Vuo­den­vaih­de on erään­lai­nen ra­ja­pyyk­ki, joka he­rät­tää muis­to­ja men­nees­tä vuo­des­ta. Sa­mal­la se saa tä­hy­ä­mään tu­le­vaan, ar­vi­oi­maan ja toi­vo­maan, mitä al­ka­va vuo­si voi­si tuo­da tul­les­saan.

Ih­mi­nen hah­mot­taa ajan­las­kua it­se luo­mien­sa ajan mää­rei­den mu­kaan. Taus­tal­la vai­kut­ta­vat Luo­jan luo­man luo­ma­kun­nan eri­lai­set il­mi­öt, ku­ten pla­neet­to­jen liik­keet ja nii­den vai­ku­tuk­set vuo­ro­kau­si­ryt­miim­me.

Ajan­jak­so­jen vaih­tu­mi­seen liit­ty­vät ra­ja­pyy­kit saat­ta­vat he­rät­tää myös pel­koa ja koh­ta­lo­no­mai­sia us­ko­muk­sia. Näin kävi muun mu­as­sa vuo­si­tu­han­nen vaih­tu­es­sa 20 vuot­ta sit­ten. Suu­ren ta­sa­lu­vun saa­vut­ta­mi­nen he­rät­ti pel­koa ja uh­ka­ku­via.

Jee­suk­sen toi­seen tu­le­mi­seen liit­ty­vät en­nus­tuk­set ja ar­ve­lut ovat tut­tu­ja myös us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Ai­ka ajoin ne nou­se­vat pin­taan vah­vem­pi­na. Ih­mi­nen tul­kit­see hel­pos­ti niin sa­not­tu­ja ajan merk­ke­jä ja te­kee niis­tä omia pää­tel­mi­ään.

Täl­lai­set ku­vi­tel­mat ei­vät pe­rus­tu Ju­ma­lan sa­naan. Jee­sus sa­noo, et­tä Isä ei ole ker­to­nut edes Po­jal­leen, mil­loin ih­mis­kun­nal­le tu­lee lop­pu (Matt. 24:36, Mark. 13:32). Sen vuok­si meil­lä­kään ei ole sii­hen vas­taus­ta, ei­kä mei­dän tar­vit­se sitä ar­vel­la.

Jee­sus ke­hot­taa seu­raa­maan ajan merk­ke­jä. Tämä ke­ho­tus yh­dis­tyy us­kos­sa val­vo­mi­seen. Raa­ma­tun pai­no­pis­te on­kin en­nus­tei­den si­jaan val­vo­mi­sen puo­lel­la. Kos­ka Ju­ma­la ei ole kat­so­nut tar­peel­li­sek­si ker­toa, mil­loin hän lä­het­tää Poi­kan­sa toi­sen ker­ran maan pääl­le, mei­dän teh­tä­väm­me on ol­la sen va­ral­ta joka het­ki val­mii­na.

Tu­le­van vuo­den kyn­nyk­sel­lä on tur­val­lis­ta tart­tua uu­den­vuo­den­päi­vän sa­no­maan, joka muis­tut­taa Jee­suk­sen ni­meen tur­vau­tu­mi­ses­ta. Muu­ta pe­las­ta­vaa ni­meä meil­lä ei ole kuin Jee­suk­sen nimi, joka mer­kit­see ’Her­ra on apu, Her­ra pe­las­taa’.

Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön tur­vau­tu­va ih­mi­nen on ai­na val­mii­na. Us­ko Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja syn­tien so­vi­tuk­seen Jee­suk­sen ni­mes­sä on vah­va tur­va. Sen suo­jis­ta on hyvä kat­soa niin omaan kuin koko ih­mis­kun­nan tu­le­vai­suu­teen.

Us­ko Ju­ma­laan an­taa pers­pek­tii­viä myös eri­lai­siin tu­le­vai­suut­ta luo­taa­viin en­nus­tei­siin: pä­te­vim­mät­kin niis­tä ovat vain ih­mis­ten te­ke­miä. Väis­ty­vä vuo­si on näyt­tä­nyt, et­tei ih­mi­nen näe elä­mään­sä ko­vin­kaan pit­käl­le.