JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Ar­mo ja to­tuus kuu­lu­vat yh­teen

Siionin Lähetyslehti
Pääkirjoitukset
11.9.2019 6.13

Juttua muokattu:

30.12. 10:30
2019123010302420190911061300

Ai­ka, jos­sa eläm­me, ko­ros­taa su­vait­se­vai­suut­ta, me­nes­tys­tä ja roh­ke­aa it­sen­sä esil­le tuo­mis­ta. Vaa­ti­mat­to­mat ja ujot saat­ta­vat jää­dä var­joon ja mui­den jal­koi­hin. Su­vait­se­vai­suu­den esil­lä pi­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta saa­te­taan ol­la hy­vin­kin ar­mot­to­mia vää­riin te­koi­hin jou­tu­nei­ta koh­taan. Täl­lais­ta ar­mot­to­muut­ta Raa­mat­tu ni­mit­tää oma­van­hurs­kau­dek­si.

On in­hi­mil­lis­tä, et­tä jos­kus on vai­kea hy­väk­syä tois­ten vir­hei­tä ja an­taa nii­tä an­teek­si. Sil­loin on kui­ten­kin vaa­ra­na, et­tä ih­mi­nen ei näe omaa syn­ti­syyt­tään Ju­ma­lan edes­sä, vaan al­kaa pi­tää it­se­ään mui­ta pa­rem­pa­na. Näin ei Raa­mat­tu ope­ta.

Val­ta­vir­ran hen­gel­li­syy­des­sä pu­hu­taan kyl­lä pal­jon Ju­ma­lan ar­mos­ta, mut­ta ei usein­kaan muis­tu­te­ta syn­nin to­del­li­suu­des­ta ja us­kon kil­voit­te­lun tar­peel­li­suu­des­ta. Näin tai­vaan tie on vaa­ras­sa hä­mär­tyä. Sii­tä saat­taa seu­ra­ta sy­dän­ten paa­tu­mi­nen, us­kon sam­mu­mi­nen ja syn­nin­tun­non ja ju­ma­lan­pe­lon ka­to­a­mi­nen. Il­man us­koa on kui­ten­kin mah­do­ton­ta kel­va­ta Ju­ma­lal­le.

Ar­mo ja to­tuus kuu­lu­vat kiin­te­äs­ti yh­teen. Toi­sen puut­tu­es­sa puut­tuu toi­nen­kin. Apos­to­li Jo­han­nes sa­noi, et­tä ar­mo ja to­tuus ovat tul­leet Jee­suk­sen kaut­ta (Joh. 1:17). Saar­naa­ja Le­o­nard Typ­pö to­te­si ai­ka­naan, et­tä jos ih­mi­nen elää ar­mos­sa ja to­tuu­des­sa, hän elää Kris­tuk­ses­sa.

Ju­ma­lan ar­mos­ta elä­väl­lä ih­mi­sel­lä on to­tuus, sil­lä Jee­sus asuu us­kon kaut­ta ih­mi­ses­sä. Jee­sus it­se sa­noi: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä” (Joh. 14:6). On suur­ta rak­kaut­ta opas­taa ti­lai­suu­den tul­len myös kans­saih­mi­siä pa­ran­nuk­seen ja us­kon­kil­voi­tuk­seen.

Ju­ma­lan lap­si tun­tee syn­ti­syy­ten­sä, mut­ta tur­vaa Ju­ma­lan edes­sä Jee­suk­sen, hä­nen rak­kaan Poi­kan­sa an­si­oon. Ju­ma­la vi­haa syn­tiä, mut­ta ra­kas­taa syn­tis­tä ja syn­tin­sä tun­te­vaa.

Kun Ju­ma­la avaa ih­mi­sen sy­dä­men us­ko­maan, tämä saa suu­ren syn­ti­vel­kan­sa an­teek­si. Olem­me ar­mos­ta us­ko­mas­sa. Us­kon tiel­lä kul­ke­va tar­vit­see myös jat­ku­vas­ti an­teek­si­an­ta­muk­sen voi­maa. Siel­lä mis­sä on an­teek­si­an­ta­mus, siel­lä on elä­mä ja au­tuus, on Mart­ti Lut­her to­den­nut.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat kir­kas­ta­vat Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn kal­leut­ta ja kut­su­vat pa­ran­nuk­seen. He loh­dut­ta­vat, et­tä syn­nit, heik­kou­det ja epäi­lyk­set­kin saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut syn­ti­siä ih­mi­siä niin pal­jon, et­tä an­toi Poi­kan­sa so­vin­touh­rik­si hei­dän syn­tien­sä täh­den. Se on suu­ri ih­me ja kii­tol­li­suu­den ai­he.

Teks­ti: Mark­ku Sep­pä­nen

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11.9.2019

22.9.2020

Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton. Ps. 86:1

Viikon kysymys