JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ra­kas­tu­mi­sia

Nykyiset blogit
24.10.2020 6.00

Juttua muokattu:

23.10. 15:52
2020102315523020201024060000

Nai­sen ja mie­hen vä­li­nen rak­kaus tun­tuu il­mi­öl­tä, joka pa­ke­nee mää­rit­te­lyä. Mitä se on? Voi­ko ol­la ra­kas­tu­nut vä­hän, pal­jon tai so­pi­vas­ti? Voi­ko rak­kaut­ta ja­kaa osiin? Ky­sy­myk­siä on help­po esit­tää, mut­ta hy­viä vas­tauk­sia vai­kea löy­tää.

Minä olen on­nel­li­nen sii­tä, et­tä mi­nul­la on vai­mo, joka ra­kas­taa mi­nua ja jota minä ra­kas­tan.

Minä seu­rus­te­lin kak­si ker­taa, en­nen kuin löy­sin oi­ke­an. En­sim­mäi­nen tyt­töys­tä­vä löy­tyi rip­pi­kou­lu­lei­ril­lä. Muis­tan kuin­ka pyyk­ki­huo­nees­sa tuli pu­heek­si erään nei­don kans­sa ul­ko­na kal­li­oil­la ole­vat pa­ris­kun­nat. Roh­kais­tuin eh­dot­ta­maan, et­tä jos­pa me­kin me­ni­sim­me, ja hän suos­tui heti. Se seu­rus­te­lu kes­ti rip­pi­kou­lu­a­jan, ja sit­ten al­ka­nut kir­jeen­vaih­to vain kat­ke­si. En edes muis­ta var­mas­ti, kum­pi jät­ti vas­taa­mat­ta. Oli­ko kyse rak­kau­des­ta, en osaa sa­noa. Jon­kin­lais­ta vie­hät­ty­mi­sen ai­heut­ta­maa ve­to­voi­maa se ai­na­kin oli.

Seu­raa­va seu­rus­te­lu­kump­pa­ni löy­tyi muu­ta­man vuo­den pääs­tä ka­ve­ri­pii­ris­tä. Suh­de oli eh­kä sa­man­ta­pai­nen kuin rip­pi­kou­lu­ro­mans­sis­sa. Hen­ki­nen kump­pa­nuus ei ol­lut ko­vin voi­ma­kas. Tyt­töys­tä­vä­ni oi­val­si sen en­nen mi­nua ja pani pis­teen seu­rus­te­lul­le.

Ta­pa­sin ny­kyi­sen vai­mo­ni Tuk­hol­mas­sa. Olim­me mo­lem­mat ke­sä­töis­sä siel­lä. Kun kä­vin Skat­te­hu­se­tis­sa ve­rol­le pan­ta­va­na, näin pai­kal­la jou­kon nuo­ria suo­ma­lais­nai­sia. Seu­raa­vak­si näin hei­dät seu­rois­sa. Kun sit­ten vie­tim­me ai­kaa yh­des­sä, aloin ha­keu­tua suun­nil­leen sa­ma­ni­käi­sen seu­raan. Tämä joh­ti seu­rus­te­le­mi­seen. Kun il­moi­tin pu­he­li­mes­sa äi­dil­le, mil­lä lai­val­la tu­lem­me Suo­meen, hän ky­syi: ”Ket­kä me?”. Vas­ta­sin kier­te­le­mät­tä.

Jat­koim­me seu­rus­te­lua. Seu­raa­van tal­ven ai­ka­na aloin epä­röi­dä, oli­ko kyse oi­ke­as­ta rak­kau­des­ta. Tämä epäi­lys saat­toi nous­ta, kun kuu­lin, et­tä Ou­lun tuo­mi­o­kirk­ko pi­täi­si va­ra­ta, jos ai­koi­sim­me tul­la vi­hi­tyk­si siel­lä seu­raa­va­na ke­sä­nä. Mi­nul­la ei ol­lut leis­ku­via tun­tei­ta, mut­ta viih­dyin tyt­töys­tä­vä­ni seu­ras­sa. Kirk­ko va­rat­tiin.

Vih­ki­mi­ses­tä tuli vii­me ke­vää­nä 45 vuot­ta. Suh­teem­me on ol­lut ko­vil­la, mut­ta se on kes­tä­nyt. Luo­ja tie­si, ket­kä joh­dat­ti yh­teen. Olem­me sy­väs­ti kiin­ty­nei­tä toi­siim­me. Sel­lais­ta tun­net­ta voi var­maan kut­sua rak­kau­dek­si. Avi­o­liit­to on side, joka on tar­koi­tet­tu kes­tä­mään. Kun tun­teet tun­tu­vat ka­don­neen, se on kuin sei­nä, jo­hon on tur­val­lis­ta no­ja­ta. Kun tie­tää, et­tä täs­tä ei voi läh­teä mi­hin­kään, ym­mär­tää odot­taa pa­rem­pia päi­viä, jot­ka ovat tä­hän as­ti ai­na tul­leet. Ky­sy­mys on myös tah­to­mi­ses­ta.

En osaa sa­noa, on­ko meil­lä rak­kaut­ta pal­jon vai vä­hän. Sitä on kui­ten­kin riit­tä­väs­ti. On ole­mas­sa mui­ta­kin rak­kau­den la­je­ja, jois­ta puut­tuu eroot­ti­nen ve­to­voi­ma, ku­ten lä­him­mäi­sen­rak­kaus. Sek­su­aa­li­suus mah­dol­lis­taa suu­ren yk­sey­den ko­ke­mi­sen, mikä kuu­luu mie­les­tä­ni avi­o­lii­ton ole­muk­seen. Vai­mo­ni on mi­nul­le suu­ri lah­ja Ju­ma­lal­ta.

Va­li­tet­ta­vas­ti ih­mi­nen saat­taa tun­tea sek­su­aa­lis­ta ve­toa mo­niin hen­ki­löi­hin. Täs­tä syn­tyy kiu­sauk­sia. Oma­tun­to on luo­tu var­je­le­maan mei­tä pa­has­ta, ja vih­ki­mi­sen yh­tey­des­sä an­ta­ma­ni lu­paus ja Ju­ma­la ovat suo­jel­leet liit­to­am­me.

Vein äs­ket­täin vai­mo­ni jo­hon­kin ta­paa­mi­seen. Jä­tin hä­net jal­ka­käy­tä­väl­le ja ajoin pois. Kun näin hä­net pei­lis­tä kä­ve­le­mäs­sä pois­päin mi­nun an­ta­ma­ni kel­tai­nen rep­pu­lauk­ku se­läs­sään, mie­lee­ni nou­si läm­pi­miä tun­tei­ta. Tuo on mi­nun Saa­ra­ni.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys