Ilmastokeskusteluun on vähitellen noussut ajatus siitä, että parasta ilmastonsuojelua on vähentää lapsilukua tai jättää lapset vastaanottamatta. Tätä viestiä toivat ensin yksittäiset julkiseen keskusteluun osallistuvat henkilöt ja hiljattain myös maan suurin sanomalehti.
Mitä kauemmaksi Jumalan sanasta ja sen arvoista liikutaan, sitä synkeämmiksi ihmiskunnan näkymät käyvät. Ihminen voi perustella tieteen muuttuvilla totuuksilla monenlaisia asioita, jopa tämänkaltaisia ihmiskunnan heikentymiseen ja häviämiseen johtavia toimintamalleja.
Yhä suurempia kierroksia saavassa ilmastokeskustelussa lasten saaminen esitetään sosiaalisena tarpeena tai jopa yksilön itsekkyyttä ilmentävänä asiana. Nurinkurisuudessaan tämä johtaa siihen ajatukseen, että mitä isompi perhe, sitä itsekkäämmät vanhemmat.
Raamattu suhtautuu lapsen saamiseen toisin. Lapseen ja lapsiin liitetään sana siunaus, joka merkitsee Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa maailmassa. Siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus näkyy erityisellä tavalla ihmisen elämässä.
Tällaisena siunauksena lapset nähdään esimerkiksi ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, jossa Jaakob esittelee perhettään veljelleen Esaulle: ”Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi” (1. Moos. 33:5). Psalminkirjoittaja puolestaan muistuttaa: ”Lapset ovat Herran lahja” (Ps. 127:3).
Raamattu ei tue ajatusta, että lasten vastaanottaminen olisi luomakuntaa tuhoava asia. Päinvastoin, jokainen syntyvä lapsi tuo mukanaan toivoa. Kun lapset kasvavat, he jatkavat työn tekemistä ja vastuun kantamista. He viljelevät ja varjelevat luomakuntaa tulevaisuudessa.
Annetaan tuleville sukupolville sama mahdollisuus, jonka olemme itse saaneet. Luotetaan heidän tekevän parhaansa ja edistävän asioita, jotka jäävät meiltä kesken. Ei vaivuta epätoivoon, sillä se ei vie edes ilmastoasiaa eteenpäin.
Nyt olisi arvokasta, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat kirkolliset toimijat samoin kuin yksittäiset kristityt uskaltaisivat pitäytyä Raamatussa. Kirkolla on vain yksi perusta ja se on Kristus, Jumalan Poika, joka otti lapset erityiseen suojelukseensa (Luuk. 18:15–17).
Julkaistu Päivämiehessä 28.8.2019
Kuva: Juha Humalajoki
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.