JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

Vallivaara Olavi
Nykyiset blogit
30.9.2018 6.40

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180930064000

Moni eläk­keel­le siir­ty­vä ky­syy: mi­täs nyt? Kun työ lop­puu, voi he­rä­tä myös ky­sy­mys, et­tä min­ne sitä pi­täi­si täs­sä uu­des­sa elä­män­ti­lan­tees­sa aset­tua asu­maan. Joku ajat­te­lee, et­tä lä­hem­mäk­si lap­sia, sil­lä sil­loin voi­si ol­la heil­le avuk­si. Voi­si näh­dä ken­ties las­ten­lap­sia use­am­min ja sai­si hoi­taa hei­tä.

Mi­nä­kin olen asi­aa poh­ti­nut. Olen aja­tel­lut, et­tä voi­sim­me muut­taa pää­kau­pun­ki­seu­dul­le, sil­lä siel­lä asuu lap­sis­tam­me yli puo­let. Olen jos­kus vii­väh­tä­nyt hei­dän luo­naan muu­ta­mia päi­viä ja kuun­nel­lut hei­dän eh­do­tuk­si­aan mu­ka­vis­ta asun­nois­ta. Mut­ta kun olen pa­lan­nut taas ko­tii­ni maal­le, elä­mä on tun­tu­nut tu­tum­mal­ta.

Omal­la ky­län­rai­til­la ih­mi­set ky­se­le­vät näh­des­sään: mitä kuu­luu, olet­ko ol­lut ter­ve ja on­ko ai­ka ku­lu­nut eläk­keel­lä? Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la mi­nul­la on vain vä­hän tut­tu­ja, ei­kä ku­kaan ka­dul­la tule ky­sy­mään yh­tään mi­tään. Hel­pos­ti voi­sin tun­tea siel­lä vie­raut­ta ja yk­si­näi­syyt­tä. On­nek­si vai­mo­ni on vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, niin asum­me lu­jas­ti tääl­lä tut­tu­jen ih­mis­ten kes­kel­lä.

En ih­met­te­le, jos joku toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le muut­ta­nut nuo­rem­pi tai van­hem­pi ih­mi­nen ko­kee yk­si­näi­syyt­tä. Ei ole help­po luo­da ys­tä­vä­verk­koa uu­del­la paik­ka­kun­nal­la. Jos on työ­e­lä­mäs­sä, opis­ke­le­mas­sa tai har­ras­te­pii­ris­sä, ys­tä­vien löy­tä­mi­nen voi on­nis­tua hel­pom­min. Ih­mi­si­nä me olem­me eri­lai­sia: toi­nen on seu­ral­li­sem­pi ja toi­nen hil­jai­sem­pi. Toi­sen voi ol­la hel­pom­pi tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin kuin toi­sen.

Työs­sä ol­les­sa­ni kuu­lin use­am­man ker­ran vies­tin sai­ras­vuo­teel­ta: ”On­ko Ju­ma­la hy­län­nyt mi­nut, kun on an­ta­nut täl­lai­sen sai­rau­den ja jät­tä­nyt yk­sin tän­ne sai­raa­laan?” Sa­man vies­tin esit­ti moni yk­si­näi­syyt­tä po­te­va van­hus: ”Mik­si mi­nut on jä­tet­ty yk­sin ja ku­kaan ei käy kat­so­mas­sa?” Yk­si­näi­syys on olo­ti­la, jo­hon voim­me jou­tua tah­to­mat­tam­me. Jos ei pää­se omin avuin liik­ku­maan, voi ol­la vai­kea pi­tää kiin­ni ys­tä­vyys­suh­teis­ta. Yk­si­näi­syys joh­tuu usein sii­tä, et­tä elä­mäs­säm­me jo­kin tär­keä suh­de kat­ke­aa. Taus­tal­la voi ol­la esi­mer­kik­si mi­nun­kin pel­kää­mä­ni paik­ka­kun­nal­ta muut­to tai lä­hei­sen kuo­le­ma, sai­raus tai van­huus.

Yk­si­näi­syys eris­tää mei­dät. Sai­raus eris­tää sai­raa­laan, van­huus van­hain­ko­tiin, suru tai työt­tö­myys omaan ko­tiin. So­si­aa­li- ja ter­veys­po­li­tii­kan pro­fes­so­ri Juho Saa­ri ki­teyt­ti asi­an osu­vas­ti pu­hees­saan Kes­ki-Suo­men mies­te­nil­las­sa Kars­tu­las­sa 7. syys­kuu­ta: ”Kun ih­mi­nen eris­täy­tyy, hän tu­lee nä­ky­mät­tö­mäk­si toi­sil­le.” Hä­nen mu­kaan­sa Suo­mes­sa ol­laan siir­ty­mäs­sä ai­kaan, jos­sa ih­mi­set ei­vät tu­keu­du pe­rin­tei­seen ta­paan enää su­ku­lai­siin­sa, vaan ys­tä­viin ja vi­ra­no­mai­siin.

Sa­no­taan, et­tä mei­dän ai­kam­me huu­taa yk­si­näi­syyt­tä. Tek­nii­kan voit­to­kul­ku on saa­nut ai­kaan pal­jon hy­vää. Sa­mal­la olem­me tul­leet pal­jol­ti riip­pu­mat­to­mik­si toi­sen ih­mi­sen avus­ta. Ih­mi­nen voi löy­tää it­sen­sä ti­lan­tees­ta, jos­sa hä­nel­lä on elä­mää hel­pot­ta­vat hie­not tek­ni­set ko­neet, mut­ta ei yh­tään lä­heis­tä ih­mis­suh­det­ta. Toi­sen ih­mi­sen lä­hei­syyt­tä ei kui­ten­kaan voi kor­va­ta mi­kään lai­te tai ro­bot­ti.

Tie­to­tek­nis­ten lait­tei­den käyt­tö he­rät­tää­kin ris­ti­rii­tai­sia aja­tuk­sia. Tek­niik­ka on tuo­nut maa­il­man ja ih­mi­set lä­hem­mäk­si toi­si­aan. Tie­to­ko­neen tar­jo­a­mat pe­lit, so­si­aa­li­nen me­dia ja eri­lai­set so­vel­luk­set hel­pot­ta­vat uu­sien ih­mis­ten et­si­mis­tä ja yh­tey­den­pi­toa. Kään­tö­puo­le­na tämä kaik­ki vie ai­kaa konk­reet­ti­sil­ta koh­taa­mi­sil­ta.

Juho Saa­ri on to­den­nut myös: ”Yk­si­näi­syys on mo­nil­le ki­peim­piä asi­oi­ta. Se vie usein ter­vey­den ja tap­paa noin kuu­si vuot­ta ai­em­min ver­rat­tu­na nii­hin, jot­ka ei­vät koe yk­si­näi­syyt­tä.” Voi­ko yk­si­näi­syy­des­tä pääs­tä eroon? Asi­aa tut­ki­nei­den mie­les­tä se riip­puu meis­tä it­ses­täm­me, olem­me­ko val­mii­ta sii­hen. Kai­ken läh­tö­koh­ta on tie­dos­taa, mis­tä yk­si­näi­syys joh­tuu, sil­lä vain sitä kaut­ta voim­me vai­kut­taa yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­seen. Mut­ta tie­däm­me­kö ai­na syy­tä yk­si­näi­syy­del­le?

Yk­si­näi­syy­den on­gel­mal­le ei vält­tä­mät­tä löy­dy yk­sin­ker­tais­ta rat­kai­sua, sil­lä taus­tat ovat mo­ni­nai­set. Voi ol­la, et­tä oma ak­tii­vi­suus ei au­ta. Tar­vi­taan tois­ten apua, eh­kä am­mat­ti­aut­ta­ji­a­kin. Eräs tär­keä läh­tö­koh­ta yk­si­näi­syy­den eh­käi­syl­le on kui­ten­kin se, et­tä hy­väk­syy it­sen­sä ja on it­sen­sä pa­ras ka­ve­ri. Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­ma ja juu­ri sik­si ar­vo­kas.

Ver­tais­tu­ki, yk­si­näi­syy­des­tä pu­hu­mi­nen ja sii­tä kir­joit­ta­mi­nen voi­vat hel­pot­taa yk­si­näi­syy­den taak­kaa. Ky­läi­le­mäl­lä ja so­si­aa­li­sen me­di­an avul­la voim­me lä­hes­tyä toi­si­am­me. Kas­vok­kain ole­mi­nen on mie­les­tä­ni ai­na kui­ten­kin pa­ras­ta. It­se kan­nat­taa ol­la avoin ja et­siä tois­ten seu­raa, vaik­ka se ei ole­kaan help­poa. Vaa­ti­va mie­li lä­hei­siä koh­taan tai up­pou­tu­mi­nen it­se­sää­liin voi­vat kar­kot­taa toi­set ih­mi­set lä­hel­tä. Jos ys­tä­vä tun­tee it­sen­sä ai­na riit­tä­mät­tö­mäk­si, kans­sa­käy­mi­nen voi tun­tua ras­kaal­ta.

Uu­sia ys­tä­viä voi löy­tää ole­mal­la ak­tii­vi­nen: me­ne­mäl­lä seu­roi­hin, osal­lis­tu­mal­la ker­hoi­hin, har­ras­tuk­siin, lei­reil­le tai mat­koil­le, jois­sa voi ta­va­ta uu­sia ih­mi­siä. On ar­vo­kas­ta, jos paik­ka­kun­nal­la asuu us­ko­nys­tä­viä. Täl­löin meil­lä on ih­mi­siä, joil­le voi sa­noa ”Ju­ma­lan ter­ve”. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä voim­me tu­tus­tua toi­siim­me ja osal­lis­tua yh­des­sä kris­til­li­syy­tem­me työ­hön. Koen, et­tä Ju­ma­lan las­ten luo­ma so­si­aa­li­nen verk­ko on oi­kea ”pe­rus­tur­va” yk­si­näi­syy­den tor­jun­nas­sa. Seu­rois­sa voi saa­da ys­tä­viä mut­ta myös voi­mia tai­vaan tiel­le.

Yk­sin ole­mi­nen ja yk­si­näi­syys ovat eri asi­oi­ta. Yk­sin elä­väl­lä voi ol­la lu­kui­sia ys­tä­viä, kun taas per­heel­li­nen voi tun­tea yk­si­näi­syyt­tä pa­ri­suh­tees­saan tai suu­ren per­heen kes­kel­lä. Saam­me pyy­tää, et­tä meil­lä jo­kai­sel­la oli­si yk­si hyvä ys­tä­vä. Muis­tan, et­tä mi­nul­le on jos­kus tar­jot­tu ra­haa, et­tä het­ken jak­sai­sin kuun­nel­la ja ol­la ka­ve­ri toi­sel­le ih­mi­sel­le. Sil­loin en­si ker­ran ha­vah­duin, kuin­ka ih­mi­nen voi to­del­la ol­la yk­si­näi­nen.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys