Mu­siik­kia kuun­nel­laan ny­kyi­sin eh­kä enem­män kuin kos­kaan. Sitä voi kuul­la lä­hes kaik­ki­al­la, mis­sä ih­mi­set liik­ku­vat.

Mu­siik­ki vai­kut­taa usein voi­mak­kaas­ti tun­tei­siin, ja mo­net hyö­dyn­tä­vät sitä esi­mer­kik­si kau­pal­li­siin tar­koi­tuk­siin. Joi­ta­kin jul­ki­sia ti­lo­ja on py­rit­ty rau­hoit­ta­maan soit­ta­mal­la niis­sä le­vol­lis­ta mu­siik­kia.

Kris­til­li­syy­des­säm­me mu­siik­ki on ai­ka ajoin kes­kus­te­lu­nai­hee­na. Eri kan­na­no­tois­sa on to­det­tu, et­tä on ole­mas­sa sekä hy­vää et­tä huo­noa mu­siik­kia.

Hyvä mu­siik­ki vai­kut­taa ih­mi­seen myön­tei­ses­ti: se voi ren­tout­taa, tar­jo­ta kau­neu­den ko­ke­muk­sia, lii­kut­taa ja pu­hu­tel­la. Mu­sii­kil­la on to­det­tu mo­nia hy­viä ter­veys­vai­ku­tuk­sia, ja sitä käy­te­tään esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rai­den hoi­dos­sa.

Hen­gel­li­nen mu­siik­ki par­haim­mil­laan ker­too Ju­ma­lan kun­ni­as­ta, kut­suu us­ko­maan ja ruok­kii us­koa. Raa­mat­tu ke­hot­taa: ”Vei­sat­kaa yh­des­sä psal­me­ja, ylis­tys­vir­siä ja hen­gel­li­siä lau­lu­ja, soit­ta­kaa ja lau­la­kaa täy­des­tä sy­dä­mes­tä Her­ral­le”(Ef. 5:19).

Eläm­me ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa mu­siik­ki on pal­jon esil­lä. Huo­no mu­siik­ki hou­kut­te­lee ih­mis­tä maa­il­mal­li­suu­teen ja syn­tie­lä­mään, kau­em­mas Ju­ma­las­ta. Huo­noon mu­siik­kiin saat­taa tur­tua no­pe­as­ti. Sen­kin vuok­si ai­hees­ta on tär­keä pu­hua kris­til­li­syy­tem­me pii­ris­sä ja laa­jem­min.

Lap­set ja nuo­ret koh­taa­vat mo­nen­lais­ta mu­siik­kia muun mu­as­sa vi­deo- ja tie­to­ko­ne­pe­lien ja some-ka­na­vien ää­rel­lä. Ra­jan­ve­to hy­vän ja huo­non mu­sii­kin vä­lil­lä ei ai­na ole help­poa. Lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat tu­kea va­lin­nois­saan.

Kris­til­li­syy­des­säm­me mu­si­soi­mi­nen on suo­sit­tu har­ras­tus ja mo­nil­le myös työ. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ovat vai­kut­ta­neet mer­kit­tä­väs­ti muun mu­as­sa suo­ma­lai­seen vir­si- ja kirk­ko­mu­siik­kiin. Kris­til­li­syy­tem­me oma lau­lu­kir­ja, Sii­o­nin lau­lut, on si­säl­löl­tään ri­kas ja mo­ni­puo­li­nen.

Kirk­kom­me kant­to­reis­ta huo­mat­ta­va osa tu­lee van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den pii­ris­tä. Kant­to­rei­den työ­ken­täl­lä­kin nä­kyy yhä vah­vem­min viih­de­mu­sii­kin vai­ku­tus. On tär­ke­ää, et­tä kir­kos­sa on jat­kos­sa­kin ti­laa pe­rin­tei­sel­le kirk­ko­mu­sii­kil­le ja täl­lais­ta oh­jel­mis­toa mu­sii­kil­li­se­na äi­din­kie­le­nään pi­tä­vil­le kant­to­reil­le.

Huo­men­na per­jan­tai­na vie­tet­tä­vä Jean Si­be­liuk­sen ja suo­ma­lai­sen mu­sii­kin päi­vä tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den osoit­taa ar­vos­tus­ta hy­väl­le mu­sii­kil­le. Mu­siik­ki voi toi­mia myös koko kan­saa yh­dis­tä­vä­nä ja voi­maan­nut­ta­va­na te­ki­jä­nä. Täl­lai­sia suo­ma­lai­sil­le tär­kei­tä sä­vel­lyk­siä ovat esi­mer­kik­si Fred­rik Pa­ciuk­sen Maam­me-lau­lu ja Si­be­liuk­sen Fin­lan­dia.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.12.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la