Viime vuosina on puhuttu paljon lasten hyvinvoinnista. Sen johdosta sisäministeriö on määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä torstaina 20. marraskuuta ja suosittelee liputusta muillekin.
Ihmisen yksi merkittävimpiä asioita on se, että hän saa osakseen rakkautta ja kokee elämänsä ja ympäristönsä turvalliseksi. Tämän tulisi olla tavoitteena jokaisella ihmisellä ja erityisesti niillä yhteiskunnallisilla päättäjillä, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin vaikuttaminen.
Lasten hyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti turvallinen koti, kouluympäristö ja ystävät. Vanhempien on vastuullista huolehtia siitä, että lapset saavat perustarpeensa ja kokevat elämänsä turvalliseksi.
Tärkeää on myös huolehtia siitä, ettei kukaan lapsi tai nuori jää yksin. Luotettavien oman ikäisten ystävien merkitys on tärkeä erityisesti nuoren elämässä. Ponnistelemisen arvoista on kaikki, millä voidaan auttaa nuorta löytämään oma läheinen ja luotettava ystävien joukko.
Huomiota on syytä kiinnittää myös siihen, ettei kukaan lapsi tai nuori joudu kiusatuksi. Kiusaaminen on aina väärin, ja jos sellaista ilmenee, aikuisten on aina puututtava siihen. Vanhemmilla tulisikin olla aikaa pysähtyä lasten asioiden äärelle ja keskustella siitä, miten koulussa tai kavereiden kesken on mennyt.
Kiusaaminen voi käynnistyä hyvin mitättömän tuntuisesta syystä tai jopa ilman erityistä syytä. Suoran sanallisen tai fyysisen kiusaamisen lisäksi tapahtuu epäsuoraa kiusaamista, jossa kiusaaja puhuu kiusatusta pahaa tai vaikuttaa muuten ympärillä oleviin ihmisiin niin, että kiusattu vähitellen jätetään porukan ulkopuolelle.
Kiusaamisen taustalla saattaa olla esimerkiksi ulkonäköön, käyttäytymiseen tai kulttuuriseen tai uskonnolliseen taustaan liittyvä syy. Kipeitä ovat myös tilanteet, joissa kiusaamista tapahtuu uskovaisten kesken. Jumalan sana ei hyväksy kenenkään kiusaamista, vaan kehottaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.
Suomen perustuslaissa todetaan, että jokaiselle ihmiselle kuuluu ihmisoikeudet. Monia näitä oikeuksia on täydennetty vielä yksilöidyllä lainsäädännöllä. Ketään ei saa syrjiä tai sortaa rodun, värin, sukupuolen, kielen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen tai muun mielipiteen vuoksi eikä syntyperän tai muun vastaavan tekijän perusteella. Jokainen on lain edessä tasavertainen.
Myös Jumalan edessä jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tärkeä. Jumala rakastaa erottelematta jokaista ihmistä. Hän ei silti hyväksy väärin tekemistä, vaan kehottaa meitä toimimaan hyvin ja oikeudenmukaisesti. Kirkkomme vuoden 1948 kristinopissa todetaan: ”Jumala, joka on meidät luonut, on käskenyt meitä elämässään noudattamaan hänen tahtoaan” (KO 18).
Julkaistu Päivämiehessä 19.11.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys