JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181107064200

Nyt pi­täi­si pi­kai­ses­ti saa­da elä­män­muu­tos myös syö­mi­seen. Mi­nul­le ai­na hy­vin mais­tu­van si­an­li­han syö­mi­nen pi­täi­si lo­pet­taa. Ti­lal­le pi­täi­si ot­taa här­kä­pa­vut, nyh­tö­kau­ra tai muut kas­vi­kun­nan tuot­teet. Täl­lai­sil­la va­lin­noil­la jo­kai­nen voi­si omal­ta osal­taan eh­käis­tä il­mas­ton­muu­tos­ta, väit­tä­vät jot­kut tie­de­mie­het.

Mi­nun on vai­kea aja­tel­la, et­tä ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­ta­mal­la saa­tai­siin il­mas­ton­muu­tos­ta hil­lit­tyä. Voi kui­ten­kin ol­la, et­tä tot­tu­muk­set vä­hi­tel­len muut­tu­vat.

Kun olin pik­ku­poi­ka 1950-lu­vul­la, elet­tiin vie­lä pit­käl­ti oma­va­rais­ta­lou­des­sa. Pie­nen po­jan eväi­siin kuu­lui­vat sil­loin kau­ra­puu­ro, pe­ru­nat, sian- tai nau­dan­li­ha, mai­to, ka­nan­mu­nat ja äi­din te­ke­mä lei­pä. Na­ve­tas­sa oli leh­miä, va­si­koi­ta, si­ko­ja, lam­pai­ta ja ka­no­ja. Ruu­at oli­vat hy­viä, ja kaik­ki käy­tet­tiin tar­kas­ti hy­väk­si. Ruo­kaan suh­tau­dut­tiin sil­loin ar­vos­ta­en ja kii­tol­li­suu­del­la.

Kun nuo­re­na per­hee­nä muu­tim­me Kyy­jär­ven pap­pi­laan asu­maan, pap­pi­lan ra­ken­nuk­siin kuu­lui hy­vä­kun­toi­nen na­vet­ta. Siel­lä oli erik­seen tila myös si­oil­le. Meil­le maa­ta­los­ta läh­te­neil­le tuli mie­leen, et­tä ote­taan­pa ke­sä­pos­sut na­vet­taan. Sii­tä oli­si hu­via lap­sil­le ja yh­tei­nen hyö­ty suu­ren per­heen ruo­ka­ta­lou­teen. Asia pan­tiin hau­tu­maan.

Ker­roin aja­tuk­ses­ta mo­nel­le. Van­ha saar­naa­ja Vih­to­ri Storck nuh­te­li mi­nua vie­rail­les­saan meil­lä: ”älä al­kaa si­ko­pai­me­nek­si, ei se sovi pa­pil­le. Sinä olet lam­mas­ten pai­men. Ota lam­pai­ta na­vet­taan.” Se oli­si­kin ol­lut yk­si mah­dol­li­suus, olin­han pik­ku­poi­ka­na saa­nut päs­sin syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si kum­meil­ta. Lam­paat ei­vät kui­ten­kaan in­nos­ta­neet, kun muis­tin lap­suu­des­ta nii­den sy­dän­tä sär­ke­vän ää­nen. Lam­mas huu­si ruo­ka suus­sa­kin.

Asia rat­ke­si, kun pai­kal­li­nen Hank­ki­jan ”myyn­ti­tyk­ki” sa­noi mi­nul­le: ”Ota si­ko­ja niin minä läh­den yh­ti­ö­kump­pa­nik­si.” So­vit­tiin, et­tä minä syö­tän siat ja hän hom­maa re­hut. Kuu­lin myös Kin­nu­las­ta päin sel­lais­ta hu­hua, et­tä kyl­lä Vih­to­rin­kin na­ve­tas­sa oli si­ko­ja kas­va­nut. Sii­tä al­koi si­ko­jen kas­va­tus Kyy­jär­ven pap­pi­lan na­ve­tas­sa. Vuo­sien mit­taan si­ko­jen mää­rä kas­voi ja osuus­kun­ta laa­je­ni. Mu­kaan tu­li­vat kirk­ko­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja ja kant­to­ri.

Pos­su­jen haku ke­säl­lä oli rie­mul­li­nen het­ki niin meil­le ai­kui­sil­le kuin lap­sil­le­kin. Yh­te­nä ke­sä­nä seu­ra­kun­nas­sam­me oli kak­si nuor­ta mies­tä ke­sä­te­o­lo­gi­na ja ke­sä­kant­to­ri­na, ja pyy­sin hei­dät mu­kaan ha­ku­reis­sul­le. Erää­nä kau­nii­na ke­sä­päi­vä­nä sa­noin heil­le: ”Nyt men­nään yh­des­sä hau­taus­maal­le kai­va­maan hau­ta ja pa­luu­mat­kal­la ha­e­taan pos­su­ja.” Po­jat läh­ti­vät mu­kaan, mut­ta ei­vät oi­kein us­ko­neet, et­tä puhe oli tot­ta. Het­kes­sä kai­voim­me­kin hau­dan, ja hau­dan­kai­va­ja kävi os­ta­mas­sa meil­le pal­kak­si jää­te­löt. Pa­luu­mat­kal­la au­tos­sa po­jat pi­ti­vät sä­kis­sä ole­via pos­su­ja sil­mäl­lä, ja pian pos­sut hyp­pi­vät iloi­si­na kar­si­nas­sa.

Lap­set kan­toi­vat si­oil­le ruo­ho­ja, mai­to­hors­mia ja ve­si­hei­nää. Ne oli­vat pos­su­jen suur­ta herk­kua. Ka­las­tim­me lä­hei­ses­tä jär­ves­tä ka­lo­ja, jot­ka kei­tet­tyi­nä oli­vat niin hy­viä, et­tä pos­sut huu­si­vat kuo­ros­sa tun­ties­saan ha­jun. Seu­ra­kun­ta­lai­set myös lah­joit­ti­vat kui­vat­tu­ja ruu­an täh­tei­tä ja syk­syl­lä ome­noi­ta, joi­ta pap­pi­lan ul­ko­sau­nan pa­das­sa kei­tim­me pos­suil­le. Me olim­me var­mo­ja, et­tä pos­sum­me oli­vat saa­neet ter­veel­lis­tä ruo­kaa.

En­nen jou­lua, mar­ras­kuun lo­pul­la oli "si­an­tap­po­päi­vä". Sep­pä-Heik­ki toi­mit­ti teu­ras­tuk­sen, ja me osak­kaat olim­me avus­ta­mas­sa. Siat pan­tiin riip­pu­maan pi­ha­sau­naan muu­ta­mak­si päi­väk­si. Teu­ras­tuk­sen jäl­keen söim­me ”tap­pa­jais­keit­toa”, joka oli jo lap­ses­ta saak­ka ol­lut kaik­kien mei­dän osak­kai­den mie­li­ruo­kaa.

Yh­tei­nen si­an­kas­va­tus Kyy­jär­ven pap­pi­lan na­ve­tas­sa kes­ti 12 vuot­ta. Muis­toi­hin jäi mon­ta mu­ka­vaa het­keä, ja lap­sil­la riit­ti pal­jon iloa pos­su­jen kans­sa. Jos­kus ha­et­tiin jou­kol­la por­sai­ta. Ker­ran tuli kii­re si­ko­jen teu­ras­tuk­sel­le, kun piis­pa tuli tar­kas­ta­maan seu­ra­kun­taa. Tar­vit­tiin no­pe­as­ti tuo­ret­ta li­haa.

Yhä olen sitä miel­tä, et­tä si­an­li­ha on hy­vää. Mi­tä­pä jou­lu­ruo­kai­lu oli­si il­man jou­lu­kink­kua? Syön myös kas­vik­sia, ja ne­kin ovat hy­viä. Ih­mi­si­nä olem­me sa­ma­nar­voi­sia riip­pu­mat­ta sii­tä syöm­me­kö li­haa tai vaik­ka­pa pel­käs­tään kas­vik­sia. Ar­vos­tan myös kas­vis­syö­jiä.

Sitä en kui­ten­kaan ym­mär­rä, jos ruu­as­ta teh­dään ”ju­ma­la” tai ih­mi­siä erot­te­le­va asia niin, et­tä mui­ta ar­vos­tel­laan ja tuo­mi­taan syö­mis­ten pe­rus­teel­la. Ei teh­dä sii­tä epä­py­hää, min­kä Ju­ma­la on py­hit­tä­nyt ja an­ta­nut meil­le ruu­ak­si. Ju­ma­la opet­ti juu­ta­lais­ta Pie­ta­ri­a­kin juu­ri täs­tä (Apt.10:12–15), sil­lä juu­ta­lai­set pi­ti­vät si­kaa saas­tai­se­na eläi­me­nä, ei­vät­kä syö­neet sitä. Myös apos­to­li Paa­va­li muis­tut­ti, et­tei ruo­ka ole tär­kein asia, vaan se on tä­hän ajal­li­seen elä­mään kuu­lu­va asia.

Il­mas­ton­muu­tos on mer­kit­tä­vä asia. On hyvä, et­tä omil­la rat­kai­suil­lam­me pyr­ki­sim­me edis­tä­mään sitä, et­tä luon­to säi­lyi­si puh­taa­na, kers­ka­ku­lu­tus ja mam­mo­nan pal­von­ta vä­he­ni­si­vät, köy­hyys ja nä­län­hä­tä lie­ven­tyi­si­vät. Eh­kä pie­nel­tä osal­tam­me voim­me näin osal­lis­tua myös il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­seen.

Tär­kein asia on kui­ten­kin se, mil­l­lai­nen on suh­teem­me Luo­jaam­me ja lä­him­mäi­siim­me. Ju­ma­la kut­suu yh­tey­teen­sä mei­tä kaik­kia. Tär­kein muu­tos, jon­ka ih­mi­nen voi teh­dä ja jota Ju­ma­la toi­voo, on ot­taa vas­taan evan­ke­liu­mi ja us­kon lah­ja. Sil­loin pää­see omis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, hen­gel­lis­tä to­del­li­suut­ta, jota Paa­va­li ku­vai­lee: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei ole ruo­ka ei­kä juo­ma, vaan se on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä” (Room. 14:17).

Luon­non hal­lit­se­mat­to­mat voi­mat ja ka­tast­ro­fit ai­heut­ta­vat ih­mi­sis­sä huol­ta, ja mo­net suh­tau­tu­vat pe­lol­la tu­le­vai­suu­teen. Pe­lon ja epä­var­muu­den kes­kel­lä Esa Tuo­maa­lan vii­saat sa­nat voi­vat loh­dut­taa ja an­taa toi­voa: ”Vaik­ka eko­lo­gi­sis­ta en­nus­teis­ta kaik­kein syn­kim­mät to­teu­tui­si­vat ja jou­tui­sim­me elä­mään en­nus­tet­tu­jen kau­hu­jen kes­kel­lä, voi Tai­vaal­li­seen Isään ank­ku­roi­tu­nut Ju­ma­la-us­ko tuo­da sit­ten­kin tur­val­li­suu­den (Ps. 46:2–4). Vaik­ka ih­mi­nen toi­min­nal­laan ky­ke­ni­si täy­sin tur­me­le­maan ja saas­tut­ta­maan maan, on Kris­tuk­sen an­si­on va­ras­sa elä­väl­lä ker­ran edes­sään puh­das luo­ma­kun­ta, kirk­kaat ve­det ja sees­tei­nen tai­vas (Ilm. 7:15–17)." (Esa Tuo­maa­la: Ih­mi­nen, uh­ka luo­ma­kun­nal­le, s. 153.)

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys