JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170525063400

Ku­lu­nee­na ke­vää­nä sain viet­tää mo­nien työ­vuo­sien jäl­keen "va­paa­ta" pää­si­äis­tä. Tun­tui tosi ih­meel­li­sel­tä. Etu­kä­teen mie­tin, et­tä saan­ko to­si­aan nuk­kua rau­has­sa ja har­ki­ta rau­has­sa, me­nen­kö kirk­koon.

Kris­ti­kun­nan suu­ret juh­lat, ku­ten pää­si­äi­nen ja jou­lu, ovat ai­na ol­leet mi­nul­le mie­lui­sia ai­ko­ja pal­vel­la pap­pi­na. On saa­nut val­mis­tau­tua teh­tä­vään ja ol­la ih­met­te­le­mäs­sä yhä uu­des­taan ja uu­des­taan Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiut­ta ja rak­kaut­ta mei­tä ih­mi­siä koh­taan.

Ai­kuis­tu­neet lap­sem­me ovat ko­koon­tu­neet ai­na jou­lun ja pää­si­äi­sen ai­ka­na ko­tiim­me. Se on ol­lut iloi­nen asia. Yh­des­sä­o­lon ja hä­li­nän kes­kel­lä työ­teh­tä­vät ovat mo­nes­ti ol­leet mie­les­sä­ni ja vie­neet osan yh­tei­ses­tä ajas­ta. Vai­mo­ni on­kin jos­kus to­den­nut: ”Kyl­lä isä on läs­nä, mut­ta aja­tuk­set ovat työs­sä.” No, eh­kä­pä meil­le kai­kil­le jos­kus käy näin?

Kol­le­go­jen kans­sa on jos­kus poh­dit­tu, et­tä löy­tyy­kö kris­ti­nus­kon suu­ris­ta tee­mois­ta pu­hut­ta­vaa, kun niis­tä on jo niin pal­jon pu­hut­tu. On­nek­si ei ole tar­vin­nut ol­la oman voi­man ei­kä jär­jen va­ras­sa. Olen voi­nut luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­seen, et­tä hän an­taa sa­no­ja, jos niin hy­väk­si nä­kee.

Pää­si­äi­se­nä kä­vin pit­käs­tä ai­kaa naa­pu­ri­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pää­si­äis­seu­rois­sa. Tun­tui mu­ka­val­ta is­tua, ih­me­tel­lä ja iloi­ta. Pää­si­äi­sen evan­ke­liu­mi kai­kui sy­dä­meen saak­ka: mi­nä­kin saan ol­la vie­lä Ylös­nous­seen seu­ras­sa.

Seu­ra­pu­het­ta kuun­nel­les­sa­ni mie­lee­ni muis­tui se, kun en­sim­mäi­sen ker­ran olin Per­hon rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä seu­rois­sa. Se oli pian sen jäl­keen, kun muu­tim­me asu­maan Kyy­jär­vel­le eli run­saat 33 vuot­ta sit­ten. Pait­si et­tä kuu­lin siel­lä sil­loin­kin elä­vää Ju­ma­lan sa­naa, mi­nut pyy­det­tiin seu­ro­jen vä­li­a­jal­la syö­mään erää­seen ta­loon.

En ol­lut pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä, mut­ta mi­nul­le ha­lut­tiin tar­jo­ta ruo­kaa ja vie­rai­lua ”ma­ta­las­sa ma­jas­sa”, niin kuin isän­tä lei­kil­li­ses­ti sa­noi. Emän­tä va­roit­te­li ja pa­hoit­te­li, et­tei muu­ta ruo­kaa ole tar­jo­ta kuin rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä, mut­ta ruo­ka mais­tui hy­väl­tä. Syö­mi­sen lo­mas­sa emän­tä ja isän­tä ker­toi­vat us­kos­taan ja elä­mäs­tään yk­sin­ker­tai­ses­ti ja avoi­mes­ti. Tun­sin ole­va­ni op­pi­laan pai­kal­la kuun­nel­les­sa­ni elä­män­ko­ke­muk­ses­ta kum­pu­a­vaa us­ko­vais­ten ih­mis­ten sy­väl­lis­tä pu­het­ta.

Em­me syö­neet vain emän­nän keit­tä­mää rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä. Saim­me sa­mal­la ruu­al­la mais­tel­la Tai­vaan Isän val­mis­ta­maa sie­lun ruo­kaa. Tun­nel­ma oli läm­min ja mie­leen­pai­nu­va. Usein mie­leen jää­kin tun­nel­ma. Har­voin muis­tam­me vuo­si­kym­men­ten ta­kaa seu­ra­pu­het­ta tai pu­hu­jaa. Nois­ta Per­hon seu­rois­ta on mie­lee­ni jää­nyt vain koh­taa­mi­se­ni tuon pa­ris­kun­nan kans­sa. Nuo ys­tä­vät ovat jo ajat sit­ten pääs­seet van­hurs­kas­ten le­poon.

Toi­von ker­ran vie­lä pää­se­vä­ni ruo­kai­le­maan näit­ten ys­tä­vien ja kaik­kien muit­ten­kin Ju­ma­lan las­ten kans­sa tai­vaan suu­res­sa ruo­ka­pöy­däs­sä. Siel­lä saa ko­kea täy­del­lis­tä iloa!

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys