Mo­net suun­ni­tel­mat ovat tänä poik­keuk­sel­li­se­na ke­vää­nä muut­tu­neet. Muun mu­as­sa per­he­juh­lien jär­jes­te­ly­jä on pi­tä­nyt miet­tiä uu­del­leen. Tämä on kos­ke­nut myös avi­o­liit­toon vih­ki­mi­siä. Nyt vih­ki­mi­siä on toi­mi­tet­tu niin, et­tä kool­la on ol­lut vain joi­ta­kin lä­hei­siä, ja muu juh­la­vä­ki on seu­ran­nut ti­lai­suut­ta eh­kä vir­tu­aa­li­ses­ti.

Hää­juh­lia on jou­dut­tu siir­tä­mään myö­häi­sem­piin ajan­koh­tiin. Jot­kut hää­pa­rit ovat siir­tä­neet tä­män vuok­si myös avi­oi­tu­mis­taan.

Avi­oi­tu­mi­nen on elä­män mer­kit­tä­vim­piä ta­pah­tu­mia. On ym­mär­ret­tä­vää, et­tä hää­juh­lan siir­tä­mi­nen tun­tuu vai­ke­al­ta. Kui­ten­kin on hyvä muis­taa, et­tä hää­juh­la ei ole avi­o­lii­ton sol­mi­mi­ses­sa tär­kein­tä. Tämä poik­keu­sai­ka he­rät­tää­kin mei­dät hy­väl­lä ta­val­la poh­ti­maan avi­oi­tu­mi­sen si­säl­töä ja mer­ki­tys­tä.

Ju­ma­la loi mie­hen ja nai­sen omak­si ku­vak­seen. Hän sää­ti mie­hen ja nai­sen vä­li­sen lii­ton, py­hän avi­o­lii­ton, yh­tei­se­lä­män pe­rus­tak­si ja kes­ki­näi­sen rak­kau­den ko­dik­si. Avi­o­liit­to pe­rus­tuu Ju­ma­lan luo­mis­jär­jes­tyk­seen, ja sii­nä kah­des­ta tu­lee yk­si (1. Moos. 2:24).

Ju­ma­la siu­na­si luo­mis­työn jat­ka­jik­si eri su­ku­puol­ta ole­vat ih­mi­set. On hyvä huo­mi­oi­da, et­tä Ju­ma­la ei ole an­ta­nut kai­kil­le avi­o­puo­li­soil­le lap­sia. He­kin to­teut­ta­vat Ju­ma­lan an­ta­maa teh­tä­vää ja luo­mis­jär­jes­tys­tä.

Avi­o­lu­paus an­ne­taan Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä, ja sii­nä si­tou­du­taan osoit­ta­maan us­kol­li­suut­ta ja rak­kaut­ta hy­vi­nä ja pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan as­ti. Yh­dek­si tu­le­mi­nen tar­koit­taa lii­ton pe­ruut­ta­mat­to­muut­ta ja eli­ni­käi­syyt­tä. ”He ei­vät siis enää ole kak­si, he ovat yk­si. Ja min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko.” (Mark. 10:8–9.) Avi­o­suh­teen suo­jak­si Ju­ma­la an­toi kuu­den­nen käs­kyn.

Yh­tei­sel­lä mat­kal­la tar­vi­taan mo­lem­min­puo­lis­ta tah­toa ja yh­tei­se­lä­mään so­peu­tu­mis­ta. Ko­din hy­vän il­ma­pii­rin ra­ken­ta­mi­nen edel­lyt­tää puo­li­soil­ta toi­sen kuun­te­le­mis­ta ja kun­ni­oit­ta­mis­ta sekä toi­vei­den huo­mi­oi­mis­ta.

Kaik­kein ar­vok­kain­ta on tur­vau­tua Ju­ma­lan siu­nauk­seen. Ju­ma­la on an­ta­nut oman elä­män­teh­tä­vän ja kut­su­muk­sen myös heil­le, jot­ka elä­vät it­sel­li­si­nä (Matt. 19:10–12). Yk­sin elä­mi­nen on yh­tä ar­vo­kas elä­mi­sen muo­to kuin avi­o­liit­to­kin.

Ju­ma­lan sana ke­hot­taa mei­tä luot­ta­maan kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja us­ko­maan hä­nen lu­pauk­siin­sa. Saam­me iloi­ta tä­nään elä­män lah­jas­ta, avi­o­lii­tos­ta, per­hees­tä ja lä­hei­sis­tä sekä ru­koil­la Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mis­ta elä­mäs­säm­me.