JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pil­vi­nen päi­vä

Nykyiset blogit
2.3.2021 7.05

Juttua muokattu:

2.3. 12:37
2021030212375720210302070500

Teks­ti: Ma­ria Sauk­ko

“Äi­ti he­rää!” Joka-aa­mui­nen he­rä­tys­kel­lo­ni, ne­li­vuo­ti­as kuo­pus, huu­te­lee vie­res­sä­ni.

Ha­vah­dun, en­kö taas­kaan ol­lut he­rän­nyt pu­he­li­men he­rä­tyk­seen. Tai olin, mut­ta nu­kah­ta­nut heti uu­des­taan. On­nek­si tä­nään ei tar­vit­se jou­tua mi­hin­kään. Meil­lä on­kin lep­poi­sa päi­vä, ajat­te­len. Mi­tä­hän sitä teh­täi­siin?

Nou­sen ylös ja avaan ver­hot. Tä­nään ei pais­ta au­rin­ko. Tai­vas on pil­ves­sä ja sa­te­lee hil­jal­leen lun­ta. Fo­re­ca näyt­tää seit­se­mää­tois­ta as­tet­ta pak­kas­ta. Pi­tää kat­soa, mitä keit­ti­ön mit­ta­ri näyt­tää. Tai­taa tul­la si­sä­päi­vä.

Liu­kuo­vi­kaa­pin pei­lis­tä kat­soo vä­hän nuh­raan­tu­nut, vä­sy­nyt nai­nen. Mi­ten sitä eh­ti­si huo­leh­ti­maan pa­rem­min it­ses­tään? Mie­li­a­la­ni las­kee vä­hän. Loh­du­tan kui­ten­kin it­se­ä­ni, et­tä uni­ap­nea vai­kut­taa niin mo­neen asi­aan, ja ison per­heen äi­ti­nä las­ten tar­peet vain tah­to­vat men­nä omien edel­le. Vä­sy­mys on vä­lil­lä val­ta­va. On­nek­si saan ol­la vie­lä ko­to­na kuo­puk­se­ni kans­sa.

Is­tah­dan aa­mu­pa­lal­le ja avaan pu­he­li­me­ni. Se­laan Ins­tag­ra­min ja Fa­ce­boo­kin. Ko­ti­kun­ta­ni ryh­mäs­sä on il­moi­tus kan­sa­lai­so­pis­ton hiih­to­kurs­sis­ta. Lin­ki­tän sen mie­hel­le­ni, joka on in­nos­tu­nut hiih­dos­ta. Ys­tä­vien What­sApp-ryh­mäs­sä yh­den per­hees­sä on joku saa­nut ajo­kor­tin. On­nit­te­len. Sa­mal­la mie­le­ni tai­vaal­le il­mes­tyy li­sää har­mai­ta pil­viä. Kol­mas lap­sem­me täyt­tää koh­ta kah­dek­san­tois­ta, pi­täi­si jak­saa pa­neu­tua ajo-ope­tuk­seen. Pol­jin on au­tos­sa, kun vain joku aje­lut­tai­si. Ajo-opet­ta­jan vas­tuu­kin vä­hän pe­lot­taa. Oli­si­kin ra­haa, et­tä voi­si­vat ajaa kort­tin­sa au­to­kou­lus­sa, tus­kai­len.

Sän­kyä pe­da­tes­sa­ni muis­tan ei­li­sil­lan ki­nas­te­lun puo­li­son kans­sa. Mis­tä­hän se­kin taas läh­ti? Jos­tain mi­tät­tö­mäs­tä. Mo­lem­mat olim­me lii­an vä­sy­nei­tä saa­maan ai­kaan ra­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua. Oli ol­lut taas niin mo­nen­lais­ta, las­ten­kin kans­sa. Olim­me nu­kah­ta­neet mo­lem­mat omis­sa mur­heis­sam­me.

Mei­naa it­ku tul­la. Mitä ih­met­tä kek­sin, et­tei koko päi­vä me­ni­si mu­reh­ti­mi­seen? Pyyk­ki­hom­maa riit­tää. Aloi­tan sii­tä. Lai­tan Kuu­le!-so­vel­luk­ses­ta kuu­lu­maan seu­ra­lau­lut niin isol­la, et­ten kuu­le aja­tuk­si­a­ni, ajat­te­len. Tu­lee val­ta­va ikä­vä. Ikä­vä lau­la­maan mui­den kans­sa.” Voi Tai­vaan Isä, an­na mei­dän pääs­tä jo seu­roi­hin”, ru­koi­len mie­les­sä­ni. Lai­tan pyy­kit kui­vaus­rum­puun ja uu­det ko­nee­seen. Seu­raa­vak­si siir­ryn tis­kien kimp­puun. Si­tä­kin isos­sa per­hees­sä saa teh­dä jat­ku­vas­ti.

Kuo­pus on sen­tään leik­ki­nyt it­sek­seen. Kan­nat­ti os­taa se pa­rin eu­ron bar­bie­nuk­ke kirp­pu­to­ril­ta. Sei­sah­dun tis­ki­pöy­dän ää­reen. An­taa ol­la, lai­tan myö­hem­min.

Kai­van kaa­pis­ta maa­laus­tar­vik­keet. Jos vä­hän sot­ki­si maa­lien kans­sa. Kuo­pus on edel­leen bar­bie­lei­keis­sään, mut­ta hok­saa hy­vin äk­kiä maa­lau­sai­kee­ni. Hän maa­lai­si myös. Tot­ta­kai. Pur­so­tan hä­nel­le maa­le­ja alus­tal­le ja an­nan pens­se­lit. Pa­pe­ria hän löy­tää it­se.

Ai­niin. Maa­laus­pai­ta. Hän käy vaih­ta­mas­sa eri pai­dan pääl­leen ja jat­kaa tai­tei­lu­aan. Li­sää maa­lia. It­se yri­tän kes­kit­tyä omaan te­ke­mi­seen. Mu­ka­vaa pit­käs­tä ai­kaa. Up­po­an aja­tuk­sii­ni.

Ha­vah­dun, ja huo­maan, et­tä kuo­pus on rii­su­nut pai­tan­sa. Oli men­nyt li­kai­sek­si. Maa­lia on vä­hän joka puo­lel­la. Nei­ti yrit­tää pyyh­kiä mä­räl­lä pa­pe­ril­la enim­piä kä­si­var­sis­taan. Vä­hän va­ro­vas­ti kat­soo mi­nua. "Kato mitä maa­la­sin. Ei­kö oo hie­no?"

Yh­des­sä put­sa­taan pai­kat ja pes­tään pens­se­lit. Maa­lauk­set saa­vat jää­dä het­kek­si kui­vu­maan.

Kat­son ai­kaan­saan­nok­si­am­me. Omas­ta­ni tuli vä­hän synk­kä ja sut­tui­nen, mut­ta kuo­puk­sen maa­lauk­sen nur­kas­sa iloit­see au­rin­ko le­ve­äs­ti hy­myil­len. Mie­hel­tä on tul­lut vies­ti: “Har­mit­taa se ei­li­nen, ju­tel­laan il­lal­la. Ra­kas­tan sua.”

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys