JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170723060200

Run­sas vuo­si sit­ten olin sel­kä­leik­kauk­ses­sa. Leik­kaus meni hy­vin, mut­ta toi­nen jal­ka ei ole kun­nol­la kun­tou­tu­nut. Seu­rauk­se­na on ol­lut, et­tä en ky­ke­ne enää hölk­kää­mään en­kä kä­ve­le­mään kuin ly­hyi­tä mat­ko­ja. Sen si­jaan voin pyö­räil­lä. Os­tin hy­vän pyö­rän, jol­la on mah­ta­va ajel­la.

Pyö­räi­lys­sä huo­maa, mi­ten tuu­li vai­kut­taa. Myö­tä­tuu­leen on help­po men­nä. Vas­ta­tuu­leen jou­tuu ko­vas­ti pon­nis­te­le­maan. To­sin vaih­de­pyö­räl­lä ei se­kään ole voit­ta­ma­ton es­te. Mai­se­mat vaih­tu­vat ja näen pa­rem­min yk­si­tyis­koh­tia, vaik­ka­pa nyt ke­sän kau­niin kuk­ka­lois­ton tien pien­ta­reel­la.

Tuu­let tuo­vat mo­nen­lai­sia vies­te­jä pait­si sen suun­nas­ta, voi­mak­kuu­des­ta ja sii­tä, mitä eh­kä on odo­tet­ta­vis­sa. Se tuo mu­ka­naan mo­net ha­jut – sekä luon­non iha­nat tuok­sut et­tä myös maa­ta­lou­den vä­ke­vät tuok­sut. Ke­vääl­lä tyt­tö ky­syi pa­lat­tu­a­ni len­kil­tä: ”Isä, mis­sä sinä olet ol­lut?” Voi­mak­kaat ha­jut tart­tui­vat tak­kiin­kin.

Omas­sa sy­dä­mes­sä­kin voi ol­la mo­nen­lai­sia tuu­lia, esi­mer­kik­si leu­to­ja, hil­jai­sia tai kii­vai­ta. Vas­ta­tuu­les­sa on pon­nis­tel­ta­va enem­män. Hä­dän het­ki­nä huo­kai­lem­me Ju­ma­lan puo­leen ja tun­nem­me tar­vit­se­vam­me apua. Ajat­te­len, et­tä sil­loin Ju­ma­la ja hä­nen seu­ra­kun­tan­sa tun­tu­vat elin­tär­keil­tä. Jos­kus sy­dä­mes­sä pau­haa myrs­ky­tuu­li, kun it­sek­kyy­den voi­mat saa­vat val­lan. Usein se on kuin kui­va ke­vät­tuu­li: se kui­vat­taa te­hok­kaas­ti ja näyt­tää hy­väl­tä, mut­ta lä­hei­set ja ys­tä­vät voi­vat pa­hoin.

Jee­sus ver­ta­si Py­hän Hen­gen toi­min­taa tuu­leen: ”Tuu­li pu­hal­taa mis­sä tah­too. Sinä kuu­let sen hu­mi­nan, mut­ta et tie­dä, mis­tä se tu­lee ja min­ne se me­nee. Sa­moin on jo­kai­sen Hen­ges­tä syn­ty­neen lai­ta." (Joh. 3:8.) Pyhä Hen­ki on ar­mon ja rak­kau­den hen­ki, jon­ka voi­mas­ta us­ko syn­tyy ja elää. Sen lah­jo­ja ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä.

Pyö­räil­les­sä tu­lee mo­nen­lai­sia aa­tok­sia mie­leen. Mie­tin eräs­tä leh­ti­jut­tua, jos­sa mi­nul­le tun­te­ma­ton en­ti­nen us­ko­nys­tä­vä ker­toi, et­tä us­kos­ta luo­pu­mi­nen oli ol­lut hä­nel­le va­paut­ta­va ko­ke­mus. Poh­din ko­ke­mus­tem­me päin­vas­tai­suut­ta: hä­nel­le ka­ma­lin­ta oli se, mikä mi­nul­le on kal­lein­ta. Hän ha­lu­si luo­pua sii­tä, mikä mi­nul­le on va­paut­ta, rau­haa ja iloa. Kir­joi­tuk­ses­sa ker­rot­tiin, et­tä etään­ty­mi­nen oli ta­pah­tu­nut vuo­sien ku­lu­es­sa. Toi­set tuu­let oli­vat pu­hal­ta­neet hä­nen sy­dä­meen­sä.

Eläm­me us­ko­vai­si­na mo­nen­lais­ten vai­ku­tel­mien kes­kel­lä. On tuu­lia, jot­ka ruok­ki­vat epä­us­koa. Ne voi­vat vie­dä mu­ka­naan vas­tus­ta­mat­to­man voi­mak­kaas­ti, jopa us­kon kiel­tä­jän pai­kal­le. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja ha­lu­aa vie­dä ih­mi­sen eroon Luo­jas­taan.

Jos vie­raan­num­me us­kos­ta, Py­hän Hen­gen tuu­let vä­hi­tel­len hil­je­ne­vät sy­dä­mes­säm­me ja Ju­ma­las­ta eroon vie­vät tuu­let al­ka­vat pu­hal­taa yhä voi­mak­kaam­min. Voi kun omaan sy­dä­mee­ni sai­si ai­na pu­hal­taa hil­jai­sen tuu­len hy­mi­nä, jos­sa myrs­kyt laan­tu­vat, kova sy­dän su­laa ja ar­mon hen­ki vai­kut­taa. Toi­von, et­tä sai­sin ai­na ol­la Ju­ma­lan va­paa ar­mo­lap­si.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys