Ih­mi­nen on ko­ko­nai­suus, jos­sa koh­taa­vat niin fyy­si­nen, hen­ki­nen kuin hen­gel­li­nen ulot­tu­vuus. Näi­tä omi­nai­suuk­sia ei voi pi­tää toi­sis­taan täy­sin eril­li­si­nä, vaik­ka nii­tä voi­daan tar­kas­tel­la myös erik­seen. Esi­mer­kik­si hen­ki­nen hy­vin­voin­ti vai­kut­taa ih­mi­sen fyy­si­seen ole­muk­seen ja päin­vas­toin.

Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­mus ku­vaa, kuin­ka ih­mi­nen sai eri­tyi­sa­se­man Ju­ma­lan luo­mis­työs­sä. Ju­ma­la loi ih­mi­sen ku­vak­seen ja pu­hal­si hä­neen ”elä­män hen­käyk­sen” (1. Moos. 1:26, 2:7). Ih­mi­sel­lä on sie­lu, ja hän on ian­kaik­ki­suu­so­len­to. Ju­ma­la loi ih­mi­sel­le fyy­si­sen ruu­miin, jos­sa hen­ki­set omi­nai­suu­det aut­ta­vat mei­tä tun­te­maan, op­pi­maan, ke­hit­ty­mään ja elä­mään vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­tem­me kans­sa.

Ih­mi­nen voi sai­ras­tua tai vam­mau­tua mo­nel­la ta­val­la. Tämä voi koh­dis­tua niin ruu­mii­seen kuin mie­leen­kin. Ke­hit­ty­nyt lää­ke­tie­de on avan­nut ym­mär­rys­tä mie­len häi­ri­öis­tä ja psyyk­ki­sis­tä sai­rauk­sis­ta. Li­sään­ty­neen tie­don myö­tä eri­lais­ten oi­reyh­ty­mien kans­sa elä­mi­nen ja sai­rauk­sien hoi­to ovat pa­ran­tu­neet. Sa­mal­la näis­tä asi­ois­ta on alet­tu pu­hua avoi­mem­min, ja nii­hin usein lii­tet­ty hä­peä on al­ka­nut vä­hi­tel­len lie­ven­tyä.

Jo­kai­sen ih­mi­sen on hyvä et­siä ja saa­da sel­lais­ta apua kuin hän kul­loin­kin tar­vit­see. Ku­ten fyy­si­sen luun mur­tu­mi­nen tar­vit­see hoi­don ja kun­tou­tuk­sen, sa­moin on mie­len mur­tu­mi­sen lai­ta. Mie­len­ter­vey­den häi­ri­öt tai toi­saal­ta mie­len sai­rau­det ei­vät vält­tä­mät­tä näy ulos­päin. Kui­ten­kin ne saat­ta­vat ra­joit­taa elä­mää pal­jon­kin. Sai­ras­tu­nut tai muu­ten hei­koil­la ole­va ih­mi­nen tar­vit­see avun ja tuen.

Hen­kis­tä tai fyy­sis­tä sai­raut­ta kan­ta­van ih­mi­sen suu­ri ilo saat­taa ol­la sii­nä, et­tä hän on hen­gel­li­ses­ti ter­ve. Toi­saal­ta fyy­si­ses­ti ja hen­ki­ses­ti ter­ve ih­mi­nen voi ol­la hen­gel­li­ses­ti sai­ras tai kuol­lut. Syn­nin tuo­maan sai­rau­teen aut­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi. Sama evan­ke­liu­mi ei kui­ten­kaan pa­ran­na hen­kis­tä tai fyy­sis­tä vam­maa.

Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le, joka sii­hen tur­vaa (Room. 1:16). Se kan­taa tiel­lä, joka vie ikui­seen elä­mään. Sin­ne mis­sä ei ole taak­ko­ja, ki­pu­ja tai sai­rauk­sia.