­la voi tou­hu­ta muu­ta­kin.

Mut­ta tuol­loin, nel­jä vuot­ta sit­ten, Jäm­sän opis­to­seu­ro­ja kuun­nel­les­sa­ni mie­lee­ni tuli vah­vo­ja, mu­ka­via muis­to­ja eri­tyi­ses­ti lap­suus­vuo­sil­ta, jol­loin elin opis­ton tur­val­li­ses­sa, yh­tei­söl­li­ses­sä ym­pä­ris­tös­sä.

Seu­ro­jen kuun­nel­les­sa­ni mie­leen hii­pi­vää ikä­vää hel­pot­ti hiu­kan tie­toi­suus sii­tä, et­tä osa lap­sis­tam­me sai ol­la pai­kan pääl­lä ja ko­kea seu­ra­tun­nel­maa, sil­loin vie­lä opis­ton pi­ha­pii­ris­sä ja tien ta­kan mum­mo­las­sa, lap­suus­ko­dis­sa­ni.

Lap­suus­ko­dis­sa­ni seu­ra­vie­rai­ta oli ma­joit­tu­nee­na jos­kus sau­naa ja leik­ki­mök­kiä myö­ten. Meis­tä lap­sis­ta oli haus­kaa ja mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, kuka köm­pii soh­van ta­kaa nuk­ku­mas­ta, kuka sau­nan­lau­tei­den al­ta! Ja van­hem­mil­la­ni riit­ti vie­raan­va­rai­suut­ta, ai­na­kin yö­pai­kan ver­ran, vaik­ka ai­na heil­lä oli vas­tuul­li­sia teh­tä­viä seu­ra­jär­jes­te­ly­jen puo­lel­la.

Odo­tin nel­jän vuo­den ta­kai­sis­ta seu­rois­ta myös tu­li­ai­sia. Opis­ton kat­to­re­mon­tin ku­lu­jen kat­ta­mi­sek­si myy­tiin pie­niä tau­lu­ja, van­has­ta pel­ti­ka­tos­ta teh­ty­jä. Pa­laa ka­tos­ta, jon­ka al­la vii­si en­sim­mäis­tä elin­vuot­ta­ni asuin. Pa­laa ka­tos­ta, joka oli suo­jan­nut lä­hes 80 vuot­ta tuo­ta suur­ta kel­tais­ta ra­ken­nus­ta, joka mie­les­tä­ni on kuin suu­ri, tur­val­li­nen lin­na!

Jon­kun sil­miin iso opis­to­ra­ken­nus voi näyt­tää lin­nan si­jas­ta van­ki­lal­ta. Mut­ta hän ei ole näh­nyt opis­toa pi­me­äs­sä it­se­näi­syys­päi­vän il­ta­va­lais­tuk­ses­sa, kun joka ik­ku­nal­la on kak­si kynt­ti­lää, ei­kä elo­kuun uk­kos­myrs­kys­sä, kun sa­la­mat va­lai­se­vat tie­noon. Ei juos­sut pit­kin käy­tä­viä, ei las­ke­nut pat­joil­la vin­tin por­tai­ta alas, ei­kä viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa huo­let­to­mia, tur­val­li­sia vuo­sia opis­ton suo­jis­sa, opis­to­per­heen ym­pä­röi­mä­nä!

Nyt se tu­li­ai­nen on keit­ti­ös­säm­me, ko­din sy­dä­mes­sä. Tär­ke­ä­nä pa­la­na muis­tois­sa­ni.

Nel­jä vuot­ta sit­ten, seu­ra­ra­di­o­ta kuun­nel­les­sa­ni tuli hyvä mie­li sii­tä, et­tä jo­kai­ses­sa saar­nas­sa an­net­tiin kaik­ki syn­nit an­teek­si jo­kai­sel­le, joka ha­lu­aa us­koa.

Toi­vot­ta­vas­ti Ke­sä­seu­ra­ra­dio vä­lit­tää myös tänä ke­sä­nä ter­vei­siä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja kut­suu ih­mi­siä sen osal­li­suu­teen. Li­sää kai­puu­ta seu­roi­hin, ih­mis­ten luo, sa­nan­kuu­loon, vir­kis­ty­mään.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys