Vii­me vuo­si­na on pu­hut­tu pal­jon las­ten hy­vin­voin­nis­ta. Sen joh­dos­ta si­sä­mi­nis­te­riö on mää­rän­nyt val­ti­on vi­ras­tot ja lai­tok­set li­put­ta­maan lap­sen oi­keuk­sien päi­vä­nä tors­tai­na 20. mar­ras­kuu­ta ja suo­sit­te­lee li­pu­tus­ta muil­le­kin.

Ih­mi­sen yk­si mer­kit­tä­vim­piä asi­oi­ta on se, et­tä hän saa osak­seen rak­kaut­ta ja ko­kee elä­män­sä ja ym­pä­ris­tön­sä tur­val­li­sek­si. Tä­män tu­li­si ol­la ta­voit­tee­na jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä ja eri­tyi­ses­ti niil­lä yh­teis­kun­nal­li­sil­la päät­tä­jil­lä, joi­den teh­tä­viin kuu­luu ih­mis­ten tur­val­li­suu­teen ja hy­vin­voin­tiin vai­kut­ta­mi­nen.

Las­ten hy­vin­voin­tiin vai­kut­ta­vat kes­kei­ses­ti tur­val­li­nen koti, kou­lu­ym­pä­ris­tö ja ys­tä­vät. Van­hem­pien on vas­tuul­lis­ta huo­leh­tia sii­tä, et­tä lap­set saa­vat pe­rus­tar­peen­sa ja ko­ke­vat elä­män­sä tur­val­li­sek­si.

Tär­ke­ää on myös huo­leh­tia sii­tä, et­tei ku­kaan lap­si tai nuo­ri jää yk­sin. Luo­tet­ta­vien oman ikäis­ten ys­tä­vien mer­ki­tys on tär­keä eri­tyi­ses­ti nuo­ren elä­mäs­sä. Pon­nis­te­le­mi­sen ar­vois­ta on kaik­ki, mil­lä voi­daan aut­taa nuor­ta löy­tä­mään oma lä­hei­nen ja luo­tet­ta­va ys­tä­vien jouk­ko.

Huo­mi­o­ta on syy­tä kiin­nit­tää myös sii­hen, et­tei ku­kaan lap­si tai nuo­ri jou­du kiu­sa­tuk­si. Kiu­saa­mi­nen on ai­na vää­rin, ja jos sel­lais­ta il­me­nee, ai­kuis­ten on ai­na puu­tut­ta­va sii­hen. Van­hem­mil­la tu­li­si­kin ol­la ai­kaa py­säh­tyä las­ten asi­oi­den ää­rel­le ja kes­kus­tel­la sii­tä, mi­ten kou­lus­sa tai ka­ve­rei­den kes­ken on men­nyt.

Kiu­saa­mi­nen voi käyn­nis­tyä hy­vin mi­tät­tö­män tun­tui­ses­ta syys­tä tai jopa il­man eri­tyis­tä syy­tä. Suo­ran sa­nal­li­sen tai fyy­si­sen kiu­saa­mi­sen li­säk­si ta­pah­tuu epä­suo­raa kiu­saa­mis­ta, jos­sa kiu­saa­ja pu­huu kiu­sa­tus­ta pa­haa tai vai­kut­taa muu­ten ym­pä­ril­lä ole­viin ih­mi­siin niin, et­tä kiu­sat­tu vä­hi­tel­len jä­te­tään po­ru­kan ul­ko­puo­lel­le.

Kiu­saa­mi­sen taus­tal­la saat­taa ol­la esi­mer­kik­si ul­ko­nä­köön, käyt­täy­ty­mi­seen tai kult­tuu­ri­seen tai us­kon­nol­li­seen taus­taan liit­ty­vä syy. Ki­pei­tä ovat myös ti­lan­teet, jois­sa kiu­saa­mis­ta ta­pah­tuu us­ko­vais­ten kes­ken. Ju­ma­lan sana ei hy­väk­sy ke­nen­kään kiu­saa­mis­ta, vaan ke­hot­taa ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään.

Suo­men pe­rus­tus­lais­sa to­de­taan, et­tä jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le kuu­luu ih­mi­soi­keu­det. Mo­nia näi­tä oi­keuk­sia on täy­den­net­ty vie­lä yk­si­löi­dyl­lä lain­sää­dän­nöl­lä. Ke­tään ei saa syr­jiä tai sor­taa ro­dun, vä­rin, su­ku­puo­len, kie­len, us­kon­non, va­kau­muk­sen, po­liit­ti­sen tai muun mie­li­pi­teen vuok­si ei­kä syn­ty­pe­rän tai muun vas­taa­van te­ki­jän pe­rus­teel­la. Jo­kai­nen on lain edes­sä ta­sa­ver­tai­nen.

Myös Ju­ma­lan edes­sä jo­kai­nen ih­mi­nen on yh­tä ar­vo­kas ja tär­keä. Ju­ma­la ra­kas­taa erot­te­le­mat­ta jo­kais­ta ih­mis­tä. Hän ei sil­ti hy­väk­sy vää­rin te­ke­mis­tä, vaan ke­hot­taa mei­tä toi­mi­maan hy­vin ja oi­keu­den­mu­kai­ses­ti. Kirk­kom­me vuo­den 1948 kris­ti­no­pis­sa to­de­taan: ”Ju­ma­la, joka on mei­dät luo­nut, on käs­ke­nyt mei­tä elä­mäs­sään nou­dat­ta­maan hä­nen tah­to­aan” (KO 18).

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 19.11.2014.