JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sosiaalisuuden liika-annostusta

Päivämiehen vierasblogi
Nykyiset blogit
6.8.2019 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190806062800

”Ju­ma­lan ter­ve!” Su­vi­seu­ro­jen ih­mis­vi­li­näs­tä erot­tu­vat jäl­leen­nä­ke­mi­sen rie­mus­ta lois­ta­vat kas­vot, ja saan läm­pi­män ha­lauk­sen ys­tä­väl­tä­ni. Edel­li­ses­tä koh­taa­mi­ses­ta on jo ai­kaa, ja ys­tä­vä­ni ha­lu­aa vaih­taa vii­mei­sim­piä kuu­lu­mi­sia. Olen iloi­nen ta­paa­mi­ses­ta, mut­ta sa­maan ai­kaan vä­syt­tää. ”Ei kai taas”, ajat­te­len va­hin­gos­sa. En jak­sai­si pu­hua, en ker­toa elä­mäs­tä­ni, en ky­sel­lä en­kä kuun­nel­la. Vuo­ro­vai­ku­tus vie voi­mat. Ju­tel­tu­am­me het­ken jat­kan mat­kaa­ni koh­ti ra­vin­to­la­ka­tos­ta, so­vit­tua ta­paa­mis­ta ja rii­si­puu­ro­an­nos­ta – ja koh­ta seu­raa­va tut­tu kes­keyt­tää kul­ku­ni. Mis­tä näi­tä ih­mi­siä riit­tää?

Kun ken­tän yh­tey­det sen sal­li­vat, pu­he­lin al­kaa soi­da ja What­sApp -vies­tit len­nel­lä. Oli­si­ko oi­kein sam­mut­taa pu­he­lin, ol­la ta­voit­ta­mat­to­mis­sa? Yleen­sä nau­tin Su­vi­seu­rois­ta, mut­ta nyt räm­pi­mi­nen ais­te­ja kuor­mit­ta­vas­sa ih­mis­vi­li­näs­sä on voi­man­pon­nis­tus. Lii­kaa ih­mi­siä! Tun­nen olo­ni kur­jak­si, epä­rei­luk­si ja häm­men­ty­neek­si, kun vas­toin ta­po­ja­ni en jak­sai­si näh­dä rak­kai­ta­ni saa­ti ju­tel­la hei­dän kans­saan. Ta­val­li­ses­ti saan ih­mi­sis­tä ener­gi­aa, mut­ta nyt yk­sin ole­mi­nen oli­si te­hok­kain ak­ku­la­tu­ri­ni. On ris­ti­rii­tais­ta, et­tä joku ha­lu­ai­si edes yh­den ka­ve­rin sa­mal­la kun minä yri­tän väl­tel­lä koh­taa­mi­sia.

Tie­dän, et­tä toi­vun jos­sain vai­hees­sa uu­pu­muk­ses­ta. Si­sim­mäs­sä­ni, ja jos­sain ta­pauk­ses­sa ää­neen, pyy­dän an­teek­si lä­hei­sil­tä­ni, et­tä olen eri­lai­nen kuin ta­val­li­ses­ti. Eh­kä en­si ke­sä­nä olen taas oma it­se­ni. Yleen­sä ih­mi­set ym­mär­tä­vät ava­tes­sa­ni sa­nais­ta ark­kua elä­män­ti­lan­tees­ta­ni, mut­ta en jak­sai­si se­lit­tää kai­kil­le. On­nek­si mo­net ym­mär­tä­vät sil­loin­kin, kun jä­tän te­ke­mät­tä täyt­tä ti­li­tys­tä ti­lan­tees­ta­ni. Täl­lais­ta on ko­ke­nut var­mas­ti moni muu­kin, mut­ta ke­sä­seu­rois­sa, jois­sa ko­ros­tuu so­si­aa­li­suus, ei ta­val­li­ses­ti tule pu­hut­tua täs­tä. Nyt ym­mär­rän pa­rem­min nii­tä, jot­ka jää­vät mie­luum­min asun­to­vau­nul­le tai ko­tiin kuun­te­le­maan seu­ro­ja.

Rii­si­puu­ron jäl­keen me­nem­me ys­tä­vä­ni kans­sa is­tu­maan seu­ra­telt­taan. Ei ole kii­re mi­hin­kään, ja saan kes­kit­tyä pu­heen ja lau­lu­jen kuun­te­le­mi­seen. Era­koi­tu­mis­tar­pees­ta huo­li­mat­ta nyt tun­tuu iha­nal­ta, kun vie­res­sä is­tuu lä­hei­nen. Tun­nen rau­hoit­tu­va­ni ja sie­lu­ni saa­van ra­vin­toa. Eri elä­män­ti­lan­tei­den kes­kel­lä us­ko on vir­voit­ta­va läh­de, ja evan­ke­liu­mi puh­dis­taa pö­lyä ja kuo­naa pois mat­ka­vaat­teis­ta. Oli ne sit­ten vä­sy­myk­sen tai mui­den kuor­mien ai­heut­ta­mia tah­ro­ja. Kuun­te­len pu­het­ta sil­mät kiin­ni, kä­det ris­tis­sä. Tel­tas­sa on läm­min tun­nel­ma.

"Vä­hän vä­sy­nyt"

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys