Te­keil­lä ole­van per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen ohes­sa on kes­kus­tel­tu la­ki­teks­tis­sä ole­vis­ta, per­hee­seen liit­ty­vis­tä sa­na­muo­dois­ta. Muun mu­as­sa äi­ti-sa­naa esi­te­tään pois­tet­ta­vak­si mo­nin pai­koin la­ki­teks­tis­tä. Sana on aja­tel­tu kor­vat­ta­van esi­mer­kik­si syn­nyt­tä­jä-sa­nal­la. On syy­tä huo­mi­oi­da, et­tä tämä muu­tos häi­vyt­täi­si jo­tain pe­rus­ta­van­laa­tui­sen tär­ke­ää.

Sa­no­jen avul­la pu­hum­me to­del­li­suu­des­ta. Sa­no­ja häi­vyt­tä­mäl­lä voi­daan vä­hen­tää myös nii­tä tar­koit­ta­vien asi­oi­den mer­ki­tys­tä. Em­me­kö me ny­kyih­mi­set enää ym­mär­rä äi­tiy­den ja isyy­den ar­voa? On­ko niin, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa ei enää ole vä­liä, kuka las­ta kas­vat­taa? Lap­sel­le sil­lä ai­na on suu­ri mer­ki­tys. Jos äi­tiy­den ja isyy­den mer­ki­tys­tä yh­teis­kun­nas­sa ei enää ar­vos­te­ta, sil­lä voi ol­la va­ka­via seu­rauk­sia per­heil­le ja ni­me­no­maan lap­sil­le.

Sen si­jaan, et­tä äi­ti- ja isä-kä­sit­tei­tä läh­de­tään mur­ta­maan, tar­vi­taan van­hem­muu­den tu­ke­mis­ta. Yh­teis­kun­nan ta­sol­la on tär­ke­ää, et­tä nai­nen voi­si työ­e­lä­mäs­sä­kin yl­pe­ä­nä to­de­ta ole­van­sa äi­ti. Oli­si vii­sas­ta näh­dä äi­tiys ra­sit­teen si­jaan li­sä­ar­vo­na myös työ­mark­ki­noil­la. Äi­tiys haas­taa nai­sen ja vaa­tii hä­nel­tä niin it­seen­sä tu­tus­tu­mis­ta kuin uu­sien tai­to­jen opet­te­lua elä­män eri vai­heis­sa.

Äi­ti-sa­nan ym­pä­ril­lä käy­ty kes­kus­te­lu on osa laa­jem­paa pyr­ki­mys­tä häi­vyt­tää yh­teis­kun­nas­ta Ju­ma­lan luo­mis­työn mu­kais­ta ja­koa nai­siin ja mie­hiin. Su­ku­puol­ta mer­kit­se­vil­le sa­noil­le on py­rit­ty löy­tä­mään kor­vaa­via il­mai­su­ja. Pe­rus­te­luik­si on ker­rot­tu tasa-ar­von edis­tä­mi­nen eri­lais­ten per­heit­ten vä­lil­lä sekä tar­ve uu­dis­taa sa­na­muo­to­jen­sa puo­les­ta ajas­ta jäl­keen jää­nyt­tä lain­sää­dän­töä.

Äi­ti on sa­na­na­kin tär­keä, ku­ten tä­män leh­den useis­ta teks­teis­tä käy il­mi. Vain har­vaan sa­naan si­säl­tyy yh­tä pal­jon mer­ki­tys­tä ja tun­net­ta. Pal­jon ker­too se­kin, et­tä mo­nen suo­ma­lai­sen mie­les­tä äi­ti on suo­men kie­len kau­nein sana. Äi­ti-sa­nas­ta tus­kin on vält­tä­mä­tön­tä luo­pua edes la­ki­teks­tis­sä, jos päät­tä­jil­tä löy­tyy ha­luk­kuut­ta säi­lyt­tää se.