JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

Piirainen Aulikki
Nykyiset blogit
25.6.2019 6.53

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190625065300

Jää­tä­vä tuu­li pu­hal­taa pel­lon yli, kun pyö­räi­len Ma­to­kor­ven­tie­tä tu­le­van ke­sän su­vi­seu­ra-alu­eel­le. Toi­von, et­tä il­ma ei en­tei­le tu­le­vaa seu­ra­sää­tä. Al­ka­mas­sa on lä­hi­a­suk­kail­le tar­koi­tet­tu in­fo­ti­lai­suus. Kun työn­nyn ra­vin­to­la­telt­taan, mi­nua ter­veh­di­tään ys­tä­väl­li­ses­ti ja ke­ho­te­taan kah­vil­le. Muut­kin asi­as­ta kiin­nos­tu­neet siir­ty­vät si­säl­le, ja tie­do­tus­ti­lai­suus pää­see al­ka­maan.

Edel­lis­ten Mu­hok­sen Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan asuin Ou­lus­sa, jos­ta kä­vim­me päi­vit­täin seu­rois­sa. Kun aje­lim­me Kan­kaan­se­län­tie­tä su­vi­seu­ra­ken­täl­le, pa­nin mer­kil­le viih­tyi­sän kum­mul­la si­jait­se­van oma­ko­ti­ta­lo­a­lu­een. Mie­les­sä kävi, et­tä tääl­lä­hän voi­si ol­la mu­ka­va asua. En­pä sil­loin ar­van­nut, et­tä seu­raa­vien Ma­to­kor­ven pel­loil­la jär­jes­tet­tä­vien Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan mi­nul­la on koti seu­ra­pel­lon lai­dal­la.

In­fo­ti­lai­suu­des­sa saam­me mm. tie­toa ra­ken­ta­mi­sai­ka­tau­lus­ta ja lii­ken­ne­jär­jes­te­lyis­tä seu­ro­jen ai­ka­na. Ihas­te­len jär­jes­tä­jien am­mat­ti­tai­toa ja ys­tä­väl­lis­tä otet­ta. Rau­hal­li­ses­ti ja asi­at hal­li­ten he vas­tai­le­vat lä­hi­a­suk­kai­den ky­sy­myk­siin. Yl­lät­tä­viin ti­lan­tei­siin on va­rau­dut­tu, va­ra­suun­ni­tel­mia löy­tyy. On­gel­mal­li­set asi­at lu­va­taan sel­vit­tää. He an­ta­vat jopa erään pai­kal­li­sen vel­jen pu­he­lin­nu­me­ron, jos­ta voi miel­tä as­kar­rut­ta­viin asi­oi­hin saa­da apua. Taas saan to­de­ta, kuin­ka Ju­ma­la vai­kut­taa ha­lun ja tai­don teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä.

Uu­si käy­tän­tö on jär­jes­tää su­vi­seu­ra­paik­ka­kun­nil­la Sii­o­nin lau­lu­jen ti­lai­suus pai­kal­li­sis­sa kir­kois­sa. Mu­hok­sen seu­ro­jen yh­tey­des­sä ti­lai­suu­det ovat Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa ja Mu­hok­sen kir­kos­sa. Pää­tän osal­lis­tua Mu­hok­sen kir­kon ti­lai­suu­teen. Tie­dän, et­tä kirk­ko on ai­ka pie­ni ja hank­kiu­dun läh­te­mään pai­kal­le hy­vis­sä ajoin. Kun saa­vun kirk­koon, se on jo mel­kein täy­si. Näen tut­tu­ja kas­vo­ja ym­pä­ris­tö­kun­nis­ta, jopa Pal­ta­mos­ta as­ti. Is­tun pen­kin pää­hän odot­ta­maan ti­lai­suu­den al­kua. Ri­ve­jä pyy­de­tään tii­vis­tä­mään, et­tä kaik­ki mah­tui­si­vat is­tu­maan.

Vuo­ren aa­mu säih­kyy va­loa Kris­tuk­sen.

Läh­teen ran­ta läik­kyy ja­nois­ta kut­su­en.

Olen syn­neis­tä va­paa,

kiit­tä­en Va­pah­ta­jaa, us­kos­ta iloit­sen.

Val­ta­va lau­lu vyö­ryy kir­kon sei­nien si­säl­lä. Näen ja koen, kuin­ka ti­lai­suu­teen tul­leet lau­la­vat sy­dä­men­sä poh­jas­ta yh­teis­tä lau­lua. Lau­lu­jen sa­nat yh­dis­tä­vät mei­tä, lau­lu kum­pu­aa yh­tei­ses­tä ko­ke­muk­ses­ta, yh­tei­ses­tä ja yk­si­löl­li­ses­tä rau­has­ta. Vä­lil­lä seu­ra­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Heik­ki Nis­si­nen ker­too Su­vi­seu­ro­jen his­to­ri­as­ta, tar­koi­tuk­ses­ta ja jär­jes­te­lyis­tä tie­dok­si niil­le, joil­le asia ei ole jo­ka­ke­säi­nen ta­pah­tu­ma.

Nyt kuu­le lau­lu­ni iloi­nen.

Saan taas­kin luok­se­si tul­la.

Luot mi­nuun kat­see­si läm­pöi­sen

ja tah­dot las­ta­si kuul­la.

Lä­hel­lä­ni erot­tuu las­ten kir­kas ää­ni. Sy­dä­mes­tään he lau­la­vat lap­sen us­koa tul­ki­ten. On hie­noa, et­tä täl­lai­sia lau­lu­ti­lai­suuk­sia jär­jes­te­tään su­vi­seu­ra­paik­ka­kun­tien kir­kois­sa. Se eh­kä roh­kai­see uu­sia ih­mi­siä tu­le­maan lau­lu­ti­lai­suuk­siin, saa­maan tie­toa us­kos­tam­me ja vie­rai­le­maan Su­vi­seu­rois­sa.

Ti­lai­suus kes­tää yli tun­nin. Ih­met­te­len, kuin­ka jak­san is­tua ja lau­laa il­man kii­reen ja läh­te­mi­sen pak­koa koko ti­lai­suu­den lop­puun saak­ka. Eh­kä he­la­tors­tain ih­me ja tu­le­van ke­sän ja Su­vi­seu­ro­jen odo­tus lä­hi­pel­loil­la rau­hoit­ta­vat mi­nun le­vot­to­man mie­le­ni.

Ta­val­li­ses­ti saa­vun seu­ra­ken­täl­le aa­mui­sin kym­me­nen-yh­den­tois­ta ai­kaan ja olen jo val­mis pa­laa­maan ma­ja­paik­kaa­ni kah­dek­san-yh­dek­sän mais­sa. Il­man le­väh­dys­paik­kaa päi­vä on pit­kä. Il­ta­lau­lui­hin en ole sen vuok­si jak­sa­nut enää vuo­siin jää­dä. Nyt se on mah­dol­lis­ta, kos­ka mat­ka yö­paik­kaan ei ole pit­kä. Olen lu­van­nut it­sel­le­ni, et­tä ai­na­kin yh­te­nä il­ta­na jään seu­ra­telt­taan il­ta­seu­ro­jen jäl­keen lau­la­maan. Kä­ve­ly­reit­ti­ni laa­je­nee seu­ra­tel­tan, ruo­kai­lu­ka­tok­sen ja wc:n li­säk­si yö­py­mis­paik­kaa­ni. Eh­kä pys­tyn ko­ti­mai­se­mis­sa ta­voit­ta­maan kii­reet­tö­myy­den ja seu­raa­vaan paik­kaan kä­ve­le­mi­sen pa­kon si­jas­ta le­vol­li­sen ole­mi­sen moo­din.

Kä­ve­len il­ta­len­kil­lä muu­ta­man ker­ran su­vi­seu­ra­pel­to­jen vier­tä. Joka ker­ran tuok­su­va ruo­ho pa­laut­taa voi­mak­kaas­ti mie­lee­ni su­vi­seu­ra­tun­nel­man, lau­lu­jen, saar­no­jen ja keit­ti­ö­ka­tok­sen hu­mi­se­van ää­ni­maa­il­man. Tätä odo­tin mon­ta vuot­ta. Saan kä­vel­lä su­vi­seu­ra­ma­ja­pai­kas­ta­ni, ko­dis­ta­ni, su­vi­seu­ra­ken­täl­le mil­loin ha­lu­an riip­pu­mat­ta kyy­deis­tä. Voin käy­dä kes­ken seu­ra­päi­vän vaik­ka päi­vä­tor­kuil­la, jos vä­syt­tää. Luu­len­pa, et­tä en ras­ki jät­tää ko­ti­pel­to­jen seu­ra­tun­nel­maa het­kek­si­kään.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys