JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435320181217064600

Tänä syk­sy­nä on ol­lut har­maa­ta ja eri­tyi­sen pi­me­ää. Au­rin­ko ei ole juu­ri meil­le näyt­täy­ty­nyt. Mo­nia ih­mi­siä pi­meä vuo­de­nai­ka uu­vut­taa, pu­hu­taan kaa­mos­ma­sen­nuk­ses­ta. Aa­mul­la he­rä­tys­kel­lon soi­des­sa tun­tuu: ”Voi ei, en jak­sa nous­ta sän­gys­tä, kun on niin väsy.”

Asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan kaa­mos­ma­sen­nus eli tal­vi­sin tois­tu­va ma­sen­nus­ti­la on kui­ten­kin koh­ta­lai­sen har­vi­nai­nen sai­raus. Kym­me­nes­tä suo­ma­lai­ses­ta sii­tä kär­sii kak­si tai kol­me hen­ki­löä, ker­too psy­ki­at­ri­an eri­kois­lää­kä­ri Sami Le­po­mä­ki jou­lu­kuus­sa il­mes­ty­neen Hyvä Ter­veys -leh­den haas­tat­te­lus­sa. Sitä lie­vem­pi muo­to, kaa­mos- tai tal­vi­vä­sy­mys, on puo­les­taan hy­vin ta­val­li­nen.

Le­po­mä­ki ar­ve­lee, et­tä kaa­mos­ma­sen­nuk­sen taus­tal­la on ih­mi­sen si­säi­sen kel­lon toi­min­ta­häi­riö. Kaa­mos­ma­sen­nuk­sel­le alt­tii­den hen­ki­löi­den si­säi­sen kel­lon ryt­mi al­kaa jä­tät­tää ja ih­mi­nen tun­tee it­sen­sä jat­ku­vas­ti vä­sy­neek­si. Myös ruo­ka­ha­lu kas­vaa, ja ih­mi­nen kär­sii unet­to­muu­des­ta. Kaa­mos­ma­sen­nuk­ses­ta toi­puu, kun sel­vi­ää tal­ven pi­me­än ajan yli.

It­se­ä­ni al­kaa vä­syt­tää, kun syk­syl­lä va­lon mää­rä luon­nos­sa vä­he­nee. Unen tar­ve on pal­jon suu­rem­pi. Olen aja­tel­lut, et­tä se joh­tui­si sii­tä, kun olen syn­ty­nyt ke­vääl­lä. Ke­vät on­kin lem­pi­kuu­kau­te­ni. Sil­loin valo voit­taa ja elä­mä luon­nos­sa he­rää. Va­lon voit­ta­es­sa myös unen­tar­ve vä­he­nee. Ny­kyi­sin tämä pi­meä ai­ka ei mi­nua juu­ri hait­taa, kun olen eläk­keel­lä. Saan nuk­kua niin kau­an kuin hu­vit­taa. Sää­lik­si käy vain vai­mo­a­ni, joka he­rää töi­hin.

On myös ih­mi­siä, jot­ka suo­ras­taan naut­ti­vat hä­mä­räs­tä ja kaa­mok­ses­ta. Hei­tä ei pi­meys hait­taa, päin­vas­toin. Mut­ta ku­ka­pa ei naut­ti­si pi­me­än tul­len si­ni­ses­tä het­kes­tä, kynt­ti­län lois­tees­ta tai re­von­tu­lis­ta?

Kaa­mos­vä­sy­myk­seen tai -ma­sen­nuk­seen var­ma eh­käi­sy­kei­no oli­si muut­taa syys­pi­me­än ai­kaan lä­hem­mäs päi­vän­ta­saa­jaa. Kaik­kien ra­hat ei­vät rii­tä ete­lään muut­toon tal­vek­si. Puo­li­so­kin voi suh­tau­tua asi­aan epäi­le­väs­ti. Täs­sä ta­pauk­ses­sa kan­nat­taa hank­kia ko­tiin kir­kas­va­lo. Kir­kas­va­lo­lam­pun edes­sä oli­si hyö­dyl­lis­tä pais­ta­tel­la heti he­rää­mi­sen jäl­keen. Si­ten se lie­ven­tää te­hok­kaim­min ma­sen­nu­soi­rei­ta. Riit­tä­vä uni sekä lii­kun­ta ja ter­veel­li­nen ra­vin­to ovat myös hy­vä­nä apu­na. En­nen sa­not­tiin, et­tä kun nuo­ri mies nuk­kuu, se on sama kuin pank­kiin pa­ni­si ra­haa. Var­mas­ti tuo pi­tää paik­kan­sa nuo­riin nai­siin­kin ja mei­hin kaik­kiin. Hyvä uni an­taa voi­mia uu­teen päi­vään.

Unen­laa­tuun ja hy­vin­voin­tiin on mer­ki­tys­tä sil­lä­kin, mil­lai­set ovat nuk­ku­mi­so­lo­suh­teet. Jää­des­sä­ni eläk­keel­le os­tin uu­den sän­gyn. Se oli pa­ras os­tos ai­koi­hin. Nu­kuim­me ai­na­kin 30 vuot­ta jous­tin­pat­jal­la, jon­ka lap­set oli­vat hyp­pi­neet jo vuo­sia sit­ten jous­ta­mat­to­mak­si. Me, jot­ka omis­tam­me au­ton ja ajam­me sil­lä, ajat­te­lem­me usein, et­tä sen tu­li­si ol­la hyvä. Au­tol­la kui­ten­kin ajam­me elä­mäs­säm­me vä­hän ver­rat­tu­na nuk­ku­mi­seen. Nyt vas­ta olen eläk­keel­lä huo­man­nut, et­tä sän­kyyn ja nuk­ku­mi­seen kan­nat­taa in­ves­toi­da.

Jou­lu tuo hel­po­tus­ta tä­hän pi­meim­pään vuo­de­nai­kaan. Mo­net jou­lu­va­lot ovat syt­ty­neet mer­kik­si suu­ren juh­lan tu­los­ta. Jou­lu­ka­dut, jou­lu­lau­lut, jou­lu­juh­lat ja ih­mis­ten iloi­nen mei­nin­ki tem­pai­see mu­kaan. Jou­lun va­loi­sa sa­no­ma, jos­ta Raa­mat­tu ker­too, eläh­dyt­tää ai­van eri­tyi­ses­ti mo­nia ih­mi­siä. Kuu­lem­me jou­lu­aa­mun kir­kos­sa pro­fe­ti­aa ja evan­ke­liu­mia va­los­ta. Je­sa­ja odot­ti ja en­nus­ti: ”Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon” (Jes. 9:6). Bet­le­he­min pi­me­äs­sä yös­sä pai­me­net nä­ki­vät Her­ran en­ke­lin ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. He kuu­li­vat ilo­sa­no­man, kaik­kein kal­leim­mat sa­nat: ”Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra” (Luuk. 2:11). Ju­ma­lan an­ta­ma lu­paus täyt­tyi. Ju­ma­lan valo syt­tyi tän­ne pi­mey­den maa­il­maan, kun Jee­sus syn­tyi ih­mi­sek­si.

Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä pi­meys mer­kit­see tä­män maa­il­man syn­tie­lä­mää. Jee­sus sa­noi: ”Minä olen maa­il­man valo. Se, joka seu­raa mi­nua, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo” (Joh. 8:12). Olem­me kuul­leet nämä sa­nat kas­te­juh­las­sa, kun pap­pi ojen­taa kas­te­kynt­ti­län kas­te­tun lap­sen van­hem­mil­le. Kas­te­tun kris­ti­tyn tur­va ja voi­ma on Jee­suk­sen seu­raa­mi­ses­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa. Pyhä Hen­ki va­lai­see mei­tä it­ses­säm­me pi­mei­tä ai­no­as­sa oi­ke­as­sa us­kos­sa Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus muis­tut­ti myös, et­tä ”joka kul­kee pi­me­äs­sä, ei tie­dä, min­ne on me­nos­sa” (Joh. 12:36).

Ajat­te­len, et­tä pa­ras­ta sie­lun va­lo­hoi­toa on se, kun saa le­vä­tä Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa. Tätä va­loa ei tar­vit­se läh­teä ha­ke­maan päi­vän­ta­saa­jal­ta, vaan voi vir­kis­tyä ko­ti­sii­o­nin kes­kel­lä. Toki jot­kut ovat on­nis­tu­neet yh­dis­tä­mään nämä kak­si asi­aa. Olem­me saa­neet lu­kea Päi­vä­mies-leh­des­tä ker­to­muk­sia lä­he­tys­seu­rois­ta niin Ka­na­ri­al­ta kuin Af­ri­kas­ta­kin.

Va­pah­ta­jan ar­mo­sa­no­jen ää­rel­lä syn­tis­tä ar­mah­de­taan, mur­heel­lis­ta nos­te­taan, heik­koa roh­kais­taan ja pi­me­äs­sä ole­vaa kut­su­taan va­lon val­ta­kun­taan. Se on pa­ras­ta hoi­toa ei­kä mak­sa yh­tään mi­tään. Saa us­koa il­man eh­to­ja. Evan­ke­liu­mi vah­vis­taa ja vir­kis­tää ja siir­tää kat­set­ta omas­ta it­ses­tä va­lon läh­tee­seen Jee­suk­seen Kris­tuk­seen. Sik­si saam­me iloi­si­na ja hy­vil­lä mie­lin viet­tää jou­lu­juh­laa ja teh­dä mat­kaa koh­ti kirk­kau­den val­ta­kun­taa.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys