JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Elämä eri vaiheineen on Jumalan lahja

Päivämies
Pääkirjoitukset
12.11.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:48
2020010123481320141112000000

Ju­ma­la an­taa ih­mi­sil­le eri­lai­sia elä­män­ti­lan­tei­ta. Meil­lä jo­kai­sel­la on oma, eri­lai­nen ja ai­nut­ker­tai­nen elä­mä. Sii­hen kuu­luu niin ra­ken­ta­mi­sen kuin pur­ka­mi­sen ai­ko­ja. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa elä­mään rau­has­sa kaik­kien ih­mis­ten kes­ken ja ra­ken­ta­maan oman ko­ti­seu­tun­sa pa­ras­ta.

Ju­ma­la on an­ta­nut ih­mi­sel­le myös työn ja eri­lai­sia teh­tä­viä. Lut­he­rin mu­kaan ih­mi­nen voi tun­tea työs­sään kut­su­mus­ta. Työ an­taa elä­mään si­säl­töä ja var­je­lee jou­ti­lai­suu­den vaa­roil­ta.

Ih­mis­tä on kaut­ta ai­ko­jen as­kar­rut­ta­nut, mis­tä kaik­ki on saa­nut al­kun­sa, mi­ten maa­il­ma on muo­dos­tu­nut ja mil­lai­nen koko maa­il­man­kaik­keus lo­pul­ta on. Ih­mi­nen poh­tii myös eri elä­män­muo­to­jen ih­meel­li­syyk­siä, ajan ulot­tu­vuuk­sia, maa­il­man ja ih­mis­kun­nan tu­le­vai­suut­ta, kuo­le­man­jäl­keis­tä elä­mää ja mo­nia mui­ta ky­sy­myk­siä.

Ju­ma­lan lap­sen nä­ke­mys elä­mäs­tä, kut­su­muk­ses­taan ja koko maa­il­mas­ta poh­jau­tuu nä­ke­myk­seen, et­tä Ju­ma­la on luo­nut sa­nal­laan kai­ken. Ih­mi­nen ja maa­il­man­kaik­keus ei­vät ole syn­ty­neet sat­tu­mal­ta, vaan Ju­ma­la on luo­nut sekä nä­ky­vän et­tä nä­ky­mät­tö­män maa­il­man.

Ju­ma­la teki ih­mi­sen maan to­mus­ta, an­toi hä­nel­le elä­män lah­jan ja kuo­le­mat­to­man hen­gen. Hän mää­rä­si kaik­ki luo­dut pal­ve­le­maan tar­koi­tuk­si­aan. Ih­mi­sel­le hän an­toi teh­tä­väk­si vil­jel­lä ja var­jel­la luo­ma­kun­taa.

Ny­ky­ään­kin elä­vä Ju­ma­la toi­mii, luo uut­ta ja yl­lä­pi­tää elä­mää. Hän joh­taa luo­ma­kun­taa ja on läs­nä niin ih­mis­kun­nan his­to­ri­as­sa kuin yk­sit­täi­sen ih­mi­sen elä­män­vai­heis­sa.

Elä­män tar­koi­tus avau­tuu ih­mi­sel­le, kun hän us­kon kaut­ta ym­mär­tää, et­tä Ju­ma­la loi ih­mi­sen yh­tey­teen­sä. Tä­män yh­tey­den säi­lyt­tä­mi­nen on ih­mi­se­lä­män tär­kein asia. Sen vuok­si ei ole sa­man­te­ke­vää, mi­ten käy­täm­me ai­kam­me.

Jo­kai­sel­la on vas­tuu oman elä­män­sä rat­kai­suis­ta. Va­lin­ta­ti­lan­teis­sa on hyvä miet­tiä, mil­lai­nen rat­kai­su so­pii us­ko­vai­sel­le, jot­ta sy­dä­mes­sä säi­lyy us­ko ja hyvä oma­tun­to.

Kos­ka jo­kai­nen ih­mi­nen on luo­tu Ju­ma­lan ku­vak­si, mei­dän tu­lee kun­ni­oit­taa kaik­kia lä­him­mäi­si­äm­me. En­nen kaik­kea mei­dän tu­lee kun­ni­oit­taa Ju­ma­laa. Hän on ra­kas­ta­va ja huo­leh­ti­va Isäm­me, joka ha­lu­aa kaik­kien pe­las­tu­van. Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­se­lä­mä on­kin ra­ken­net­tu kes­tä­väl­le pe­rus­tuk­sel­le, kun ih­mi­nen kun­ni­oit­taa Ju­ma­laa, on kuu­li­ai­nen hä­nen sa­nal­leen, luot­taa hä­nen huo­len­pi­toon­sa ja us­koo hä­nen Poi­kaan­sa Jee­suk­seen syn­tien­sä so­vit­ta­ja­na.

Kris­tit­tyi­nä us­kom­me, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen elää maan pääl­lä vain ker­ran, pi­tem­män tai ly­hy­em­män ajan. Ju­ma­la yk­sin tie­tää kun­kin elä­män pi­tuu­den. Sik­si mei­tä ke­ho­te­taan ai­na muis­ta­maan elä­män ka­to­a­vai­suus ja ole­maan val­mii­ta läh­te­mään us­kos­sa, kun kuo­le­mam­me het­ki koit­taa.

Ker­ran Ju­ma­lan kan­sa pää­see sii­hen isän­maa­han, jos­sa ei ra­ken­ne­ta ei­kä pu­re­ta. Ai­ka on täyt­ty­nyt ja us­ko muut­tu­nut nä­ke­mi­sek­si.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 12.11.2014.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys