JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sii­vet, jot­ka kan­ta­vat

Opistoblogi
Nykyiset blogit
24.5.2018 6.35

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180524063500

Opis­to. Sil­lä sa­nal­la on mi­nul­le iso mer­ki­tys. Sana opis­to tuo mie­leen rak­kaat ih­mi­set.

Opis­to on kuin toi­nen koti. Paik­ka jos­sa it­ke­tään ja nau­re­taan, ko­e­taan sekä pet­ty­myk­siä et­tä iloa.

Kun kir­joi­tan tätä, tu­lee lii­kut­tu­nut ja kii­tol­li­nen mie­li. Kii­tos Tai­vaan Isäl­le ja opis­to­ys­tä­vil­le. Kii­tos per­heel­le, joka an­toi mi­nul­le täl­lai­sen mah­dol­li­suu­den.

Is­tun huo­nees­sa­ni sän­gyl­lä ja kir­joi­tan. Opis­to lop­puu pian. Tun­tuu ou­dol­ta, kun sit­ten yh­täk­kiä me opis­to­lai­set em­me ole­kaan päi­vit­täin yh­des­sä. Ai­ka on men­nyt no­pe­as­ti, mut­ta niin mo­neen iha­naan ih­mi­seen olen täs­sä ajas­sa tu­tus­tu­nut.

Olen op­pi­nut tääl­lä pal­jon. Elä­män tär­kei­tä asi­oi­ta. Per­he on mi­nul­le ol­lut ai­na it­ses­tään­sel­vyys ja olen ar­vos­ta­nut sitä, mut­ta muut­ta­es­sa­ni ko­toa pois huo­ma­sin pa­rem­min per­heen mer­ki­tyk­sen ja osaan ar­vos­taa sitä vie­lä enem­män. Tääl­lä olen op­pi­nut asu­mis­ta il­man rak­kai­ta van­hem­pia ja si­sa­ruk­sia. Olen op­pi­nut ot­ta­maan mui­ta ih­mi­siä huo­mi­oon eri­tyi­ses­ti so­lu­a­su­mi­ses­sa.

“Vai­keim­pi­na­kin het­ki­nä sä kul­jet mun vie­rel­lä”, opis­to­lau­lus­sam­me sa­no­taan. Tuo on mi­nul­le tär­keä lau­se. Jo­kai­sel­la on jos­kus huo­no ol­la. On kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri rik­kaus, et­tä joku on myös niis­sä vai­keis­sa asi­ois­sa tur­va­na.

Tie­dän et­tä mo­nes­ti mie­li pa­laa opis­ton tur­val­li­seen ja rak­kau­den­täy­tei­seen il­ma­pii­riin. Mut­ta opis­tos­ta olen saa­nut mu­kaa­ni ys­tä­viä, ja toi­von, et­tä ys­tä­vyys jat­kuu elä­män lop­puun saak­ka.

Tu­lin opis­toon pie­nin ja hen­noin sii­vin. Vuo­den ai­ka­na sii­vet ovat vah­vis­tu­neet pal­jon. Ne ra­ken­tu­vat eri­tyi­ses­ti per­hees­tä, ys­tä­vis­tä ja us­kos­ta.

Nämä asi­at, nämä sii­vet, kan­ta­vat mi­nua läpi elä­män.

Lin­nea Oh­ta­maa, Ra­nu­an opis­to

Opistoblogi
13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys