Ke­sän suu­ris­sa seu­rois­sa on py­säh­dyt­ty usei­ta ker­to­ja esi­ru­kous­ten ää­rel­le. Esi­ru­kous­ten ai­hei­na ovat pää­a­si­as­sa eri­lai­set ras­kaat elä­män­ti­lan­teet, joi­den al­la ih­mi­set elä­vät. Jos­kus esi­ru­kouk­siin si­säl­tyy myös kii­tos.

Raa­ma­tus­ta käy il­mi, et­tä kris­ti­tyt ovat ai­na ru­koil­leet tois­ten­sa ja yh­teis­ten asi­oi­den puo­les­ta. Paa­va­li ke­hot­ti ru­koi­le­maan muun mu­as­sa hal­lit­si­joi­den puo­les­ta, jot­ta Ju­ma­lan siu­naus koi­tui­si sitä kaut­ta koko kan­san par­haak­si (1. Tim. 2:1–2).

Ru­kouk­set yh­teis­ten asi­oi­den ja esi­ru­kous­ta pyy­tä­nei­den seu­ra­kun­ta­lais­ten puo­les­ta kuu­lu­vat edel­leen kris­til­li­seen ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mään. Myös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten jär­jes­tä­mis­sä seu­rois­sa ru­koil­laan niin yh­teis­ten asi­oi­den kuin esi­ru­kous­ta pyy­tä­nei­den seu­ra­vie­rai­den puo­les­ta. Esi­ru­kouk­sia jä­te­tään eri­tyi­ses­ti ke­sän suur­ten seu­ro­jen yh­tey­des­sä.

Esi­ru­kouk­set ovat omal­la ta­val­laan ajan­ku­vaa: niis­sä nou­se­vat esil­le asi­at, jot­ka tuot­ta­vat juu­ri nyt ih­mi­sil­le su­rua ja on­net­to­muut­ta. Tä­män ke­sän Su­vi­seu­rois­sa ja opis­to­seu­rois­sa on ru­koil­tu muun mu­as­sa ha­jon­nei­den per­hei­den puo­les­ta.

Moni seu­ra­vie­ras ko­kee esi­ru­kouk­set hil­jen­tä­vi­nä ja kos­ket­ta­vi­na. Myös tun­te­mat­to­man lä­him­mäi­sen hätä py­säyt­tää ja muis­tut­taa sii­tä, et­tem­me voi tie­tää, min­kä­lai­sia kuor­mia koh­taa­mam­me ih­mi­set kan­ta­vat si­säl­lään. Jos­kus ru­kouk­sen ai­he tu­lee kuu­li­jaa lä­hel­le ja vies­tii sa­mal­la sii­tä, et­tä sa­man mur­heen tai hä­dän al­la elää mui­ta­kin.

Esi­ru­kous on yk­si tapa vä­lit­tää ja huo­leh­tia lä­him­mäi­ses­tä. Mo­net vai­ke­as­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ol­leet ovat ker­to­neet, mi­ten he ovat ko­ke­neet esi­ru­kous­ten kan­ta­neen hei­tä. Jo tie­to sii­tä, et­tä toi­set ru­koi­le­vat puo­les­ta­ni, voi loh­dut­taa vai­keuk­sien kes­kel­lä.

Ru­kouk­seen si­säl­tyy ai­na toi­vo, joka kum­pu­aa sii­tä, et­tä Ju­ma­la tun­tee jo­kai­sen ih­mi­sen ja hä­nen elä­män­sä vai­heet. Kaik­ki­val­ti­aal­la Ju­ma­lal­la on val­ta ja voi­ma toi­mia hä­nel­tä apua pyy­tä­vän ih­mi­sen ja eri­tyi­ses­ti hä­nen kuo­le­mat­to­man sie­lun­sa par­haak­si.

Ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo vä­lit­tyy seu­rois­sa kuul­luis­sa esi­ru­kouk­sis­sa, vaik­ka nii­den si­säl­tö­nä ovat pää­a­si­as­sa mo­net ajal­li­sen elä­män huo­let. Useim­mat ru­kouk­set päät­ty­vät pyyn­töön, et­tä Ju­ma­la var­je­li­si us­ko­mas­sa ja aut­tai­si us­kos­ta osat­to­mia lä­hei­siä ta­kai­sin yh­tey­teen­sä.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.7.2018

Kuva: Su­vi­seu­ro­jen ku­va­pal­ve­lu