JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tu­tus­tuin aar­teen löy­tä­jään

Tervaniemi Sauli
Nykyiset blogit
10.8.2019 6.08

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190810060800

Sain al­ku­ke­säs­tä mie­len­kiin­tois­ta säh­kö­pos­tia. Mi­nuun ot­ti yh­teyt­tä ikäi­se­ni mies, joka oli hil­jat­tain saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon net­ti­ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä. Hän ha­lu­si läh­teä Su­vi­seu­roi­hin mut­ta ei tien­nyt, voi­ko sin­ne men­nä noin vain, ja mi­ten seu­rois­sa tu­lee ol­la. Ta­val­li­siin seu­roi­hin hän ei ol­lut vie­lä us­kal­tau­tu­nut. Hän tuli van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen yh­tei­sön ul­ko­puo­lel­ta, ei­kä tun­te­nut ih­mi­siä, ta­po­ja, kult­tuu­ria, yh­tei­söä, tai mi­tään muu­ta­kaan. Kaik­ki oli uut­ta ja ih­meel­lis­tä.

Olin häm­men­ty­nyt. Vie­lä­kö täm­möis­tä ta­pah­tuu? Ja minä kun olin luul­lut, et­tei sana kel­paa enää kuin en­nen us­ko­neil­le. Ilah­duin tie­ten­kin suun­nat­to­mas­ti. Vaih­doim­me vies­te­jä ja roh­kai­sin läh­te­mään seu­roi­hin. Pää­tim­me ta­va­ta Su­vi­seu­rois­sa. Mu­hok­sen pel­lol­la koh­ta­sin iloi­sen mie­hen, jota jän­nit­ti ko­vas­ti. Jän­nit­ti mi­nu­a­kin, mut­ta yh­teys löy­tyi no­pe­as­ti. Kä­vim­me kah­vil­la vai­mo­ni van­hem­pien vau­nul­la ja jut­te­lim­me niin Su­vi­seu­rois­ta kuin us­ko­vai­se­na ole­mi­ses­ta muu­ten­kin. Ky­sy­myk­siä ja ih­me­tel­tä­vää riit­ti.

Alus­ta as­ti mi­nua kos­ket­ti sy­väs­ti se, mi­ten sel­väs­ti uu­des­ta ys­tä­väs­tä­ni lois­ti aar­teen löy­tä­neen ih­mi­sen ilo. Löy­tä­jän sil­miin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta näyt­täy­tyi kau­nii­na. Ilon li­säk­si ulos­päin vä­lit­tyi hel­po­tus. Hä­nel­le oli tär­kein­tä, et­tä hän oli saa­nut us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja jät­tää en­ti­sen, mo­nin ta­voin vai­ke­an­kin elä­män. Hä­nel­lä oli iso halu ja tar­ve kes­kus­tel­la ja sy­ven­tyä us­ko­ne­lä­mää kos­ke­viin ky­sy­myk­siin.

Ja niin me sy­ven­nyim­me, kun Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen kut­suim­me uu­den ys­tä­väm­me ky­lään. Ruo­an­lai­ton ja kah­vit­te­lun lo­mas­sa kä­vim­me pit­kät ajat kes­kus­te­lua ties­tä ja mat­kas­ta, ku­ten en­nen ta­vat­tiin sa­noa. Pu­huim­me pal­jon pa­ran­nuk­sen ih­meel­li­ses­tä voi­mas­ta. Jut­tua riit­ti myös seu­rois­ta, työ­vuo­rois­ta, lei­ri­toi­min­nas­ta, opis­tois­ta sekä muis­ta ta­val­li­sis­ta ja tär­keis­tä asi­ois­ta. Vaik­ka ys­tä­vä­ni ei tien­nyt mo­nis­ta asi­ois­ta pal­jo­a­kaan, meil­lä oli yh­tei­nen ym­mär­rys. Ai­van sel­väs­ti us­koim­me sa­mal­la ta­val­la. Kes­kus­te­lim­me us­ko­mi­ses­ta ja elä­mäs­tä suo­raan ja ai­dos­ti, il­man kai­nos­te­lua tai puo­li­tie­hen jä­tet­tyä il­mauk­sia, jot­ka si­säl­tä­vät ”tie­dät­hän sinä” -ole­tuk­sen. Nyt tuo­ta ole­tus­ta tai mui­ta­kaan ra­joit­tei­ta ei ol­lut ja kes­kus­te­lu oli help­poa.

Ai­na näin ei ole. Vä­lil­lä us­kos­ta pu­hu­mi­nen on vai­ke­aa, vaik­ka pu­he­to­ve­ri­na oli­si toi­nen lap­suu­denk­ris­tit­ty. Olen ih­me­tel­lyt tätä. Mik­si näin on? Tun­tuu mel­kein sil­tä, et­tä sitä jos­kus jopa hä­pe­ää suo­raa pu­het­ta tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa. Ai­na­kin sil­loin, jos ei ole var­ma toi­sen aja­tuk­sis­ta. Asi­al­le löy­ty­nee kui­ten­kin jär­ke­viä se­li­tyk­siä.

Mo­nil­le meis­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus on kuin il­ma, jota hen­gi­täm­me. Jos on syn­ty­nyt us­ko­vai­seen ko­tiin, viet­tä­nyt va­paa-ai­kan­sa tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa, ja ys­tä­vä­pii­ri koos­tuu sa­mal­la ta­val­la us­ko­vis­ta, us­kos­ta voi tul­la ar­ki­nen ja it­ses­tään sel­vä asia. Saa­tam­me va­el­taa pit­kän­kin pät­kän il­man, et­tä edes juu­ri pu­hum­me us­ko­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä it­sel­lem­me. Vaik­ka kä­vi­sim­me seu­rois­sa ja osal­lis­tui­sim­me rau­ha­nyh­dis­tyk­sen eri toi­min­ta­muo­toi­hin, unoh­dam­me eh­kä ih­me­tel­lä us­kon lah­jaa. Em­me tie­dä, mil­lais­ta on teh­dä pa­ran­nus epä­us­kos­ta. Em­me vält­tä­mät­tä ym­mär­rä, mi­ten eri ta­voin asi­at voi­si­vat ol­la.

Juu­ri sik­si tun­tui eri­tyi­sel­tä pääs­tä kes­kus­te­le­maan ”he­rän­neen” ih­mi­sen kans­sa. Ys­tä­väm­me ker­toi myös ai­em­mas­ta elä­mäs­tä ai­dan toi­sel­la puo­lel­la. Ku­nin­gas al­ko­ho­li oli tul­lut tu­tuk­si ja meno oli ol­lut vauh­di­kas­ta. La­vea tie ei sil­ti tuo­nut on­nea. Elä­mä oli tun­tu­nut mer­ki­tyk­set­tö­mäl­tä ja suun­ta oli ol­lut hu­kas­sa. Lo­pul­ta jäl­jel­lä oli hä­tä­huu­to Ju­ma­lan puo­leen. Tun­to oli he­rän­nyt ja syn­nin­tus­ka käy­nyt val­ta­vak­si. Jos­tain oli mie­leen nous­sut kuva lap­suu­den ka­ve­reis­ta, jot­ka oli­vat ol­leet us­ko­vai­sia. Tämä oli joh­dat­ta­nut net­ti­seu­ro­jen ää­reen. Lo­pul­ta ys­tä­vä­ni oli jak­sa­nut us­koa sa­no­man omal­le koh­dal­leen.

Hä­dän ja tus­kan ti­lal­le oli tul­lut rau­ha. Ys­tä­väm­me ku­vai­li, mi­ten kaik­ki van­ha pyy­hit­tiin het­kes­sä pois sie­lua ja sel­kää pai­na­mas­ta. Mie­len oli täyt­tä­nyt halu vaa­lia tun­nol­le an­net­tua rau­haa elä­mäl­lä niin kuin us­ko­vai­set elä­vät. Seu­ra­pu­heis­ta ja nii­den si­säl­tä­mäs­tä evan­ke­liu­mis­ta oli tul­lut ruo­kaa, jota oli pak­ko saa­da. Raa­mat­tu ker­too, et­tä pa­ran­nus on mie­len­muu­tos. Tämä oli konk­reet­ti­ses­ti näh­tä­vis­sä.

Uu­den ys­tä­vä­ni ta­paa­mi­nen toi mi­nul­le sa­mal­la tuu­lah­duk­sen men­nei­syy­des­tä, he­rä­tys­ten ajois­ta. Van­hat vie­lä muis­ta­vat, kuin­ka iso osa ih­mis­tä jol­lain paik­ka­kun­nal­la saat­toi ol­la ai­kui­si­äl­lä pa­ran­nuk­sen teh­nei­tä ih­mi­siä. Tämä on var­mas­ti nä­ky­nyt seu­ra­kun­ta­e­lä­mäs­sä ja kes­kus­te­luis­sa. Ny­ky­ään ei enää ole näin, vaik­ka pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä toki on edel­leen. It­sel­le­ni oli joka ta­pauk­ses­sa mie­leen­pai­nu­vaa pääs­tä nä­ke­mään, mil­lai­nen on­kaan mies, joka löy­si aar­teen pel­lol­ta.

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys