JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pätkätöissä

Tervaniemi Sauli
Nykyiset blogit
2.10.2019 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191002065100

Val­mis­tuin ke­säl­lä kou­lus­ta, ku­ten olen ai­em­min kir­joit­ta­nut. Ar­ve­lin tuol­loin, et­tä tu­len mah­dol­li­ses­ti vie­lä kai­paa­maan opis­ke­lua. Tuo ai­ka tuli no­pe­am­min kuin ym­mär­sin­kään. En to­sin tie­dä, kai­paan­ko it­se opis­ke­lua, mut­ta var­muut­ta elä­mään ja ta­sa­pai­noa ru­tii­nei­hin kyl­lä­kin. Olen pääs­syt mais­ta­maan sitä, mil­lais­ta on ol­la pät­kä­työ­läi­nen. Työ­läi­nen, joka on kuin har­voin tar­vit­ta­va työ­ka­lu, tar­peel­li­nen het­ken, ja sen jäl­keen val­mis siir­ret­tä­väk­si ta­kai­sin ylä­hyl­lyl­le.

Ajat­te­lin ke­vääl­lä, et­tä kyl­lä työ te­ki­jän­sä löy­tää. Syk­sy­ni al­koi­kin kii­rei­ses­ti. Eh­din käyt­tää vain pari päi­vää työn­ha­kuun ja jopa tur­hau­tua, kun­nes mi­nua pyy­det­tiin opet­ta­jan­si­jai­sek­si pa­rik­si päi­vää. Läh­din iloi­sin mie­lin. Kävi no­pe­as­ti il­mi, et­tä työ­tä oli­si hie­man pi­dem­mäk­si­kin ai­kaa. Meni viik­ko, toi­nen­kin. Si­jai­suus ve­nyi kuin pu­ru­ku­mi. Huo­ma­sin ole­va­ni kor­vi­a­ni myö­ten töis­sä. Val­mis­te­lin huo­mi­sen op­pi­tun­te­ja il­tai­sin ja ai­kai­sin aa­mul­la, kun lap­set nuk­kui­vat. Ih­met­te­lin mie­les­sä­ni jos­kus kuu­le­mi­a­ni pu­hei­ta opet­ta­jien työn help­pou­des­ta.

Työ­tä riit­ti, mut­ta se oli mie­lui­saa. Kol­men vii­kon jäl­keen aloin jo tot­tua ja tun­tea olo­ni ko­toi­sak­si. Ni­met tart­tui­vat pää­hän. Opet­ta­jien­huo­nees­sa oli mu­ka­vaa. Nel­jäs viik­ko vie­räh­ti. Pää­sin luok­ka­ku­vaan ja tun­sin ole­va­ni kuin oi­kea opet­ta­ja. Laa­din ker­taus­mo­nis­tei­ta, ko­kei­ta ja sain Wil­ma-tun­nuk­set sekä tu­los­ta­mis­kor­tin. Tar­kis­tin ko­kei­ta ja ja­oin nu­me­roi­ta. Mus­te­ky­nä sii­nä vain viu­hui. Olin oi­kea opet­ta­ja. Sit­ten työt lop­pui­vat – yh­tä no­pe­as­ti, kuin oli­vat al­ka­neet­kin.

Seu­ra­si kum­mal­li­nen tyh­jyys. Sii­hen­kö se nyt päät­tyi? Juu­ri nyt, kun ase­ma­ni op­pi­lai­den sil­mis­sä ja opet­ta­jien­huo­nees­sa oli vaih­tu­nut si­jai­ses­ta opet­ta­jak­si, joka ei ol­lut­kaan yh­den päi­vän jut­tu. Oras­ta­neet suh­teet kol­le­goi­hin ja op­pi­lai­siin kat­ke­si­vat. Kym­me­net ja taas kym­me­net ope­tel­lut ni­met me­net­ti­vät mer­ki­tyk­sen­sä. Olin an­ta­nut pa­lan sie­lu­a­ni työl­le, jota ei enää ol­lut­kaan. Täys­työl­li­syys vaih­tui pa­riin lu­en­to­kurs­siin yli­o­pis­tol­la ja jäl­leen ker­ran ak­tii­vi­seen työn­ha­kuun.

Uut­ta ma­toa kouk­kuun, sa­noo jär­ki. Näin tie­tys­ti ai­on­kin toi­mia. En kui­ten­kaan ol­lut tul­lut aja­tel­leek­si, mi­ten no­pe­as­ti juur­tu­mi­nen työ­yh­tei­söön ta­pah­tuu. Mitä jos täl­lai­sia muu­ta­man vii­kon tai kuu­kau­den mit­tai­sia pät­kä­töi­tä on edes­sä use­am­pi? Kuin­ka mon­ta ker­taa jak­san omak­sua ai­na vain uu­den ja uu­den työ­yh­tei­sön ih­mi­si­neen, sään­töi­neen ja kult­tuu­rei­neen? En to­del­la­kaan tie­dä. Huol­ta he­rät­tää se, et­tä opet­ta­jien työ­ti­lan­ne on han­ka­la.

On­nek­si ko­li­kol­la on ai­na se toi­nen­kin puo­li. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta uu­teen työ­paik­kaan me­ne­mi­nen on ai­na myös mu­ka­vaa ja avar­ta­vaa. Jo­kai­ses­sa pai­kas­sa op­pii jo­tain uut­ta. Sa­mal­la ker­ry­tän ko­ke­mus­ta­ni ja olen as­ke­leen lä­hem­pä­nä va­ki­tuis­ta työ­tä. Us­kon, et­tä jos­sain vai­hees­sa sa­tun tök­kää­mään ken­kä­ni juu­ri sii­hen oven­ra­koon, jos­ta mah­dun vään­täy­ty­mään ko­ko­naan si­säl­le.

Täl­lä het­kel­lä kui­ten­kin odot­te­len ylä­hyl­lyl­lä vuo­ro­a­ni. Mi­nun ei au­ta muu kuin teh­dä asi­at niin hy­vin kuin osaan. Hoi­taa jo­kai­nen si­jai­suus pe­dan­tis­ti ja ol­la ak­tii­vi­nen. Ku­ka­pa tie­tää, vaik­ka pi­dem­pi­ai­kai­nen työ al­kai­si seu­raa­vas­ta pät­kä­työs­tä. Ai­on jat­kos­sa­kin luot­taa sii­hen, et­tä asi­oil­la on ta­pa­na jär­jes­tyä, kun­han vain jak­saa yrit­tää.

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys