JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tarvitsenko pitahayoja?

Honkala Heikki
Nykyiset blogit
11.11.2018 6.47

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181111064700

Kä­vin ruo­ka­kau­pas­sa ja huo­ma­sin hyl­lys­sä jo­tain uut­ta. Tar­jol­le oli ase­tet­tu vä­hän ana­nak­sen nä­köi­siä vaa­le­an­pu­nai­sia he­del­miä. Niis­tä jo­kai­nen oli pa­kat­tu pink­kiin kää­ree­seen. Os­tin ute­li­ai­suu­des­ta kak­si kap­pa­let­ta.

Kun ko­to­na hal­kai­sin yh­den pi­ta­ha­yan eli pi­tai­jan, häm­mäs­tyin si­suk­sen voi­mak­kaan vi­o­le­tin­pu­nais­ta vä­riä. Ver­kos­ta löy­tä­mä­ni tie­don mu­kaan täs­sä he­del­mäs­sä on run­saas­ti vi­ta­mii­ne­ja. Maku oli mie­to, ei mi­ten­kään eri­tyi­nen.

Olen sel­vin­nyt tä­hä­nas­ti­set elin­vuo­te­ni il­man pi­ta­ha­yo­ja, mut­ta mah­dan­ko enää tul­la toi­meen il­man.

On­ko mi­nul­la nyt uu­si tar­ve? Edes­men­nyt anop­pi­ni opet­ti, et­tei pidä os­taa sitä, mitä tar­vit­see vaan sitä, mitä il­man ei tule toi­meen. Mi­ten mei­dän pi­täi­si päät­tää mitä os­tam­me? On­ko yri­tet­tä­vä hank­kia kaik­kea, mitä ko­kee tar­vit­se­van­sa.

Tar­ve kuu­los­taa yk­sin­ker­tai­sel­ta kä­sit­teel­tä, mut­ta ei sitä ole. On ole­mas­sa mo­nen­lai­sia tar­ve­te­o­ri­oi­ta, mut­ta tun­tuu sil­tä, et­tä ai­he pa­ke­nee tut­ki­jaan­sa. Voi­daan aja­tel­la, et­tä tar­ve on jon­kin­lai­nen epä­ta­sa­pai­no­ti­la, joka odot­taa lau­kai­se­mis­ta. Wi­ki­pe­dia mää­rit­te­lee asi­an ele­gan­tin yk­sin­ker­tai­ses­ti: ”Tar­ve on asia, joka on on­nel­li­suu­den, elos­sa­py­sy­mi­sen tai jon­kin muun ha­lu­tun asi­an edel­ly­tys.”

Minä säi­lyn hen­gis­sä ai­van hy­vin il­man pi­ta­ha­yo­ja. Elä­mä­ni jat­kuu, jos saan ruo­kaa, juo­maa, sai­raan­hoi­toa ja voin asua riit­tä­vän läm­pi­mäs­sä asun­nos­sa. Vä­him­mil­lään nes­teek­si riit­täi­si vesi, ruu­ak­si pe­ru­se­lin­tar­vik­keet ja ko­ti­ni voi­si ol­la yk­si huo­ne. Jos sai­ras­tui­sin, ha­ki­sin apua ter­veys­kes­kuk­ses­ta. Maa­il­mas­sa on run­saas­ti ih­mi­siä, jot­ka oli­si­vat iki­kii­tol­li­sia, jos heil­lä oli­si edes nämä.

Minä ha­lu­an kui­ten­kin enem­män. Ha­lu­an asi­oi­ta, jot­ka te­ke­vät mi­nut on­nel­li­sek­si ja eh­kä muu­ta­kin. Olen tot­tu­nut Suo­men kor­ke­aan elin­ta­soon. Jos mi­nul­la ja kai­kil­la ym­pä­ril­lä­ni ole­vil­la ih­mi­sil­lä oli­si vain mi­ni­mi­toi­meen­tu­lo, oli­sin luul­ta­vas­ti ai­ka tyy­ty­väi­nen sii­hen. Yl­tä­kyl­läi­syy­den kes­kel­lä osaan ha­lu­ta kai­ken­lais­ta. Kes­ki­ver­to suo­ma­lai­nen voi elää kuin ruh­ti­naat jos­kus mui­noin.

Olen osa yh­tei­söä. Tar­pee­ni ra­ken­tu­vat sii­tä, mitä näen ym­pä­ril­lä­ni. Mui­den tapa elää vai­kut­taa mi­nuun vää­jää­mät­tö­mäs­ti. Ra­ken­nan iden­ti­teet­ti­ä­ni tie­dos­ta­en ja tie­dos­ta­mat­ta­ni omien omi­nai­suuk­sie­ni, ha­lu­je­ni ja ym­pä­ris­tön vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa.

Kau­pas­sa pi­ta­ha­yat näyt­ti­vät kau­niil­ta, ute­li­ai­suu­te­ni he­rä­si, ha­lu­sin tie­ten­kin ker­toa muil­le löy­dös­tä­ni ja nyt upo­tan nii­tä tä­hän blo­gi­jut­tuu­ni.

En sai­si elää vain omaa na­paa­ni tui­jot­ta­en. Sitä toki enim­mäk­seen teen, mut­ta vel­vol­li­suu­te­ni on tie­dos­taa, et­tä muil­la­kin on omat tar­peen­sa. Ne saat­ta­vat ra­joit­taa pyr­ki­myk­si­ä­ni. Ha­lu­an ot­taa niis­tä eri­tyi­ses­ti huo­mi­oon lä­heis­te­ni toi­veet. Mitä tun­te­mat­to­mam­pi ja kau­kai­sem­pi joku ih­mi­nen on, sitä vä­hem­män mie­lee­ni tu­lee aja­tel­la hä­nen tar­pei­taan. Mi­nun pi­täi­si myös ym­mär­tää jät­tää elin­kel­poi­nen il­mas­to tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Jos sai­sin kat­see­ni ir­ti na­vas­ta­ni, voi­sin huo­ma­ta, et­tä lu­ke­mat­to­mat ih­mi­set tar­vit­se­vat apua. Jo­han­nes Kas­ta­ja opet­ti, et­tä kah­den pai­dan omis­ta­jan oli­si an­net­ta­va toi­nen sel­lai­sel­le, jol­la ei ole yh­tään. Sama kos­kee ruo­kaa.

Jo­han­nes Kas­ta­jan ope­tus on var­maan en­si­si­jai­ses­ti hen­gel­li­nen, mut­ta kir­jai­mel­li­ses­ti­kin otet­tu­na sii­nä on syvä vii­saus.

Jos alan aja­tel­la, mitä voi­sin teh­dä, alan kek­siä se­li­tyk­siä tai vain ah­dis­tun. Mik­si il­mi­sel­vään vel­vol­li­suu­teen vas­taa­mi­nen on niin han­ka­laa? Joh­tuu var­maan sii­tä, et­tä omien tar­pei­den täyt­tä­mi­nen on luon­tais­ta, mut­ta tun­te­mat­to­mien aut­ta­mi­nen edel­lyt­tää voi­ma­kas­ta vel­vol­li­suu­den­tun­toa.

Ym­mär­rän Jo­han­nes Kas­ta­jan pai­ta­e­si­mer­kin si­ten, et­tä mi­nun oli­si käy­tet­tä­vä eläk­kees­tä­ni vain mi­ni­mi­toi­meen­tu­lon ver­ran omiin tar­koi­tuk­sii­ni ja an­net­ta­va yli­me­ne­vä niil­le, joil­la vä­him­mäis­tar­peet ei­vät tule täy­te­tyik­si. Hen­gis­sä sel­vi­ä­mi­seen liit­ty­vät pe­ru­sa­si­at tu­li­si ja­kaa ta­sai­ses­ti.

Tämä aja­tus­ket­ju joh­ti mi­nut um­pi­ku­jaan. Yri­tin tu­keu­tua koh­tuul­li­suu­den pe­ri­aat­tee­seen, mut­ta se ei tun­tu­nut aut­ta­van.

Löy­sin kui­ten­kin Raa­ma­tus­ta se­li­tyk­sen ky­vyt­tö­myy­tee­ni toi­mia Jo­han­nes Kas­ta­jan ope­tuk­sen ja Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­saan an­ta­man kul­tai­sen sään­nön mu­kaan. Paa­va­li kir­joit­ti roo­ma­lai­sil­le:

Tie­dän­hän, et­tei mi­nus­sa, ni­mit­täin mi­nun tur­mel­tu­nees­sa luon­nos­sa­ni, ole mi­tään hy­vää. Tah­toi­sin kyl­lä teh­dä oi­kein, mut­ta en pys­ty sii­hen. En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. Mut­ta jos teen sitä, mitä en tah­do, en tee sitä enää it­se, vaan sen te­kee mi­nus­sa asu­va syn­ti. (Room. 7:18–20.)

Minä to­sin olen Paa­va­li­a­kin syn­ti­sem­pi, kos­ka en oi­ke­as­taan edes ha­lua teh­dä hy­vää. Koen vain vel­vol­li­suut­ta sii­hen.

Ne pi­ta­ha­yat oli­vat ai­ka kal­lii­ta ver­rat­tu­na mui­hin he­del­miin. Ai­ka tur­ha os­tos, mut­ta li­sä­si het­kek­si on­nel­li­suut­ta­ni.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys