JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tur­val­li­sin mie­lin tu­le­vaan

Opistoblogi
Nykyiset blogit
9.5.2018 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180509062200

En­nen opis­to­vuot­ta en ol­lut juu­ri­kaan haa­veil­lut opis­tos­ta ja moni ky­se­li, olen­ko miet­ti­nyt opis­toa yh­te­nä vaih­to­eh­to­na. Vas­tauk­se­ni tä­hän oli ol­lut ai­na jyrk­kä ei. Ku­vit­te­lin, et­tei opis­to tar­jo­ai­si mi­nul­le juu­ri mi­tään.

Kun ke­vät­tal­vel­la haku opis­toon al­koi, olin eh­ti­nyt mo­nes­ti miet­tiä asi­aa uu­des­taan. Oma us­ko­ni oli ko­e­tuk­sel­la, kos­ka lap­suu­de­nys­tä­vä­ni oli kiel­tä­nyt us­kon­sa ja suh­teem­me oli muut­tu­nut etäi­sem­mäk­si. Tun­tui kuin tar­poi­sin ras­kain saap­pain lu­mi­han­ges­sa.

Ajat­te­lin, et­tä opis­to voi­si tar­jo­ta mi­nul­le kyy­din pois täs­tä nie­tok­ses­ta: ol­la pulk­ka, jo­hon sai­sin is­tah­taa. Asum­me pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la, jos­sa ei ole pal­jon us­ko­vai­sia per­hei­tä ei­kä mi­nul­la juu­ri ol­lut us­ko­vai­sia ys­tä­viä. Olin kui­ten­kin ker­to­nut ka­ve­reil­le­ni ai­ka avoi­mes­ti, mi­ten ja mik­si us­kon ei­vät­kä he tyr­män­neet mi­nua, kun ker­roin ha­ke­va­ni opis­toon.

Odo­tin opis­tol­ta pal­jon. Toi­voin roh­keut­ta, us­ko­vai­sia ys­tä­viä ja us­kon vah­vis­tu­mis­ta. Olen ai­na ol­lut hie­man ujo uu­sien ih­mis­ten kans­sa ja opis­toon tul­les­sa­ni olin eh­kä epä­var­mem­pi kuin kos­kaan. Olin käy­tä­vil­lä kä­vel­les­sä­ni se tyt­tö, joka usein pyr­ki vält­tä­mään kiu­sal­li­set ti­lan­teet ih­mis­ten kans­sa. Mie­les­sä­ni pyö­ri ky­sy­myk­siä: Olen­ko tar­peek­si hyvä täl­lai­se­na? Us­kal­lan­ko tu­tus­tua ja luot­taa ih­mi­siin?

Ilok­se­ni olen saa­nut opis­tos­sa pal­jon uu­sia ys­tä­viä. Tu­tus­tu­mi­nen ja luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­nen on vaa­ti­nut ai­kaa, mut­ta se, mitä olen saa­nut, on kor­vaa­ma­ton­ta. Ys­tä­viä, joi­den kans­sa voin ol­la oma it­se­ni ja joil­le voin ker­toa kai­ken luot­ta­en sii­hen, et­tä he sil­ti py­sy­vät rin­nal­la­ni. Ys­tä­viä, jot­ka kul­ke­vat mu­ka­na­ni koh­ti yh­teis­tä pää­mää­rää, Tai­vaan ko­tia.

Opis­tos­sa ra­ken­ne­taan omaa tu­le­vai­suut­ta. It­sel­le­ni elä­mä opis­tos­sa on ol­lut kuin kä­ve­lyä läm­pi­mäl­lä ran­ta­hie­kal­la. Olo on ke­vyt, ja on help­po kul­kea. Vie­rel­lä on mat­ka­kump­pa­nei­ta, joi­den toi­von py­sy­vän sii­nä läpi elä­mä­ni. Opis­to­vuo­den päät­teek­si on tur­val­lis­ta suun­na­ta tu­le­vaan.

Olen kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä nuo­ri läh­tee ker­ran opis­tos­ta, mut­ta opis­to ei läh­de nuo­res­ta. Olen usein py­säh­ty­nyt miet­ti­mään asi­aa: mik­si joku sil­ti saat­taa luo­pua us­kos­taan pian opis­to­vuo­den jäl­keen? Ei vuo­si opis­tos­sa au­to­maat­ti­ses­ti ta­kaa us­kon vah­vis­tu­mis­ta, mut­ta ajat­te­len, et­tä opis­to on kuin äi­din läm­min ha­laus, joka tuo tu­kea ja tur­vaa. Koen, et­tä se on suu­ri per­he, jos­sa kaik­ki tun­te­vat toi­sen­sa. Opis­to on tut­tu mök­ki­tie, jos­ta muis­taa jo­kai­sen mut­kan ja kaar­teen. Tus­kin on ole­mas­sa pa­rem­paa paik­kaa nuo­rel­le, joka hor­juu tiel­lään ei­kä oi­kein tie­dä pää­mää­rään­sä.

Son­ja Kor­ke­a­kos­ki, Jäm­sän opis­to

Ku­vat: Jäm­sän Kr. kan­sa­no­pis­to, Ju­ha­ni Paa­so-Ran­ta­la

Opistoblogi
13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys