JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Ai­ka ra­ken­taa ja pur­kaa

Pääkirjoitukset
12.11.2014 0.00

Kai­kel­la on mää­rä­ai­kan­sa, to­te­aa Saar­naa­ja kir­jas­saan. Ai­ka on ra­ken­taa ja ai­ka pur­kaa. Raa­mat­tu ver­taa ih­mis­tä maal­li­seen telt­ta­ma­jaan, jon­ka Ju­ma­la ai­ka­naan pys­tyt­tää. Kä­sil­lä ole­va mar­ras­kuu muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä tämä maja ker­ran myös pu­re­taan. Tar­koit­taa­han mar­ras suo­men­kie­les­sä eri­lai­sia kuo­le­maan liit­ty­viä il­mi­öi­tä. Usein vii­meis­tään mar­ras­kuus­sa ruo­ho­var­ti­set kas­vit kuo­le­vat eli muut­tu­vat mar­taik­si. Luon­to aset­tuu le­po­ti­laan.

Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan maa­ta. It­se ku­kin ra­ken­taa omaa elä­mään­sä ja yh­teis­kun­taa saa­mien­sa mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Tal­vi­kau­si on mo­nil­le te­ho­kas­ta työn ja opis­ke­lun ai­kaa. Työ­pai­koil­la, kou­luis­sa ja ko­deis­sa ta­pah­tu­va ar­ki­nen aher­rus on myös erään­lais­ta ra­ken­ta­mis­ta ja ra­ken­tu­mis­ta. Ko­ko­am­me vä­hän ker­ras­saan ele­ment­te­jä omaa, las­tem­me ja lä­heis­tem­me tu­le­vai­suut­ta var­ten. Tänä ai­ka­na pyy­däm­me tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä eri­tyi­ses­ti sitä, et­tä työ­tä ja opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia riit­täi­si kai­kil­le so­pi­vas­ti.

Ju­ma­lan lap­si­na olem­me osa sitä ra­ken­nus­ta, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus (Ef. 2:20). Mei­dät on ase­tet­tu pal­ve­lu­työ­hön avus­ta­maan to­del­lis­ta ra­ken­ta­jaa Ju­ma­laa. Mo­net ovat hy­län­neet Kris­tuk­sen, seu­ra­kun­nan kul­ma­ki­ven. Ha­lu­am­me Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­na yhä kut­sua kaik­kia ta­kai­sin tä­hän yh­tey­teen. Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ju­lis­tet­ta­va evan­ke­liu­mi on voi­mal­li­nen liit­tä­mään Sa­nan us­ko­jan elä­väk­si ki­vek­si hen­gel­li­seen ra­ken­nuk­seen, jon­ka pe­rus­tus kes­tää ajan myrs­kyis­sä­kin.

Hen­gel­li­ses­sä ra­ken­nus­työs­sä on tär­keä muis­taa apos­to­lin jul­ki­tuo­ma vii­saus: tie­to te­kee yl­pe­äk­si, rak­kaus sen si­jaan ra­ken­taa (1. Kor. 8:1). Ju­ma­lan sa­nan opas­ta­mi­na teem­me työ­tä omas­sa lä­hi­pii­ris­säm­me, rau­ha­nyh­dis­tyk­sien mo­nis­sa pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä ja laa­jem­mal­la­kin. Täl­löin em­me yl­pei­le omal­la tie­tä­myk­sel­läm­me, vaan nöy­räs­ti kuun­te­lem­me Ju­ma­lan ään­tä. ”Yl­hääl­tä tu­le­va vii­saus on puh­das­ta ja py­hää, ja niin se myös ra­ken­taa rau­haa, se on lem­pe­ää ja so­pui­saa, täyn­nä ar­mah­ta­vai­suut­ta ja hy­viä he­del­miä, se on ta­sa­puo­lis­ta ja tees­ken­te­le­mä­tön­tä. Van­hurs­kau­den sie­men kyl­ve­tään rau­han te­koi­na, ja se tuot­taa he­del­män niil­le, jot­ka rau­haa ra­ken­ta­vat”, to­te­aa apos­to­li Jaa­kob. (Jaak. 3:17–18.)

It­se kun­kin koh­dal­la työn ja ra­ken­ta­mi­sen ai­ka päät­tyy ker­ran. Tä­tä­kään het­keä Ju­ma­lan lap­sen ei tar­vit­se pe­lä­tä. Ju­ma­lal­la on tai­vaas­sa ikui­nen asun­to mei­tä var­ten. Hä­nen Pyhä Hen­ken­sä opas­taa ja loh­dut­taa tääl­lä ajas­sa. Saam­me ol­la tur­val­li­sel­la mie­lel­lä. Me eläm­me us­kon va­ras­sa, em­me nä­ke­mi­sen. (2. Kor. 5:1–7.)

Ai­mo Helén

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11/2014.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys