JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

Nykyiset blogit
11.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

10.9. 16:09
2021091016095820210911070000

Is­tah­din soh­val­le, kä­des­sä­ni pa­pe­ri­ver­sio Päi­vä­mies-leh­des­tä. Vaik­ka olen­kin verk­ko­leh­den blo­gis­ti, pa­pe­ri­leh­ti on mi­nul­le hel­pom­pi ja lu­e­tum­pi, tut­tu ja tur­val­li­nen.

Se­lai­len ja luen. Mie­len­kiin­toi­nen ha­vain­to­ni on, et­tä mo­nes­ti blo­gi­ai­hee­ni tai muu­ten vain mie­les­sä pyö­ri­vät aja­tuk­set löy­ty­vät tois­ten­kin kir­joi­tuk­sis­ta. Lie­nee­kö asi­oi­den ajan­koh­tai­suus vai ihan vaan sat­tu­ma.

Mie­he­ni läk­si juu­ri seu­ra­mat­kal­le. Pu­he­lin taas ää­neen sitä, mi­ten lap­se­na toi­voin, et­tä oli­si­pa mei­dän­kin isä pu­hu­ja, niin pää­si­si ai­na mu­kaan, mil­loin min­ne­kin. Nyt mi­nul­la oli­si jo kak­si­kym­men­tä vuot­ta ol­lut mah­dol­li­suus pu­hu­ja­mie­he­ni mat­kaan läh­teä, mut­ta to­del­li­suu­des­sa ko­vin har­voin olen pääs­syt. Nyt­kin po­den syysf­luns­saa ja har­mik­se­ni en pääs­syt­kään mu­kaan Ra­nu­al­le, jon­ka koen yh­dek­si ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sek­se­ni. Olin siel­lä tal­ven opis­tos­sa 30 vuot­ta sit­ten. Mo­nia tut­tu­ja kas­vo­ja siel­lä on vie­lä­kin. Ys­tä­vi­ä­kin. Muu­ta­mia rak­kai­ta on siir­ty­nyt jo ajas­ta iä­i­syy­teen, mut­ta he­kin kuu­lu­vat muis­ti­ku­vis­sa­ni sin­ne edel­leen.

Suvi Myl­ly­mä­ki miet­ti blo­gis­saan (16.8.) seu­ra­mat­ko­ja isän­sä mat­kas­sa. Kuin­ka hä­nel­lä vii­mei­sel­lä ker­ral­la jo no­lot­ti, kun iso­na tyt­tö­nä vie­lä oli mu­kaan läh­te­nyt. On­nek­si minä olen sen iän jo ylit­tä­nyt, en­kä ta­jua no­los­tel­la. Mie­luus­ti läh­den, ai­na kun vaan pää­sen.

Seu­raa­va Päi­vä­mie­hen jut­tu, joka si­vu­aa vii­me­ai­kai­sia aja­tuk­si­a­ni, on jut­tu isos­kou­lu­tuk­ses­ta. Olim­me mie­he­ni kans­sa lei­rin­ve­tä­ji­nä Rau­ti­o­saa­ren lei­ri­kes­kuk­ses­sa, ja niin me, kuin suu­ri osa iso­sis­ta­kaan, em­me ol­leet saa­neet kou­lu­tus­ta hom­maan. Kou­lu­tuk­sia piti ol­la, mut­ta ko­ro­na­ra­joi­tus­ten ta­kia ne pe­ruun­tui­vat. Mut­ta luot­ta­mus oli kova mei­tä koh­taan, kos­ka saim­me ve­tää 3.–4.-luok­ka­lais­ten syys­lei­rin! Kou­lu­tuk­sen an­si­os­ta tu­li­si var­mas­ti mon­ta hy­vää ja tär­ke­ää asi­aa huo­mi­oi­tua jo etu­kä­teen. Nyt voi ol­la jäl­ki­vii­sas ja lait­taa it­sel­le ylös asi­oi­ta, joi­ta voi­si teh­dä eri ta­val­la.

Ase­tim­me lei­ril­lem­me yh­den ta­voit­teen: et­tä jo­kai­nen lei­ri­läi­nen sai­si niin mu­ka­van ko­ke­muk­sen, et­tä ha­lu­ai­si tul­la lei­ril­le vie­lä uu­des­taan. Toi­sin kuin mie­he­ni, joka noin 50 vuot­ta sit­ten oli ol­lut lei­ril­lä, ei­kä ai­ko­nut enää kos­kaan läh­teä. Mut­ta kun 25 vuot­ta sit­ten hän lu­pa­si tah­toa niin myö­tä- kuin vas­ta­mä­es­sä, niin läk­si mi­nul­le ka­ve­rik­si tuon­ne­kin.

Lop­pu­ti­lai­suu­des­sa ky­sel­tiin lei­ri­läis­ten tun­te­muk­sia. Hy­viä tuli pal­jon, muun mu­as­sa isos­ten kans­sa vie­tet­ty ai­ka, pe­lit, lei­kit, va­paa yh­des­sä­o­lo, hau­taus­maal­la käyn­ti ja sa­vu­sau­no­mi­nen. Huo­no­ja asi­oi­ta oli­vat pään­ko­laut­te­lu ylä­sän­kyyn (var­maan­kin sa­no­ja nuk­kui ala­sän­gys­sä) ja se, et­tä her­kut ki­os­kis­sa oli­vat mak­sul­li­sia. Joh­to­pää­tök­sem­me on, et­tä lei­ri­läi­set oli­vat san­gen tyy­ty­väi­siä. Ja eh­kä koh­de­ryh­mä oli meil­le en­si­ker­ta­lai­sil­le juu­ri so­pi­va: moni lei­ri­läi­nen­kin oli en­sim­mäis­tä ker­taa lei­ril­lä. Tur­his­ta ei va­li­tet­tu, ol­tiin tyy­ty­väi­siä sii­hen, et­tä lei­ri to­teu­tui ja sin­ne pääs­tiin!

Alun al­ka­en lu­pau­duin lei­rin ve­tä­jäk­si, kos­ka olin kuul­lut, et­tä mo­nes­ti lei­re­jä jou­du­taan pe­ru­maan juu­ri ve­tä­jä­pu­lan ta­kia. Var­sin­kin las­ten lei­reil­le oli­si yleen­sä tu­li­joi­ta enem­män kuin mitä pys­ty­tään ot­ta­maan. To­te­sin myös sen, et­tä me jo­kai­nen osaam­me teh­dä oman­lai­sem­me lei­rin. Toi­nen on in­nok­kaam­pi lii­kun­nal­li­ses­ti ja jak­saa tou­hu­ta las­ten kans­sa ener­gi­sem­piä jut­tu­ja. Joku toi­nen osaa läm­mit­tää sa­vu­sau­nan ja ol­la ”sau­na­tont­tu­na” ker­toil­len ta­ri­noi­ta ja vaik­ka ha­vain­nol­lis­ta­en ihon tun­to­herk­kyyt­tä eri ke­ho­no­sis­sa ha­vun­neu­las­ten avul­la.

Lei­rin lo­puk­si oli lei­ri­seu­rat, ja in­nok­kaat lei­ri­läi­set sai­vat lu­kea pu­hu­jal­le raa­ma­tun­teks­tin. Pu­heen jäl­keen yk­si ty­töis­tä sa­noi penk­kiin tu­le­val­le pu­hu­jal­le: ”Hyvä puhe!” Spon­taa­ni kom­ment­ti lii­kut­ti ai­na­kin mi­nua. Saim­me py­säh­tyä lei­ril­lä myös tär­keim­män ää­rel­le, kuul­la evan­ke­liu­mia ja ko­kea, et­tä ”kun on tur­va Ju­ma­las­sa”, meil­lä ei ole mi­tään hä­tää.

Olen lu­pau­tu­nut jo en­si vuo­den vas­taa­val­le lei­ril­le ve­tä­jäk­si, ja tä­män ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la eh­kä pi­dän lu­pauk­se­ni. Toi­nen ve­tä­jä sa­noi kyl­lä­kin, et­tä ”minä en ole lu­pau­tu­nut...” Näh­tä­väk­si jää, tah­too­ko hän vie­lä vuo­den pääs­tä­kin.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys