En muista lapsuuteni ensimmäisistä vuosista mitään. Pikkuhiljaa muistojen koriin alkaa kertyä tavaraa. Tunnelmia, tuoksuja, ääniä. Papan tuohikäppyrällä sytyttämä raasu pönttöuunissa ja koivupuun tuoksu. Äidin tekemä perunamuusi puolukkahillolla ja tyytyväiset ruokailijat. Leikit yksin, sisarusten tai naapurin lasten kanssa. Kukkien kerääminen tienvarsilta, luonnon ihmeiden ihastelu ja villikissan kesyttäminen. Pääskyset, lehmät laitumella ja kesän tuoksut. Turvallisuus.
Koulun aloitus, uudet velvollisuudet. Uusia ystäviä koulussa ja mieluisia koulutehtäviä. Ilmassa välillä huolien tuntua. Äidin sairaus ja kivut, pitkiä poissaoloja kotoa vaativat hoidot. Kirjeet ja soitot äidille. Ikävä. Vastuuta kotitöistä ja pikkusisarusten hoidosta. Valokuvissa lapsia ja heistä huolehtivia aikuisia. Kuitenkin turvallista.
Nuoruus. Ihanaa aikaa. Edelleen paljon vastuuta kotona. Vapaa-ajan viettoa ja reissuja ystävien kanssa. Opiskelua, iloa, tulevaisuudensuunnitelmia, turvallisuutta.
Perhe. Uuden elämän ihmeen kokeminen 15 kertaa. Yksi muistuttamassa, että lahja on lainaa. Maailman kuohuessa ympärillä tieto, että yksi omistamme on Jumalan luona turvassa.
Lapset lähtevät, koti tyhjenee. Välillä se täyttyy ääriään myöten jonkun juhlan tai tapahtuman yhteydessä. Muistellaan menneitä, iloitaan tästä hetkestä ja suunnitellaan tulevaisuutta. Arkea. Juhlaa. Elämää. Välillä paljon onnea ja välillä niin kipeitä asioita, että sydänalaan sattuu ja tekee pahaa. Silti tiedän, että kaikki olemme Kaikkivaltiaan turvassa.
Vaikka minua on lapsuudesta saakka ympäröinyt turvallinen ilmapiiri, jotkin asiat ovat saattaneet aiheuttaa turvattomuutta. Kummitusjutut ja pimeä pelottivat pienenä. Lapsuuden leikeissä joku asia, josta en pitänyt tai yläasteen välitunnilla huudeltu huomautus uskostani. Epäasialliset kommentit, kun odotin vauvaa tai humalaisen asiakkaan nyrkki leukani edessä. Kaikki ovat olleet ohimeneviä hetkiä, eikä mihinkään näistä tilanteista liittynyt läheinen ihminen, mutta niistä on jäänyt jälki mielen pohjalle.
Kodissani on jo useiden sukupolvien ajan turvattu ja luotettu Jumalaan. Parempaa turvaa en tiedä, ja siihen haluan nytkin luottaa. "On Jumalassa turvani ja tukeni, hän kuormani voi kantaa. Kun häntä nimeen Jeesuksen näin rukoilen, hän jälleen voimaa antaa. Jos viipyykin, niin kuitenkin hän itkuni ja huutoni huomaa ja niihin vastaa." (VK 477:1.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys