JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Su­vi­seu­ro­ja ja saat­ta­jia

Nykyiset blogit
28.3.2019 6.13

Vii­me ai­koi­na olen aja­nut usein vii­me ke­sän seu­ra-alu­een, Lii­mat­ta­lan pel­to­jen ohi. Val­ta­tiel­lä on ol­lut ai­kaa pa­lau­tel­la mie­leen su­vi­seu­ra­tun­nel­mia. Vuo­si sit­ten omat seu­ra­tun­nel­ma­ni ei­vät ol­leet hui­pus­saan. Vaik­ka omis­sa seu­ra­jär­jes­te­lyis­sä­ni ei tar­vin­nut ot­taa huo­mi­oon kuin yh­den hen­gen ta­lous, tun­tui vas­tuk­sia löy­ty­vän.

Po­rin Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­ly­vas­tuun jäl­keen tun­sin olo­ni jok­seen­kin lop­puun­ka­lu­tuk­si ja olin va­kaas­ti päät­tä­nyt jät­tää en­sim­mäis­tä ker­taa Su­vi­seu­rat vä­liin. Ajat­te­lin sen si­jaan suun­na­ta val­ta­me­ren taak­se si­sar­jär­jes­tön seu­roi­hin, vaik­ka oli­sin kyl­lä ai­ka­tau­lu­jen puo­les­ta hy­vin voi­nut osal­lis­tua mo­lem­piin, sil­lä Ame­ri­kan Su­vi­seu­rat pi­det­täi­siin viik­ko Suo­men Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen.

Tal­vel­la, kes­ken omia aa­tok­si­a­ni kuu­lui pu­he­li­mes­ta­ni ”piip-piip”. Ys­tä­vä ky­se­li mu­kaan vuok­ra-asun­to­au­to­po­ruk­kaan Su­vi­seu­roi­hin. Esi­tin oman, toi­sen­lai­sen suun­ni­tel­ma­ni, mut­ta pik­ku­hil­jaa hou­kut­te­le­va tar­jous hy­vä­kun­toi­ses­ta ja ti­la­vas­ta ma­joi­tuk­ses­ta ys­tä­vien kes­ken sai pää­ni kään­ty­mään. Hyvä niin, sil­lä lop­pu­jen lo­puk­si ke­vääl­lä yl­lät­tä­en saa­ma­ni työ oli­si joka ta­pauk­ses­sa es­tä­nyt Ame­ri­kan mat­ka­suun­ni­tel­ma­ni. Ja us­kol­le­ni, sekä var­mas­ti myös muul­le elä­mäl­le­ni, Suo­men Su­vi­seu­rat oli­vat vii­me vuon­na yk­si mer­kit­tä­vä vir­kis­tys­tä ja voi­mia an­ta­nut kei­das.

Tämä ei ol­lut en­sim­mäi­nen vuo­si, kun poh­dis­ke­lin ke­vään koit­ta­es­sa syn­ty­jä sy­viä. Vas­tuu­vuo­si­na teh­tä­vät ovat kut­su­neet seu­roi­hin, vaik­ka muu­ten oli­si tun­tu­nut su­vi­seu­ra­tie nou­se­van pys­tyyn. Nuo teh­tä­vät ovat sit­tem­min kään­ty­neet yl­lät­tä­vik­si voi­ma­va­roik­si myö­hem­min elä­mäs­sä.

Yh­te­nä vuon­na olin jo vuo­den­vaih­teen jäl­keen saa­nut ys­tä­vä­ni jär­jes­tä­män ma­ja­pai­kan su­vi­seu­ra-alu­een lä­his­töl­tä. Ke­vä­tau­rin­gon pil­kot­ta­es­sa mie­leen hii­pi­vät kui­ten­kin epäi­lyk­set, kan­nat­taa­ko koko seu­roi­hin läh­teä. Muis­tin kui­ten­kin so­vi­tun ma­ja­pai­kan ja to­te­sin it­sek­se­ni läh­te­vä­ni jäl­leen Su­vi­seu­roi­hin.

Eh­kä vai­kein het­ki oli sinä vuon­na, kun seu­rat si­jait­si­vat it­sel­le­ni mie­lui­sel­la pai­kal­la ja ke­sä­lo­maa­kin oli mu­ka­vas­ti si­ten, et­tä olin in­nok­kaas­ti tar­jon­nut ys­tä­vil­le­ni­kin ma­ja­paik­ko­ja sekä tar­jou­tu­nut mu­kaan pur­ku­tal­koi­siin. Se ke­vät oli yk­si elä­mä­ni ran­kim­pia. Sii­hen kun tuli pääl­le vie­lä fyy­si­sen ter­vey­den nit­kah­dus juu­ri Su­vi­seu­ro­jen al­la, olin jo täy­sin var­ma, et­tä vaik­ka olin jo mat­kan­nut mil­tei su­vi­seu­ro­jen naa­pu­riin, seu­rat sai­si­vat mi­nun puo­les­ta­ni jää­dä. Minä en läh­ti­si sin­ne.

Kun­nes, pu­he­lin soi. ”Kos­ka sää tuut su­va­rei­hin?” kuu­lui su­vi­seu­ra­vii­kon kes­ki­viik­ko­na ky­sy­mys ys­tä­vän su­ku­lais­lap­sil­ta. Mi­nul­la it­sel­lä­ni ei ol­lut pie­niä ei­kä isom­pi­a­kaan su­ku­lai­sia Su­vi­seu­rois­sa, mut­ta jo­ten­kin näis­tä ka­ve­rei­den su­ku­lai­sis­ta oli tul­lut näin­kin lä­hei­siä. Ei­pä sii­nä aut­ta­nut kuin höl­mis­ty­nee­nä vas­ta­ta, et­tä var­maan tors­tai­na tu­li­sin. Sär­ky­lääk­kei­den voi­mal­la sit­ten ki­pu­ni kans­sa kö­pöt­te­lin ja tal­koi­lin ne seu­rat – ja ta­pa­sin ken­täl­lä yl­lät­tä­en omi­a­kin su­ku­lai­sia.

On pu­he­lin pii­pan­nut tai soi­nut mo­nes­ti muul­loin­kin, kun elä­mäs­sä on ol­lut vai­kei­ta het­kiä, ja var­sin­kin sil­loin, kun us­ko on ol­lut ko­e­tuk­sel­la. Olen ih­me­tel­lyt, mi­ten saat­ta­jia an­ne­taan­kin sil­loin, kun nii­tä eni­ten tar­vit­sen. Sii­hen saan luot­taa edel­leen.

Teks­ti: Suvi Suon­si­vu

Päivämiehen Vierasblogi
27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys